G = geranium

Kolme vuotta sitä on tullut toitotettua: kurjenpolvet on mun lemppareita. Geranium sydän Geranium. Siksipä G-postaus on itseoikeutetusti kurjenpolvista, jotka sattuvat kukkimaankin juuri nyt. Osa on lopettelemassa, mutta eihän mikään ikuisesti kestä. Paitsi ehkä radioaktiivinen säteily, ja suomalaiset, puutarhailuun varsin epävarmat kelit.

Nätit ylävasemmalta alkaen:

Geranium 'Johnson's Blue', loistokurjenpolvi

G. macrorrhizum 'Album', tuoksukurjenpolvi

G. x magnificum, tarhakurjenpolvi

G. endressii 'Wargrave Pink', espanjankurjenpolvi

G. macrorhizzum 'Czakor', tuoksukurjenpolvi

Näiden lisäksi tontilta pitäisi löytyä 

G. himalayense, idänkurjenpolvi *saattaa kasvaa Johnson's Bluen vierestä

G. macrorrhizum 'Spessart', tuoksukurjenpolvi *epäilen arvaavani sijainnin

G. cantabrigiense 'Biokovo', peittokurjenpolvi *luulen tietäväni, kuka hän on

G. x oxonianum 'Claridge Druce' *jaa-ah

No, mitä sitä nyt niin stressaamaan kenenkin nimestä. Pääasia, että kurjenpolvia on ja että ne kukkivat kaikenlaisissa olosuhteissa. 

Tuoksukurjenpolvesta tulee parissa vuodessa iso pehko, jonka lähellä rikkaruohot eivät viihdy.

Etsin kirjallisuudesta ja taimikataloogeista taannoin varjoon ja puolivarjoon sopivia lajeja ja löysin niitä runsain mitoin. Myös luonnonvaraisia kurjenpolvia on useita, kuten tämä Pohjois-Karjalassa rauhaa rakastava valkoinen laji.

Jos allekirjoittaneen, kahdella jalalla kulkevan Geraniumin olisi luovuttava kaikista muista kasveista ja valittava vain yksi, niin hän ottaisi ilman muuta g:t. Niistä riittäisi lajeja joka nurkkaan, jokaiseen olosuhteeseen. Jos saisi vielä laventaa sukulaiskasvi Pelargoniumin suuntaan, niin eipä sitä ehtisi yhden elämän aikana kerätä kokoelmaa täydelliseksi. Jo yksin luonnonvaraisten lajien kanssa olisi paljon etsittävää ja jäljitettävää. (Hieno haaste eläkepäiville!)

Tuon aiemman kuvan tuoksukurjenpolven taustalla kasvaa toinen hieno G, nimittäin Gillenia trifoliata, perhoangervo. Se on herkkä perenna, joka elää tuulen liikkeiden mukana. Ihana ominaisuus, jonka arvon huomaa juuri esim. havukasvien läheisyydessä. Niitä kun ei heiluta kuin viiden richterin maanjäristys.

Heinäkuussa, jos mikään ei estä, rakennan kurjenpolvipenkin (Hautakumpu nimeltään) uusiksi. Tähtään heinäkuuhun, koska a) loma b) miehen loma. Tarvitsen lisähauiksia kaivuu- ja kärräyshommiin, omat hihat ovat menneet ihan löysiksi toimistolla.

Aurinkoisia päiviä ennen juhannusta teille kaikille! Erityisesti gaunista gesgiviiggoa.

Paprika punertuu

Väriä, sitä alkaa olla jo reilusti maisemassa, kaikkialla. Omalla tontilla väriä ovat kylkiinsä saaneet muun muassa kasvihuoneessa hengailevat paprikat.

Siitä se väri vaihtuu pikku hiljaa vihreästä punaiseen, niin kuin nimi 'Redskin F1' lupaileekin. Kolmessa kasvissa on nyt useampia hedelmiä ja lisää näyttää olevan tulossa. Jännä nähdä, kuinka monta rouskuvaa ne jaksavat kesän kuluessa tehdä. 

Perennat väläyttävät jo paljon vahvempia värejä, kuten nämä lehtoakileijat tässä.

Kurjenpolvipenkissä kukkaan ehti ensimmäisenä pinkki tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorhizzum 'Czakor').

Huu, onpa sähäkkä! Sen valkoinen serkku ('Album') aloitteli kukintaa reilu viikko sitten, ja nyt pehkossa on runsaasti elämää. 

Reipasta elämää on myös kukinnan jälkeen, muistuttaa jouluruusu, joka kehittelee pulleita (toivon mukaan oikein pulleita) siemenkotia.

Elämää on myös omituisissa paikoissa, kuten ukonlaukka keskellä nurmikkoa varsin selvästi osoittaa.

Naapurin puolelta kurkkivat pikkukaunottaret koristavat mainiosti metalliverkkoa. Tuskin ne niin hyvin siinä viihtyisivät, jos niitä olisin oikein varta vasten tuohon istuttanut...?

Isotsinnian kukkanuppu on mainion näköinen, ihan kuin joku olisi piirtänyt siihen tussilla kuvioita. Itse en kyllä tunnusta moiseen ryhtyneeni – enkä kyllä olisi saanut aikaan noin tarkkaa jälkeä.

Siemenestä kasvatettu korianteri on ryhtynyt kukkimaan, vaikka olen yrittänyt hidastaa sitä napsaisemalla kukkavarren muutama viikko sitten poikki. Ei se ollut hänelle este, vaan hidaste. 

Annan kasvin siementää, niin saan muutaman papanan ensi vuoden kylvöksiin. Vanhemman korianterin siemenen itävyysprosentti ei ole kovin hyvä; kymmenestä pari vuotta vanhasta siemenestä iti tasan yksi tämän kevään testissä.

Mutta hauskaa on, ettei kasveillakaan aina kaikki mene niin kuin Strömsössä. Orvokki 'Envy', jonka kukinnon pitäisi olla oliivinvihreä, pukkasi juuri hiukan oudon värisen kukan.

Hmm. Tuolle lajikkeelle sopisi mukavasti esimerkiksi nimi 'Stain' (Tahra). Kaikella rakkaudella.

Mansikkamehua ja unikkopilvi

Kesä on nyt täällä, siitä ei ole epäilystäkään. Ensimmäiset kotimaiset mansikat kypsyvät vasta juhannuksen tienoilla, mutta mansikan makuun pääsee jo vaikka mehua juomalla. Siinä on muheva kesän aromi.

Alkukesän kukkijat ovat vauhdissa. Idänunikot ovat jo kukintansa loppusuoralla, muutama päivä sitten ne olivat parhaassa vedossa.

Lisää kukkia on vielä avautumassa, osassa varsia keikkuu siemenkota.
Myös valkoiset tuoksukurjenpolvet ovat kukintansa keskivaiheessa.

Myös orvokit ovat tuuhentuneet kovasti. Ne täyttävät hyvin ruukkunsa ja muut kasvuastiansa.

Nyt alkaa ihana kuihtuneiden orvokinkukkien nypintävaihe, on mahtavaa käydä iltaisin kaikki taimet läpi ja nypsäistä kuihtumassa olevat kukkavarret peukalolla ja etusormella poikki. Siinä on jotain todella rentouttavaa, heh.

Joskus vielä saan oikean kasvihuoneen ja sinne kasvamaan oikean rypäleen. Sitä ennen ostan rypäleet kaupasta ja ihailen puutarhassa kestoterttuja.

Voi kyllä olla, että siinä vaiheessa, kun unelma kasvihuoneesta toteutuu, rypäleestä on jo jalostettu tällainen turkoosi lajike. Itse ottaisin kuitenkin jotain perinteisempää väriä :)

Suput kukkanuput

Alkukesän kukkijat ovat kasvattaneet nuppunsa pulleimmilleen. Punainen lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) avautuu muutaman päivän sisällä.

Uusia akileijalajeja voisi tänä kesänä yrittää kasvattaa siemenistä. Jotkut lajit tarvitsevat kylmäkäsittelyn, mutta voisihan sitä yrittää tehdä jääkaapissa. Kesä on muuten ihan mukavaa aikaa perennojen kasvattamiseen, mutta kylmää saa hakemalla hakea ja kastelu on muistettava tarkkaan joka päivä.

Kukkanuppujaan virittelevät myös kurjenpolvet.

Kuvassa on vaaleanpunainen tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum). Valkoisen 'Album'-tuoksukurjenpolven nuput ovat samanvärisiä.

Alppikärhö (Clematis alpina) on pusertanut ilmoille yhden kukan, joka toivottavasti kohta ilahduttaa täydessä loistossaan.

Tuo alppikärhö taitaa kyllä kasvaa hiukan liian varjossa pylvästuijien kupeessa. Mutta eihän se määrä, vaan laatu... eli nyt vaan tuijan juurelle makoilemaan ja laadukasta alppikärhön kukkaa odottelemaan.

Kolme kuukautta, viisi päivää

Aika kauan se kesti, kolme kuukautta siemenestä täysikasvuiseksi. Kukkimaan ehtineet orvokit pääsivät vihdoin ulos ruukkuihin, ja ilo oli varmasti molemminpuolinen.

Vähän pieniähän ne ovat, sano. Mutta eivätköhän ne siitä kasva ja täytä maansa.

Jos eivät kasva ja menesty, niin eipä voi syyttää kuin itseään. Kärsimätön tarhuri, väärät ilmat tai väärä istutustapa tai jotain, syy löytyy omista tekemisistä. Plantagenista taimet saisi heti ja halvalla, ja niille kasvutakuun tai ainakin valituksen jälkeen uudet kasvit. Mutta ei, joku ihme vimma saa hoivaamaan näitä rimpuloita kolme pitkää kuukautta työtunteja laskematta...!

Pihalla perennat ovat lähteneet mukavaan kasvuun, tässä tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorhizzum), jonka lehtitupsut kasvavat hauskojen pötkylävarsien päässä.

Siperiankurjenmiekka tekee hienot litteät lehtiruusukkeet. Tai paremminkin lehtilätykkeet.

Myös pensasmaailmassa vihertää. Lempipuska, pensashanhikki on lähtemässä uuteen kukoistukseen harmaanruskeasta risukosta.

Valkoinen syreeni on muodostanut pulleat lehtinuput. 

On ollut kiva nähdä, kuinka tämä pitkään koivun juurella kitunut syreeni on oman tilansa saatuaan kasvanut korkeutta ja leveyttä ja pukannut muhevia kukkaterttuja.

Muhevuutta on jo näkyvillä myös yrttipenkissä, jossa ruohosipuli on tukevassa kasvussa.

Viikonloppuna napsaisen näistä kolmesta tupsusta maustetta viherhöystöön, jolla yritän syödä pois maasta yhtä riemulla jo ylös puskevat vuohenputket, voikukat ja nokkoset.

Kurjenpolvi, kestosuosikki

Kuten nimimerkistä päätellä saattaa, kurjenpolvet ovat minulle ehkä niitä kaikkein läheisimpiä kasveja. Ne ovat vaatimattomia ja takuuvarmoja kukkijoita, peittävät hyvin niille annetun tilan ja jaksavat hämmästyttää täydellisen yksinkertaisella ja selkeänvärisillä kukinnollaan, sekä puolivarjossa että auringossa. Maa niiden juurella on perusmustaamultaa, lannoitetta ne saavat keväällä pienen ripauksen.

Pihallani on neljää eri lajia ja viittä lajiketta kurjenpolvia. Ensin kesäkuun puolivälissä kukkaan ehtivät hyvät peittokasvit, tuoksukurjenpolvet (Geranium macrorhizzum), punaisena ja valkoisena ('Album'). Heti perään kukintansa aloittavat tarhakurjenpolvi (Geranium x magnificium) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum 'Vision'), joka kylläkin tuntuu häviävän pikkuhiljaa.

Kuvassa tuoksukurjenpolvet, tarhakurjenpolvi ja alinna verikurjenpolvi.

Näiden lisäksi joukossa on joku, jonka lajista en ole varma. Se on noin 40-50 cm korkea, vaaleansinikukkainen. Arvelen sen olevan loistokurjenpolvi (Geranium 'Johnson's Blue'), kuvassa alla. Muistelen, että ostin sen Backaksen loppuunmyynnistä, varma en ole siitäkään. Tässä sen huomaa, muistiinsa ei pidä luottaa, vaan pitää kirjata kaikki ylös. Ja vielä muistaa laittaa kaikki sepustukset yhteen ja samaan läjään... josta ne lopulta pitää muistaa siirtää tietokoneelle kaikenmuistavaan kasviarkistoon.

Jostain luin, että toisen kukinnan saisi aikaan leikkaamalla kasvin alas ekan kukinnan jälkeen, mutta en millään raaski riipiä hienoa lehdistöä matalaksi. Joten nautitaan vaan tästä yhdestä kerrasta sitäkin intensiivisemmin. Kaikkiaan kurjenpolvien kukinnasta saa puolivarjoisassa kasvupaikassa nauttia n. kuukauden ajan.

Kurjenpolvia aion hankkia jossain vaiheessa lisää. Niiden arvoa lisää se tieto, että ne ovat toisen lempparikasvini, pelargonin, esi-äitejä.