Pyykkikori = kukkakori

Vihreää, vehreää ja runsasta uutta puutarhavuotta 2013 kaikille! Kohti kevättä on matka, vääjäämättä, ja tällainen +2 asteen sulamiskeli tuottaa tunteen, että kevät olisi jo ihan tuossa kulman takana. Ja niinhän se tietysti onkin, riippuu vaan siitä, että miten kauaksi sen kulman mielessään sijoittaa.

Se nenäviisasteluista, asiaan. Minun piti nimittäin tehdä iso hyasinttikori joulualennusmyyntituotteista, mutta jotenkin niitä hajusintteja (jotka kyllä ovat mielestäni ihanan tuoksuisia) pari kuukautta yhtäjaksoisesti nuuskuteltuani ei tehnyt enää mieli upota täysillä niiden aromiin. Niinpä tein sekakorin, jossa on kevättuntumaa, mutta myös muistumia talven juhliin liitetyistä asioista.

Tällainen oli siis lähtötilanne, iso punottu kori, joka on vuorattu jätesäkillä ja täytetty lekasoralla.

Siihen hain täytteeksi rautakaupan alelaarin yksinäisen valkoisen amarylliksen rumassa rondellassa, muutaman puolikuivan hyasintin (aina nyt sen verran) ja muutaman raikkaan saintpaulian. 

Kellarista hain pikkuruukullisen vihreää, jonka nimeä en tiedä. Se on pyörinyt mukana muutaman vuoden, ensin olohuoneen ikkunalla ja sitten kesäkukkaistutuksissa. Hiukan sen lehdet muistuttavat pelargonia, ehkä se on jokin siitä suvusta. Kasvi on seuraavassa kuvassa alaoikealla.

Kastelin kaikki kasvit hyvin upottamalla ne veteen toviksi. Sitten asettelin ne koriin ja työnsin sopivalle syvyydelle lekasoraan.

Mulla ei ole ollut saintpaulioita ainakaan yli kymmeneen vuoteen, mutta nyt ne näyttivät tosi ihastuttavilta. Niistä on näköjään jalostettu kirjaviakin lajeja.

Toinen vaihtoehto olisivat olleet kevätesikot, joita alkaa nyt kaupoista saamaan kaikissa sateenkaaren väreissä. Tykästyin nyt kuitenkin tähän vaaleanpunaiseen maailmaan, vastapainona joulun tummille sävyille.

Kuorrutin ruukut ja lekasoran näkymättömiin männynkävyillä. Se on lempi-askartelumateriaaliani, helppoa, luomua ja vuodesta toiseen käyttökelpoista.

En ole oikeasti mikään askartelija tai koristelija, ajattelen asiat yleensä käytännöllisyyden kautta, voisi varmaan sanoa, että "funktionalistisesti". Noh, käytännöllisyyttä on se, että säästää pikkukiviä, joita on remonttipuuhissa käteen jäänyt. Koristelua kuitenkin lienee se, että sitoo niihin juuttinarua ja laittaa kukkakoriin, pakko myöntää sen verran.

Ja koska tykkään kirjaimista, halusin mukaan myös muutaman sanapallon - näin post-jouluhenkisesti. Tai eivät nuo ihan palloja ole, mutta palleroita kuitenkin.

Koriin upposi myös yksi kukkimaan alkanut perhosorkidea, toivottavasti se ei järkyty juuriston täydellisestä pimenemisestä. Mutta tällainen korista siis tuli:

Kuva piti ottaa suht' kaukaa, että kaikki mahtui linssiin, mutta toivottavasti idea selviää tuosta. Valokin on tähän aikaan vuodesta niukkaa, ja tuo Into-Lianan liila kasvilamppu vääristää sen vähänkin, hmm.

Ajattelin jättää korin lattialle ja asettaa yksittäisen kasvilampun pöydän reunalle sitä valaisemaan. Pieni riski tuossa kyllä on, nimittäin tuoreempi tarhurikoira Sulo saattaa kokea tarvetta signeerata korin. Toisaalta, onhan siinä se jätesäkkivuoraus :)