Sain naapurilta pari vuotta sitten näytteeksi lehdistä teollisesti uutettua steviajauhetta, hän oli sitä jostain nettikaupasta tilannut. Valkoinen jauhe on 200-300 kertaa makeampaa kuin sokeri, joten sitä on vaikea ottaa sormenpäähän niin vähäistä määrää, ettei maku muuttuisi suussa todella pahaksi.
Esimerkiksi tässä kuvassa pöydällä näkyvät pienet tupraukset ovat jo liian isoja sellaisenaan maisteltavaksi.
Mittasuhteen vuoksi kuvassa on tulitikku, jauheen alla on lastenruokapurkin kansi. Mutta siis tuollaista pientä ripausta ei voi laittaa suuhun, se maistuu... no, makeutusaineen yliannokselta. Pahalta.
Stevialle pyhitetyt ulkomaiset sivustot ohjeistavat liuottamaan yhden teelusikallisen jauhetta kolmeen teelusikalliseen vettä, ja sitten annostelemaan sitä ruokiin ja juomiin tippa kerrallaan.
Stevian lehdistä saadaan teollisesti uutetta hauduttamalla ensin lehtiä vedessä. Haudutus vapauttaa lehdestä parhaimmalta maistuvan osan, joka on nimeltään rebaudisiodi A. Toinen lehdestä vapautuva makea aine (eli stevioidiglykosidi) on nimeltään steviosidi, mutta rebaudiosidi A maistuu parhaimmalta. Se sitten eristetään ja puhdistetaan, ja lopuksi valmisteesta poistetaan vesi. Siinä on sitten luonnon omaa supermakeutusainetta, rebianaa. Näin tietää kertoa Coca-Colan julkaisema stevia-esite.
Kuva: Wikipedia
Kodin Kukat myy stevian taimia esikasvatettuina. Taimiston mukaan kasvi viihtyy avomaalla ja ruukussa, aurinkoisella paikalla, normaalissa puutarhamullassa. Sen voi talvehdittaa viileässä ja valoisassa paikassa. Viiden taimen pakkaus maksaa 9,90 euroa.
Taidan itse jättää taimet tällä kertaa hankkimatta, kun tuota uutetta on kaapissa vielä puolisen desiä. Se riittäisi varmaan loppuelämäksi kahvikupposten makeuttamiseen, jos kahvia makeuttaisin... mutta erittäin hauska kasvi tämä stevia kyllä on. Se kuuluu astereihin, eli on muun muassa päivänkakkaran, krysanteemien ja auringonkukan sukua.
Etelä-Amerikassa stevia on tuttu makeutusaine jo yli sadan vuoden takaa. Ennen tätä tuoretta EU-hyväksyntää stevioliglykosideilla on makeutettu elintarvikkeita muun maussa USAssa, Japanissa ja Sveitsissä.
Maistoin steviamakeutettua limua tänään ensimmäistä kertaa, kun sellainen pullo kaupassa eteen käveli. Hartwallin Sitrus-Jaffa maistui ihan hyvältä, kyllä sen stevian sieltä taustalta tunnistaa. Joku luonnehtii stevian makua lakritsamaiseksi, ja kyllä se sen tapaista mustakin on.
Mukavalta ajatukselta tuntuu tietysti käyttää luonnollista makeutusainetta synteettisten sijaan, mutta täytyy muistaa, ettei kaikki luonnosta saatava tarkoita automaattisesti terveellistä tai turvallista. Tosin steviaa on tutkittu jonkun verran, eikä haittoja ole ilmeisesti löytynyt. On ihan mutu-tuntumallakin vaikea epäillä käytön aiheuttavan haittoja: ainakaan tätä ainetta ei pysty käyttämään kovin isoja määriä.
Täytyy muuten vielä sanoa, että tuon Kodin Kukat -yrityksen uutiskirje on mainiota luettavaa. Tulee tuntuma, että tämä puutarhuri Juha Toikka on kyllä aidosti innostunut asiastaan. Iloinen kirje putkahtaa sähköpostiin perjantaisin, ja hyvällä fiiliksellä ne aina luen :)
