2. toukokuuta 2012

Kurjenpolvikumpu elää

Ruma kuin rukkanen, mutta onneksi elossa. Näin voisi todeta viime vuonna kovalla vaivalla väkertämästäni perennapenkistä, johon istutin monenlaisia kurjenpolvia (Geranium). Kokeilin siis tehdä kohopenkin, johon ei tule minkäänlaisia reunarakennelmia, ja jännitti kovasti, että viekö sulava lumi mullat mukanaan.

Ei vienyt, ainakaan kaikkia. Ja ihmeesti myös kurjenpolvet (lempiperennat) ovat selvinneet oudon näköisessä penkissään talven yli varsin hyvin. Vain kate tuntuu hävinneen mystisesti jonnekin, heh.


Hautakummuksihan tuon nimesin ärtymyspäissäni taisteltuani ensin aamupäivän kivikovaa tannerta ja ranteenpaksuisia koivunjuuria vastaan, ja kärrättyäni sitten iltapäivällä kärrytolkulla multaa ja muovailtuani siitä kohopenkkiä alamäkeen viettävää maata mukaillen. Sissus!

Tältä näytti valmis systeemi tuolloin elokuun lopulla. 


Nyt taimet ovat reippaasti runsastuneet, ja kohta voidaan alkaa odottaa kukkavanojen esiin putkahdusta.


Alunperin suunnitelmana oli uusia myös tuo vasemmanpuoleinen turveharkkoreunuksinen perennapenkki. Arvatkaa, huvittiko hautakumpuprojektin jälkeen edes harkita moista hanketta? No ei. 


Katselin tänään kumpua ja ajattelin, etten muista yhtään, mitä lajeja siihen istutin ja missä mikin on. Asiasta on onneksi dokumenttivalokuvia, ja myös tällainen erittäin selkeä piirustus:


Näillä pitäisi nyt pärjätä kasvien tunnistamisessa... toivottavasti kasvit eivät liikaa leviä, tai Kaaviokuva 1A/2011/08 menee käyttökelvottomaksi ;)

Ilahduin kurjenpolvien sitkeyden lisäksi kovasti jaloakileija 'MacKanan' hyvästä talvehtimisesta kummulla.


Kasvatin ne siemenestä viime kesänä, ja istutusvaiheessa ne olivat kyllä melkoisia rimpuloita.


Sitkeitä tyyppejä, sellaiset on minun makuuni... Mutta jotain reunuksia tuo penkki kaipaa ja sellaiset se tänä kesänä tulee saamaan. 

Toinen mukava asia osui tänään silmään kanniskellessani taimia yösäilöstä takaisin Taimelaan. Yöksi oli siis luvattu -1 °C, joten katsoin parhaaksi kantaa kaikki kellariin, niin saan paremmat yöunet. Mutta aamulla viherryksen seasta silmiin osui jotain keltaista.


Tomaatti 'Sungold' oli avannut ensimmäisen kukkansa! Ou mai gaat, miten ajoissa hän on. 

Lisää sisäisen hykerryksen aihetta tuli Gardeners' World -lehdestä, jossa kyseinen tomaatti nimettiin yhdeksi pitkäaikaisista kestosuosikeista makunsa takia. Thompson&Morgan toi lajikkeen siemenet markkinoille 20 vuotta sitten, mulle tuo on uusi tuttavuus. Tosin mulle maistuu kaikki kesätomaatit, varsinkin itsetehdyt, joten jokainen punapallero on odotettu herkku, vaikkei olisi lehdessä kehuttu :)

Tajusin muuten lukiessani, että Sungold on kasvihuonetomaatti, vaikkakin tekee pienikokoista hedelmää. Noh, sehän ei nyt sitten haittaa, kun pihalla kököttää Taimela, kasvakoot he sitten siellä. 

Ja koska on niin hyvä fiilis, niin en viitsi pilata sitä ajattelemalla viikonlopuksi luvattuja räntäsateita. Noup. Tilannehan voi muuttua, ja taivaalla saattaa lopulta ilahduttaa tomaatinkukankeltainen aurinko.

7 kommenttia:

  1. Tarttis varmaan kokeilla tuota teikäläisen kaimaa, mulla kun ei ole ainootakaan. Sulla on sentään tallessa muistiinpanot, mä otin kuvia tyyliin perennapenkki ja siinä taimen vieressä siemenpakkaus ja taimen nimilappu.... ja sitten kovalevy hajos ja nyt mulla kasvaakin vain yllätyksiä. Ainoat dokumentit on blogissa.

    VastaaPoista
  2. Auts, voi kökkö tuota koneen hajoamista...! Hyvä oli kuvaussysteemi-idea, mutta huono tuuri kävi tallentimen kanssa.

    Onneksi sulla on dokumenttia blogissa, ja ehkä ne loputkin kasvit tunnistaa sitten kukkivana?

    Geraniumit on niin mahtavia, suurin osa niistä menee hyvin puolivarjossa, jonne ei ole niin suurta tunkua kuin täysaurinkoon. Kukinta-aika on tietty suht' lyhyt, mutta lehdistö jää tuuheaksi koko kesäksi. Ja punertuu nätisti syksyllä. Tykkään!

    Kokeile, saatat jäädä koukkuun :)

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtavan upea tuo sinun kurjenpolvikumpusi! Geranium on yksi minunkin suosikeistani, vaikka itselläni ei niille ole yhtä hienoa kasvupaikkaa tarjota. Ovat raukat joutuneet vähän sinne sun tänne maanpeitto- ja täytekasveiksi, mutta silti kiitollisina rehottavat ;)

    VastaaPoista
  4. Ihan tuolla samanlaisella kumpusysteemillä olen minäkin pienen kukkapenkkini mökin savimaalle rakentanut, vähäsen se multa aina talven jäljiltä on painunut alaspäin...Kiva nähdä sitten kuvia kukkivasta kurjenpolvikummustasi!

    VastaaPoista
  5. Kävin lukemassa aikaisemman jutun ja aikamoista työtä on tuossa ollut, nyt saat sitten nauttia työn hedelmistä! :) Meidän tomaatit tulee kovaa tahtia perässä ja kukkii ehkä elokuulla. ;) Aurinkoista viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Mä ajattelin olevani ainoa kurjenpolviin hurahtanut. ;) Siis kun niitä voi laittaa niin moneen paikkaan ja ovat kestäviä ja vaatimattomuudessaan ovat vielä kauniitakin. :)

    VastaaPoista
  7. Marietta, kiitos, kiva että kumpare näyttää mielestäsi ihan hyvältä :) Semmoinen punnertaminen sen kanssa oli, että en taida nähdä siinä kuin virheitä...

    Kurjenpolvet ovat ihan mahtavia maanpeite- ja täyttökasveja, siinä(kin) tarkoituksessa niiden hienous tulee hyvin esiin!

    Intianminttu, hyvä kuulla, että sulla on kukkakumpare vielä paikallaan. Täytyy sitten vaan keväisin lisäillä multaa, jos en keksi tuohon jotain fiksua reunusta: keskeltä penkki on niin kapea, että epäilen multatilan riittävyyttä siinä kohtaa kasvaville kasveille :(

    Kuje, odotan tosiaankin nyt hauistyön hedelmiä, ja uskon, että geraniumit eivät petä ;) Ja kyllä tomaatit siitä kukkimaan pian ehtivät, kun aurinko näyttää paistavan ahkerasti.

    Puutarhuri, kyllä meitä hurahtaneita on useampia! Käsittämätön kasvi tuo kurjenpolvi, kun siinä on vielä semmoinen vahva aromaattinen tuoksukin. Kaikkien mieleen se aromi ei ole, mutta musta on vain kivaa, kun kasveissa on tuoksuakin.

    Puutarhan kesä on suht' lyhyt, siihen pitää mahtua aktiviteetteja kaikille aisteille... mutta hauista voisi jo hiukan säästää ;)

    VastaaPoista