9. lokakuuta 2012

Haara, risteys, erkanema

Nyt alkaa kuulkaa veto loppua vieteristä. Syksy, sade ja pimeys. Ohhohhoijaa. Jos voisi nyt mennä nukkumaan ja herätä tasan viiden kuukauden päästä, niin oltaisiin maaliskuun ja kevään ja uuden elämän alussa. Se sopisi täydellisesti.

Mutta ei, se on vaan tiivistettävä tahtia ja tehtävä maailma valmiiksi jouluun mennessä. Kirikiri kipikipi. Sitten hölöpölö-ähkyaika ja kierrosten uudelleenviritys. Onko tässä mitään järkeä?

No ei, siksi ostin viikonloppuna markkinoilta kesää jatkavan lasityön kuistin pikkuikkunalle.


Kyllähän tuosta hetkellistä lohtua saa. Pikkutyön valmistaja on hollolalainen käsityöläisyrittäjä, hän tekee näitä kivan raikkaalla otteella. Ostin myös Karjalan käki (onnenlintu) -mallisen piparimuotin.


Siitäkin alkaa kohta saada hetkellistä lohtua, kun upotan sen taikinaan ja väännän kuusi pellillistä pipareita, joita rouskin menemään glögin (parhaimmassa tapauksessa terästetyn) ja sinihomejuuston kanssa. 

Syömällä läpi syksyn, se on mun motto. Ja moton noudattamisen tulokset todella näkyvät. 

No mutta joo, tämä on edelleen puutarhablogi, vaikkei puutarhasta viitsi mitään kirjoitella. Märkää siellä on ja lehtistä, siinä paljoa kertomista ole.

Mutta Into-Liana sen sijaan otti ja yllätti! Postasin hänen löytyneestä sukunimestään kolme päivää sitten, ja sen jälkeen onkin tapahtunut käänne: Into-Liana nimittäin haaroo.


Uusimman ison lehtiparin takaa putkahti 10-senttinen sivuhaara. Apua, nyt pitää vahtia kahta päätä silmä(t) kovana! 

Alkuperäinen kasvupää on tuosta vasemmalla.


Sieltä se kurkkaa tolpan takaa, vieressä uusimmat lehdet.

Tuo alkuperäinen kasvukärki ylitti kehikon jo noin viikko sitten ja pyörittelin versoa vaakatasossa takaisin telineeseen. Nyt pitää keksiä jotain tuolle uudelle haaralle, joka on jo lähtökohtaisesti yli sallitun rajan.


Esiin putkahti myös nimiongelma. Miten keskustelussa erotetaan nämä kaksi suuntaa ja haaraa toisistaan? Puhunko haara1:stä ja haara2:sta? Vai versosta ja ykköshaarasta, koska tuo alkuperäisvarsihan ei ollut haara, vaan suoraan siemenestä itänyt suoravarsi. Eli olisko originaali ja ykköshaara hyvä? 

No, teen päätöksen. Into-Lianan alkuperäinen luikerovarsi on nimeltään Esikoinen, ja tuo haaroittumisesta uutta versoa tekevä on Kakkonen. Toivottavasti haaroja ei tule montaa, ei näiden perässä pysy, vaikka numeroita riittäisikin.

Tai sitten täytyy merkata heidät numerolapuin. Just saattaa riittää iltaenergia pikkulappusten askarteluun.

13 kommenttia:

  1. Mä en ihan oikeasti käsitä. Miten voi jollain olla noin hurja tuo kasvutahti? Noin eksoottisella kasvilla näissä kylmissä suomalaisissa olosuhteissa?! Ja vielä tähän aikaan vuodesta?!?

    Tosin olethan sä parannellut niitä olosuhteita tosi paljon. Kaiketi Into-Liana on vain tyytyväinen saamaansa spesiaalihoitoon ja kasvaa kiitollisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta viserrä, Purlina. Tuota samaa tässä itsekin ihmettelin, on se melkoinen pikakasvi :o

      Ilman lisävaloa olisi varmaan kasvanut, mutta tehnyt honteloa lonkeroa, luulen. Nyt varsi on napakka eli valoa on varmaan ollut suht' riittävästi. Kohta olisi edessä ruukunvaihto, saas nähdä, mitä siitä tuumaa...

      Poista
  2. Jee, Into-Liana ihan oikeesti tulee ja täyttää kotisi niin, että luulet eläväsi kesässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tämä kodinvaltaajalta näyttää... kerron ensi postauksessa lisää.

      Poista
  3. Kaunis lasityö ja mahtava kasvuvauhti Into-Lianalla.

    PS Blogissani Suvipiha on sinulle tunnustus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marietta, vaikka en lasityötä itse tehnytkään... mutta tein toki tiukan valinnan, heh.

      Ja kiitos tunnustuksesta, käyn pikimmiten kurkkaamassa!

      Poista
  4. Mitäs menit nimeämään sen Into-Lianaksi? Siitä tuli hermafrodiitti. Toinen haara on se Into ja toinen on Liana. Liana lienee se, joka kiltisti kiemurtelee vaakasuuntaan ja Into pyrkii ylemmäs, yhä ylemmäs...

    Tästä tulee talven jännitysnäytelmä! Nettimartta kirjoittaa tästä varmaan hyvän dekkarin yön pimeinä tunteina. "Oli synkkä ja myrskyinen yö, yö, jolloin Into-Liana haaroittui." Ja mitä siitä sitten seuraa, sen kertoo tulevaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah hah, vai hermafrodiitti! No en kyllä väitä vastaan mihinkään arvioon, tämä on kyllä ihan omaa lajiaan. Tultiin juuri muutaman päivän mökkireissulta ja tarinassa oli taas tapahtunut uusi käänne...!

      Nettimartan dekkariin pääsy olisi suurin kunnia Into-Lianalle, ainakin hänen tarinoitaan täytyy lukea Intolle iltasaduksi. Tuntuu olevan jännitystarinoiden ystävä, hmm.

      Poista
  5. Kaunis lasityö. Ihme liaani kun noin hyvin kasvaa ja syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä kyllä ihme liaani, tosiaankin. Ei merkkiäkään kasvun hiipumisesta, vaikka lokakuu on jo puolessavälissä...

      Poista
  6. Hellitetään hetkeksi,
    ootellan lumia,
    kerätään innostusta,
    kevät tulee.

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, kevät tulee! Joulua olen jo pikkuhiljaa alkanut taustalla odotella, tai oikeastaan sen odotteluun pikkuhiljaa virittäytyä. Kohta kieritellään omppupuuhun valoja ja kannetaan loput ruukut sisään. Sitten saa talvi tulla, toivottavasti kohtuuluminen sellainen.

      Ja suuret onnittelut tässäkin kirjastasi! Upeaa, hienoa!

      Poista
  7. Uijui, jännittää, tulen käymään! :)

    VastaaPoista