Hyasintit hiekassa

Jaksaako hyasintti kukkia pelkästä hiekkamaasta ponnistaessaan, sitä mietin, kun purkkeja käsissäni pidin. Kokeilemalla se selviää, tuumin, ja hiekkaan sipulit puikkasin.

Purkkien ympärille voi sitoa kivoja nauhoja ja naruja, eikä mikään estä sitomasta niitä sipulin ympärille.

Sitten vaan kasvua katselemaan ja kukintaa odottamaan, kynttilätuikkujen äärelle.

Muutama hassu päivä siinä meni, kun lämpö teki tehtävänsä ja kukat alkoivat aueta. Viikon kuluttua kukkavarret olivat jo aavistuksen liian pitkiä, viileät yöt olisivat jarruttaneet niiden kasvua.

Itsenäisyyspäivän jälkeisessä alelaarissa näkyi leikkoamarylliksiä (ritarinkukkia). Semmoinenhan piti sieltä tietysti pelastaa, semmoinen velvollisuushan sitä ihmisellä on.

Ja pari päivää lämmössä sai nuput raottumaan. 

Näitä saisi olla alelaareissa juuri ennen jouluakin, voisin hyvin ottaa, sopuhintaan.

Kolme viikkoa sitten hankittu valkoinen atselea on avannut nuppunsa tunnollisesti.

Alelaareista voi pelastaa myös kultavaloja, itse näytän olevan sellaisia pelastanut viime joulun jälkeen. Purkkeihin nekin oli puikattava, ilman hiekkaa tosin.

Kyllä on valoa ja blingblingiä, ihan selvästi joulua siis. 

Myös elävää lisävaloa elikkäs kynttilänvaloa on kotona nyt runsaasti. Tuikkujen alumiiniset kuoret on hyvä kerätä talteen ja viedä sopivassa välissä pienmetallin keräysastiaan. Ne ovat arvokasta uusiometallin raaka-ainetta, eivätkä joudu sekajätteen mukana kaatopaikalle ikuisiksi ajoiksi maatumista odottamaan.

Ja koska tomaatti = punainen = jouluinen, tyhjät tomaattisäilykepurkit toimivat mukavasti keittössä välikeräyspisteenä.

Tästä purkit tyhjennetään pahvilaatikkoon, joka tyhjennetään aika ajoin keräyspisteeseen. Purkit voi nakata sinne käryttelykauden lopuksi – ellei sitten halua istuttaa niihin jotain vihreää.

Iloista uutta viikkoa, viimeistä kokonaista ennen joulua. Ja siitä valoisampaa aikaa kohti, wuhuu!

Purin korin

Aikansa kutakin, ja sesonkikukkia varsinkin. Alelaarin kuningattaret saivat poistua muualle draamailemaan, he antoivat kaikkensa, joka oli ihan riittävästi. Pyykkikori-istutuksen hyasintit lähtivät kellariin odottamaan mahdollista ulosistutusta (jos elävät siihen asti) ja kolmikukkainen amaryllis napsahti leikkokukaksi maljakkoon.

Saintpauliat laitoin häkkilinnuiksi, katosta roikkumaan.

Muut härpäkkeet menivät sinne, mistä tulivatkin, eli sinnetännetuonne. Ketä se kiinnostaa. Eh.

No juu, mutta kuitenkin, nyt katsellaan näitä ja reippaana kukkivia perhosorkideoja, joista tässä valkoinen yksilö. Hänellä on neljä kukkavanaa, se on mukavan monta.

Leppoisaa loppuviikkoa, kohta on tämä tammikuu entinen. Ah!

Pyykkikori = kukkakori

Vihreää, vehreää ja runsasta uutta puutarhavuotta 2013 kaikille! Kohti kevättä on matka, vääjäämättä, ja tällainen +2 asteen sulamiskeli tuottaa tunteen, että kevät olisi jo ihan tuossa kulman takana. Ja niinhän se tietysti onkin, riippuu vaan siitä, että miten kauaksi sen kulman mielessään sijoittaa.

Se nenäviisasteluista, asiaan. Minun piti nimittäin tehdä iso hyasinttikori joulualennusmyyntituotteista, mutta jotenkin niitä hajusintteja (jotka kyllä ovat mielestäni ihanan tuoksuisia) pari kuukautta yhtäjaksoisesti nuuskuteltuani ei tehnyt enää mieli upota täysillä niiden aromiin. Niinpä tein sekakorin, jossa on kevättuntumaa, mutta myös muistumia talven juhliin liitetyistä asioista.

Tällainen oli siis lähtötilanne, iso punottu kori, joka on vuorattu jätesäkillä ja täytetty lekasoralla.

Siihen hain täytteeksi rautakaupan alelaarin yksinäisen valkoisen amarylliksen rumassa rondellassa, muutaman puolikuivan hyasintin (aina nyt sen verran) ja muutaman raikkaan saintpaulian. 

Kellarista hain pikkuruukullisen vihreää, jonka nimeä en tiedä. Se on pyörinyt mukana muutaman vuoden, ensin olohuoneen ikkunalla ja sitten kesäkukkaistutuksissa. Hiukan sen lehdet muistuttavat pelargonia, ehkä se on jokin siitä suvusta. Kasvi on seuraavassa kuvassa alaoikealla.

Kastelin kaikki kasvit hyvin upottamalla ne veteen toviksi. Sitten asettelin ne koriin ja työnsin sopivalle syvyydelle lekasoraan.

Mulla ei ole ollut saintpaulioita ainakaan yli kymmeneen vuoteen, mutta nyt ne näyttivät tosi ihastuttavilta. Niistä on näköjään jalostettu kirjaviakin lajeja.

Toinen vaihtoehto olisivat olleet kevätesikot, joita alkaa nyt kaupoista saamaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Tykästyin nyt kuitenkin tähän vaaleanpunaiseen maailmaan, vastapainona joulun tummille sävyille.

Kuorrutin ruukut ja lekasoran näkymättömiin männynkävyillä. Se on lempi-askartelumateriaaliani, helppoa, luomua ja vuodesta toiseen käyttökelpoista.

En ole oikeasti mikään askartelija tai koristelija, ajattelen asiat yleensä käytännöllisyyden kautta, voisi varmaan sanoa, että "funktionalistisesti". Noh, käytännöllisyyttä on se, että säästää pikkukiviä, joita on remonttipuuhissa käteen jäänyt. Koristelua kuitenkin lienee se, että sitoo niihin juuttinarua ja laittaa kukkakoriin, pakko myöntää sen verran.

Ja koska tykkään kirjaimista, halusin mukaan myös muutaman sanapallon - näin post-jouluhenkisesti. Tai eivät nuo ihan palloja ole, mutta palleroita kuitenkin.

Koriin upposi myös yksi kukkimaan alkanut perhosorkidea, toivottavasti se ei järkyty juuriston täydellisestä pimenemisestä. Mutta tällainen korista siis tuli:

Kuva piti ottaa suht' kaukaa, että kaikki mahtui linssiin, mutta toivottavasti idea selviää tuosta. Valokin on tähän aikaan vuodesta niukkaa, ja tuo Into-Lianan liila kasvilamppu vääristää sen vähänkin, hmm.

Ajattelin jättää korin lattialle ja asettaa yksittäisen kasvilampun pöydän reunalle sitä valaisemaan. Pieni riski tuossa kyllä on, nimittäin tuoreempi tarhurikoira Sulo saattaa kokea tarvetta signeerata korin. Toisaalta, onhan siinä se jätesäkkivuoraus :)

Joulunpunaista (jossain muualla kuin kotona)

Nyt pitäisi järjestää joulua täyttä häkää, mutta kun ei huvita eikä jaksa. Täytyy vaan kahlailla valokuvia ja haaveksia keväästä. Ehkä se jouluhääräysinnostus syttyy vielä, ja jos ei, niin ei väkisin. Saarioisten tädit (ne yt-neuvotteluista jäljelle jääneet) saavat kattaa meidän joulupöydän. Lahjuksia yritän vääntäytyä viikonloppuna hankkimaan lähimmille asiaankuuluville, katsotaan kuinka yrityksessä käy. Eipä juuri huvita lähteä päiväksi ostoskeskukseen pyörimään muiden toppatakeissaan hikoilevien kanssa... tiukan syksyn jäljiltä olisi tarvinnut viikon jouluunvirittäytymisloman, himpitti sentään.

No, kuva-albumista löytyi punaisia ja punasävyisiä asioita, ja niitähän voi nyt tähän liimailla. Mennään vielä kerran kevät-Hollantiin, Floriade-näyttelyyn, jossa oli esillä muun muassa näitä kivan värisiä orvokkeja.

Tyypit ovat nimeltään Viola Wittrockiana 'Wild Rabbit Mimoto Red White'. Mukavan raikas punainen väri, olen etsiskellyt jotain vastaavaa tai vielä enemmän vaaleanpunaista orvokkilajia kevään kylvöihin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tai oikeastaan tärppäsi, mutta kauppa oli Amerikassa. 

Tulppaaneja olisi kyllä kiva hankkia jouluksi maljakkoon, vaikka tällaisena monivärisettinä.

Tai tummina papukaijaversioina.

Kyllähän klassinen amarylliskin kiva olisi, varsinkin jos niitä olisi iso kimppu.

Floriade järjestettiin pienessä Venlon kaupungissa, jossa oli aivan ihastuttava vanha ydin. Paikallisväestökin oli ottanut puutarhanäyttelyhypen omakseen – tai sitten he vaan ovat kovin kukkarakasta väkeä muutenkin. Vaikka oli varhainen kevät, jokaisessa mahdollisessa tilassa ja astiassa oli tuoreita kasveja.

Toisaalta mikäs se on kasveista tykätä Keski-Euroopan ilmastossa, kun ei tule tätä avaruudellista pimeyttä eikä napaseudun talvea. Voi vaikka kasvatella murattia oven pielessä.

Ja viidakkoa parvekkeella.

Monet partsit olivat vähintään yhtä vihreitä, ja niiden kaiteilla näkyivät viihtyvän sepelkyyhkyt eli pulut.

Venlossa oli idyllistä tunnelmaa siinäkin mielessä, että lähes kaikki kaupat olivat erikoistuneet johonkin: leipään, juustoon, lihaan, leivonnaisiin jne. Rumat hehtoprismat ja megacitymarketit puuttuivat maisemasta kokonaan. Ei tarvitse leivänpäällisleikkelettä kolmeakymmentä hyllymetriä, vaan kymmenestäkin lajista löytyy suosikki, kun atmosfääri on oikea. Näino.

Sitä voisi sitten venlolaisena natustella voileipää tällaisessa romanttisessa tuolissa, jos ostaisi tuoliin romanttisen tuolinpäällisen.

Venlossa on myös kiva museo, jossa oli Floriaden aikaan Flower Power -näyttely. 

Siellä oli nähtävillä alkuperäisesineitä ja asioita kukkaiskansan ajoilta. Kuten esimerkiksi Andy Warholin pop-taidetta.

Tämä esittely jää nyt kyllä tosi tyngäksi, kun en jaksa siirrellä kuvia tuonne Photobucketiin, jonne niitä täytyy nyt siirtää Bloggerin kiintiön täytyttyä. (En jaksa maksaa mitään kuukausimaksuja, kun ei ne tilat riitä kuitenkaan kuin hetkeksi. Tehdään tällaisia epämääräisiä tilapäisratkaisuja sen sijaan...)

Mutta tässä kuitenkin supermuovisia kastelukannuja 1960- ja 1970-lukujen taitteesta. Oi värien määrää!

Museossa oli myös varoittava näky. Jos ei jumppaa vatsa- ja selkälihaksiaan kuntoon kevätkauden kaivuu- ja kykkimistöitä varten, niin voi käydä kalpaten.

Ankara selkärangan kipristymähän siitä tulee, se on selvä ;) 

Tässä on oikeasti esittelyssä n. 35-vuotiaana kuolleen naisen hurja skolioosi. Hän eli vuosien 1350-1450 hujakoilla. Joku osa minussa kyllä uumoilee, että rouva olisi ollut tarhaajasorttia. 

Floriade 2012: Tunnelmallinen kasvihuone

Eilen alkanut nostalgiatrippi jatkuu, marraskuun niheät illat on tarkoitettu just tällaiseen. Nyt täytyy esitellä kasvihuone, joka aiheutti suuria, lämpimiä tunteita Floriade-näyttelyssä viime keväänä.

Runko näytti vanhalta, se oli tehty puusta. Myös lasit olivat vanhan oloisia. Ja koko, se oli mallia XL.

Tässä näkymää toiselta ovelta toisen pään ovelle. Olishan tuossa mahtia tepastella.

Kaikki oli niin siistiä ja vehreää ja erilaista: ei kesäkukkia, vaan enemmänkin huonekasvityyppisiä lajeja.

Nuo puulaatikot tuovat kyllä ihanaa tunnelmaa, samoin kuin alareunassa näkyvät sammaleiset ruukut.

Kastelukannu näkyy olevan brittiläinen Haws, tuommoinen pikkumalli mullakin on, wannabe-brittitarhurilla ;)

Söpöisiä lihansyöjiä betoniruukussa, turvallisesti karsinoituna...

Pikkuruukut näyttävät siltä, kuin ne olisi koverrettu puunrungosta. Kivan rouhea pinta!

Orkideoihin kuuluvat pleoinet eli tyttökämmekät näyttävät viihtyvän hyvin sammaleen keskellä. Pleoineja on montaa lajia, tämä taisi olla jokin uusi jaloste, jonka nimilappu on harmillisesti jäänyt kukan taakse piiloon.

Pleoine Tongariro on tullut lajikekartalle vuonna 1981, Pleione Versailles x Pleione pleionoides -risteytymänä. Näkyvät olevan nämä tyttökämmekät talvenkestäviä jo Englannin korkeudella. Tietysti.

Ja miten komealta näyttävätkään amaryllikset ryhdikkäässä muodostelmassa ja kirkkaanpunaisessa värissä kasvihuoneen vierellä. Saisipa tällaisen jouluasetelman kotiin – ja ilmavaa tilaa, johon sen ilmavasti asetella, heh.

Tarkemmin ajateltuna menisihän se amarylliasetelma hieman hempeämmässäkin värityksessä.

Tai no, menisihän se ihan-missä-tahansa värityksessä! 

Tällaisen kasvihuoneen ja kasvihuoneen ympäryskasvit ottaisin mieluusti joululahjaksi juu. Lupaisin pitää työkalutkin ihan järjestyksessä, aina.

Pukki, ootko kuulolla?

Upouutta alkua

Voiiii, vielä on pihalla paljon vihreää näkyvissä, ja ihan uutta kasvuakin, jota satunnaiset pakkasyöt eivät ole kokonaan rouhaisseet. Kuten jouluruusun (Helleborus niger) kukintoja...

... jotka avautuisivat varmasti juuri jouluksi, jos lämpötila nousisi nyt keväisiin lukemiin. Toivottavasti ne pärjäävät tulevan kylmäkauden yli.

Alkusyksyllä istutetun alppikärhön (Clematis alpina 'Pink Flamingo') juurella kasvaa jotain, mutta en osaa tunnistaa, mitä. Jotain kauniin vihreää kuitenkin.

Grönlanninhanhikki (etualalla) on jäämässä isompien perennojen jalkoihin, täytyy keksiä sille keväällä parempi paikka. Taustalla sarviorvokki on virittänyt uutta kasvua. 

Myös sinipallo-ohdake on päätellyt, että kevät on tullut ja että uusia lehtiä kannattaa työntää ilmoille.

Noh, ehkä heillä on paukkuja tehdä uusia lehtiä sitten ihan oikean kevään koittaessa. Myös syreenin nupuille koittavat vielä kalseat ajat.

Pysykää vahvoina!

Tänään aurinko näkyi hetken aikaa, ja koska olen kotona flunssassa, kipaisin ulos kameran kanssa. Tallentamaan tämän ihmeen. 

Siinä sitä nyt on nurmikolla valoa ja varjoa todisteeksi, hah. Kovin oli lyhyt nautinto, siksi täytyy turvautua puutarhakirjoihin nautinnon lähteinä.

Olen säästänyt mm. lahjaksi saamiani kirjoja luettavaksi tähän nihkeimpään puutarha-aikaan. Täältä sitä löytyy uuden alun ituja ja ideoita vaikka kuinka paljon.

Ja mukavaahan näitä on juuri nyt selailla, pääsee sopivasti pakoon jouluvalmistelujakin ;)

Vaihdoin kukkakorin kulahtaneet hyasintit tuoreisiin kasveihin. Nyt liilojen valojen seassa joulustelevat sypressi, joulutähti ja amaryllis.

Sieltä se kukkanuppu kurkkaa suojastaan... hei, tule vain ulos, lupaamme ihailla sinua paljon.

Jos joku haluaisi lähettää mulle yllätyksenä jouluisen kukkakimpun, niin kannattaisi kääntyä esimerkiksi tämän amerikkalaisen Better Homes and Gardens -lehden suositteleman verkkokaupan puoleen. Tällainen nimittäin olisi oikein kiva asetelma joulun aikaan ihailtavaksi.

Kuva: FTD/ BHG.com

Onpa siinä punavalkoista ilotulitusta! Voisin ottaa myös hillitymmän kimpun eli tämän:

Kuva: FTD/ BGG.com

Tai no, mitä sitä kursailemaan. Saa tilata molemmat, kiitos!