Pullofetissi, värivedet

Nythän täyttyy jokainen notkelma sadevedellä, mutta * ihanan ihanan ihanan * hellekauden aikana vesi näytti niin raikkaalta ja houkuttelevalta isoissa ja pienissä mitoissa. Mulla on pullofetissi, puteleita löytyy puutarhasta useammasta paikkaa. Erityisen kivaa on värjätä vettä ja ihailla väriveden heijastumia.

Värivesipullo toimii sellaisenaan, kukkanen tuo oman lisänsä. (Kyllä te tiiätte.)

Vettä voi värjätä tietysti vesiväreillä sekä karkkiväreillä (elintarvikeväreillä), mutta myös kuivuneilla tusseilla. Lämpimään veteen kun sen huopapatruunan laittaa, niin johan alkaa väriä liueta. Eikä tarvitse tällaiseen allaolevaan määrään kuin esim. 1/3 siitä patruunasta. Ja eikun lasten lelulaareja ja omia penaaleja tsekkailemaan...

Jos taivas on harmaa, sinisen voi säilöä pulloon omppupuun oksalle.

Koristepulloja löytyy vähän myös sisältä. Nämä isot ovat wanhoja, samoin kun vihreätäytteiset pullot penkillä. Oikealla keltainen tsinnia ja vasemmalla daalia + lipstikkaa.

Näihin eteisen pikkupulloihin voi napsaista oksan sieltä, toisen täältä fiiliksen mukaan. Ainakin silloin, kun jotain kasvaa. Talvella tökitään risuja.

Orvokki ja timjami olivat yllättävän pitkäikäisiä leikkoja, timjami taitaa viihtyä jouluun asti.

Daalioita toin sisään, kun sateet alkoivat. Ollaan me sitten samassa paikkaa. Tuo pieni vaalea pallo on ihan lemppari, nimeltään 'Snowflake'.

Elokuu on ja satoa saadaan, tai ainakin saatiin, kunnes säätyypiksi vaihtui Epävakaa Esteri. Kuivailin chilejä ja pari litraa mansikoita hyytävien päivien varalle. Pääsato tulipuikuloista on kyllä vielä kypsymättä.

Kasvien kasvattaminen ja niiden paapominen vaikkapa 8 kuukautta on tosi kivaa, ja noita hattujakin singeröi siksakilla, mutta etikettiliiman irrottaminen lasipurkeista on kamalaa puuhaa. Jotkut liimat eivät vaan suostu irtautumaan, eivät liottamalla eivät liuottimella eivät raapimalla. Jossain vaiheessa ihminen pääsee voittajana maaliin, mutta helppoa se ei ole. Lopussa seisoo ihan mukava näky. Minä ite.

Syysleimu loimottaa

Onhan siinä kaikki: väri, muoto ja runsaus. Silti jotenkin tuntuu, että syysleimu (Phlox paniculata) ei kosketa sen syvemmältä. Ehkä hyvä tuoksu voisi nostaa kasvin mielessäni korkeammille sijoille?

Nooh, annan syysleimun kasvaa ja kukkia kuitenkin parissakin eri paikassa tonttia. Tässä ensin väriin ehtinyt liila versio. Se kasvaa aurinkoisimmalla paikalla.

 Tässä nyt avautuneet valkoiset ja punaiset yksilöt puolivarjoisalta nurkalta.

Punaisia on tulossa kokonainen armeija, siis puna-armeija.

Syysleimut ovat muuten helppohoitoisia eli eivät vaadi hoitoa, mutta kuivalla säällä niitä on kasteltava, muuten lehdet roikkuvat surkeasti.

Saksalainen syysleimujalostaja Karl Foester on loihenut lausumaan, että "Elämä ilman leimukukkia on erehdys". Itse en ihan noin vahvasti asiaa ilmaisisi, vaan sanoisin, että "Puutarha ilman leimukukkia on hyvinkin mahdollinen".

Parhaimmillaan syysleimu lieneekin suurena ryhmänä, jota voi tarkastella kauempaa. Silloin kirkkaat värit pääsisivät varmaan oikeuksiinsa. Yksityiskohtia kaipaavalle syysleimu jää hieman laimeaksi.