18. heinäkuuta 2012

Chilihilloa ja yllättävä vieras

Voi, miten mahdottoman kiva uutinen oli Hesarissa tänään. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Jussi Kangasharju ja tutkija Mikko Pervilä kasvattavat Kumpulan kampuksella sijaitsevan rakennuksen katolla muun muassa chilejä, tomaatteja ja yrttejä. Mikä hienointa, kasvit saavat kasvihuoneeseensa lämpönsä tietokonepalvelimista muodostuvasta lämmöstä, joka muuten menisi hukkaan.

Chilisadon kohtalo on ollut auki (hedelmiähän pukkaa yleensä reilusti), mutta tänään uutisessa luki, että sato saatetaan sittenkin huolia opiskelijaravintoloiden raaka-aineeksi. Mahtava projekti ja hieno lopputulema!

Tästä inspiroituneena tein paahdettua chilikastiketta thaimaalaisittain.


Chilirouhetta, salottisipulia, valkosipulia ja sokeria paahdetaan öljyssä. Purkitetaan ja säilytetään jääkaapissa odottamassa sopivaa ruokalajia.

Mulla oli kaapissa odottamassa kuivattuja chilejä, joille en ollut vielä keksinyt järjellistä käyttöä. Chilit ovat  kesän 2010 sadosta, mutta sähäkkyys niissä oli hyvinkin tallella. 


Ja kun näitä sylkirauhasia ankarasti kutittelevia keittokirjoja olen selaillut, niin mieleen on jäänyt toinekin ohje, jota olen halunnut kokeilla: chilihillo. Valmistin sitä tänään sitten samaa vauhtia.


Ensin kuullotettiin 20 salottisipulia ja 10 valkosipulin kynttä.


Sitten hiukan pehmennettiin öljyssä seitsemää pitkää (14:ää lyhyttä) kuivattua chiliä, sokeria ja hiukan muita mausteita. Silputus monitoimikoneessa ja kasaan keittelyä. Purkitusta, ja nyt vain syksyisten wokkiruokien odottelua. Ette usko, miten ihana tuoksu kotona leijaili, hyvinkin thaimaalainen tunnelma. Ah!

Nooh, kokkailujen loputtua ajattelin mennä leikkaamaan nurtsin, kun poikkeuksellisesti ei satanut. Revittyäni ja riuhdottuani ruohonleikkuria käyntiin ja lyhyen pätkää mökävehkeen kanssa käveltyäni ennen sen sammumista löpön puutteeseen, päätin jättää tuon paholaisen keksinnön odottamaan isännän saapumista ja alkaa tutkiskella perennapenkkien kuulumisia. 

Aloitin murheenkryynistä, jonka kohtalo on ollut mulle epäselvä jo vuosia. Se on turveharkoilla aikoinaan kehystetty penkki, jonka tarkoitus oli toimia kasvien väliaikaisena varastona piharemontissa vuonna 2007. No arvaahan sen, mitä näille väliaikaisratkaisuille tapahtuu. Ne muuttuvat status quoksi ja  lopullisiksi ratkaisuiksi.

Olen kuitenkin "hoidellut" kasveja jotenkuten, jotta ne mahdollisesti pysyisivät hengissä jotain fiksua projektia varten. Nyt katsoin, että jaloritarinkannukset vallanneet kirvat ovat lisääntyneet lisääntymistään, joten ajattelin antaa niiden olla. Whatever. Ne JRK:t kasvavat liian varjossa ja voivat puolihuonosti, siksi niihin tarraa ötökkä jos toinenkin. Enkä mä niistä koskaan ole super-innoissani ollutkaan. 

Mutta niiden vieressä kasvavat syysleimut näyttivät olevan hyvässä hapessa, mikä on mukavaa. Kumarruin ja siirsin katsetta vasemmalle. Siinä bongasin lehtiä, joita en muista tässä penkissä ennen nähneeni. Hmm, jännää, ehkä joku wanha perenna on hautonut itseään penkissä siemenmuodossa näin kauan?


Nostin päätä ja tunnistin kasvin. Kukkapenkissäni kasvaa iloinen, terhakas, pirteä, reipas, juuri nuppunsa avaava PUJO.


Eikä vain yksi, vaan kolme PUJOA.

Heippa, ihmiset. Menen paistamaan lettuja ja voitelen ne chilihillolla. Ehkä se kokemus saa mut muuttamaan mieleni tän harrastuksen kertakaikkisesta lopettamisesta. Haluan alkaa harrastaa tuulimyllyä vastaan taistelua, siinä mulla on enemmän mahiksia voittaa.

13 kommenttia:

  1. Voe, voe... Tuosta ei puutu enää kuin vuohenputki =P Meinasin kuolla nauruun lukiessani. En siis nauranut Sinulle, enkä pujolle vaan tavalle, miten asian kerroit. Kirjoita kirja !
    Have a nice lettu with chilihillo...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kivasta kirjoituksesta, sait tarinallasi hymyn huulille. Ja se on iso saavustus, kun ajatellaan, että tämä lukijasi on sateisen päivän lannistama kesälomailija :)

    VastaaPoista
  3. Hohoo, mitä reseptejä! Meidän perheellä on vähän niinkuin yksi jalka Thaimaassa, ja koko poppoo kuus... eikun seitsemänveetä myöten syömme thaimaalaista ruokaa hyvällä halulla, joten nytpä tahdon olla ma, chilihillon laittaja. Ja tuota paahdettua chilirouhetta voisin tehdä vaikka heti; kaikkea löytyy kaapista.

    Kiitos tosi herkullisista ohjeista!

    VastaaPoista
  4. Täälläkin hymyilytti :) Ja aivastutti jo pelkkä kuva pujosta. Hyvää chiliruokahalua!

    VastaaPoista
  5. Buahhaha sun pujolles. Se eikun ne ovat nyt historiaa. Saa unohtaa ;)

    Chilireseptejä sulla onkin monta, ihan meinas alkaa kutkuttaa sillain että pitäskö tehdä. Tosin itseni tuntien, hohhoijjaa. Husbend ripottelee chilit suoraan ruuan päälle joten tulee ne niinkin syötyä. Jos ei ole jo tuoreena kadonneet.

    Ihana hyvänmielen postaus!

    VastaaPoista
  6. Ahahaa, täällä toimistossa sisällä on hyvä hymyillä pujolle, kun kotona odottaa kasa kitkettävää myös. Joten jos pujoja on vaan kolme, huoli pois!

    Ja kyllä kerrassaan on hieno sato, kun noin paljon voi kaikkiin hilloihin sun muihin omia tuotoksia pistää. Vau.

    VastaaPoista
  7. Lettuja ja chilihilloa! Melko eksoottista tai sitten mä vaan en osaa oo rohkelikko.

    Mistä noita väliaikaisia kukkapenkkejä oikein tulee? Kih hih...

    VastaaPoista
  8. Mäntylän mummi, kiitos :) Kirjan raapustaminen on Iso Haave, ehkä jo niin iso, että siitä on muodostunut Luoksepääsemätön Mammutti…

    Intianminttu, iso kiitos itsellesi. Ei ole pujo siis mikään turha kasvi, ei ;)

    Intopii, niin on meilläkin puoli kroppaa siellä Thaimaassa! Noista kokkailuista tuli oikein maistuvia lisäkkeitä, ei yli-chilisiä vaan just sopivia. Voin laittaa tarkemmat reseptit, jos haluat, ohjeet löytyvät varmasti googlailemalla tai tubettamalla hakusanoilla "naam phrik phao" (paahdettu chilikastike) ja "naam jim phrik" (chilihillo). Hieman muuntelin ohjeita, kun katkaraputahnaa ja kuivattua katkarapua ei löytynyt lähikaupoista, mutta kyllä mun makunystyrät tunnisti tuotokset :)

    Tein toissapäivänä keltaista kanacurryä ja eilen Penang-curryä, tänään kokkaan Massaman-curryä lampaasta. Käytän kaupan valmistahnoja, mutta maku on ihan loistava. Niin tajuttoman hyvää – sinähän sen Intopii hyvin tiedät!

    Purlina, nyhdin pujoset tänään irti, mutta mikäänhän ei estä heitä tulemasta ensi vuonna koko sukunsa kera :/ Ja kiitos, lisukkeista tuli maukkaita, saadaan makaronilaatikkoonkin vähän vauhtia…

    Pirkko, nämä pujot miettivät nyt tekosiaan tuossa kompostikasan päällä pitkittäin ja poikittain. Että katsovat ensi kerralla vähän tarkemmin, minne asettuvat, hmph.

    Chilikokkailu oli mukavaa sadepäivän puuhaa. Hauska kuulla, että sun Mies ratustelee chilit ihan niine hyvineen ruoan päällä! Se on kyllä kumma juttu, että kun muutaman päivän syö chilistä/ hyvin maustettua ruokaa, niin jonkun miedomman atrian jälkeen jää olmi olo, että olenkos mä oikeesti syönytkään mitään… ehkä nää makunystyrät ei enää aisti ihan niitä hennoimpia sävjä, heh.

    PilviPulla, tää kostea kesä on kyllä tuottanut kitkettävää yllin kyllin. Nyhdin äsken kivipolulta reippaita koivun alkuja, nyt kelpaa kasvualustaksi varmaan asfalttikin.

    Chili tuottaa yleensä reippaan sadon, jota ei saa tuhottua ihan tomaattivauhtia, mutta jalostamalla ja jakamalla varastot hupenevat ihan mukavasti...

    VastaaPoista
  9. Nettimartta, en mä sitten syönytkään sitä chilihilloa lettujen kanssa, kunhan visioin ;) Se on kyllä hyvää, semmoista chutney-tyyppistä, eikä ollekaan liian tulista lisuketta. Ja hillova voi käyttää wokkien mausteena, sinne vaan kaikki kekrin antimet maustumaan...

    Sanos muuta, mistä näitä temporääriratkaisuja oikein tulee, hah.

    VastaaPoista
  10. Voihan lättykestit, kun alkoi tekemään mieli lättyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Letut, ne on omaa luokkaansa. Hillolla, jäätelöllä, sokerilla tai Nutellalla tai niillä kaikilla. Namnamnam!

      Poista
  11. Nam nam, näyttää herkulliselta - ja tuliselta! Tuota pitää koittaa jos saan chilisadon talteen...

    VastaaPoista