Marraskuu on sen verran kukkaköyhä kuukausi, että on aika muistella menneitä. Big time.
Aloitetaan pahnan pohjimmaisesta tai ainakin sieltä pienimmästä päästä. Kaunokainen eli bellis (Bellis perennis) on vaaksanmittainen, lähietäisyydeltä katsottuna todella hurmaava tyyppi.
Luonnonvarainen kantamuoto on monivuotinen, mutta nämä jalostetut lajikkeet kestävät talveen saakka, ja jos hyvin käy, uudet taimet kasvavat keväällä siemenistä. Mun kohdalla niin hyvin ei ole käynyt, vaan nämä punaiset bellikset ovat liki hiipuneet pois. Se saattaa tosin johtua tuosta katteesta mullan pinnalla.
Sen sijaan tämä valkoinen on ilahduttanut jo muutaman vuoden.
Sen elintilaa tosin rajoittavat ja yrittävät vallata isommat perennat, kuten särkynytsydän. Mutta onneksi pienelle riittää pieni tila, ja nurkasta voi kurkata näinkin iloisesti.
Kaunokainen kukkii nätisti kesäkuusta syyskuuhun, joten siitä riittää kontilleen nöyrtymisen iloa. Pentti Alangon mukaan sen luonnonkanta sopii nurmikolle villiintymään.
Kyllä kiitos, ottaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti