30. maaliskuuta 2012

Isoa kivaa puutarhamessuilla

Helsingin puutarhamessujen antia ei saanut mahtumaan yhteen postaukseen, joten tässä jatkoa eiliselle. Katselin kasvihuoneita ja muita rakenteita sillä silmällä, että miltäs ne näyttäisivät omalla pihalla. Hyvältä näyttäisivät, jos mahtuisivat, voin sanoa. Tuntuu, että kasvihuoneet ja huvimajat ja kesähuoneet suurenevat vuosi vuodelta, tai sitten oma piha alkaa vaan olla niin täysi, että kaikki lisärakenteet näyttävät hurjan isoilta?

Mutta siis, jos olet itse menossa messuille viikonlopun aikaan ja haluat kokea omaa löytämisen iloa, niin älä lue tätä postausta. Sisältää ns. juonipaljastuksia.

Puu on näemmä tehnyt paluun myös kasvihuoneen rakennusmateriaalina. Nämä Garden Villan huoneet ovat kivan luonnollisen näköisiä.


Tuotetta löytyy myös valkoiseksi maalattuna, mikä miellyttää mun silmää vielä enemmän, vaikkei se maisemaan sulautuisikaan enää niin hyvin.  


Suomalaisesta puusta rakennetut huoneet on kasattu moduuleista, lasiseen perusosaan voi lisätä puisia tai lasisia lisäosia. Tuotteen hinnoista mulla ei ole tietoa, jälleenmyyjiä näkyvät olevan mm. Multasormet ja K-raudat. 

Tällaisia rakennuksia ei enää kutsuta kasvihuoneiksi, vaan viherhuoneiksi. Kai sillä kuvataan sitä, että enää ihmiset eivät pihoillaan puurra kasvihuoneen ja tuholaishyönteisten kimpussa arvokkaan tomaattisadon varmistamiseksi, vaan somistavat kesähuoneen kivaksi oleilupaikaksi, jossa voidaan oheistuotteena kasvattaa myös niitä tomaatteja... ilman tuhohyönteisiä ja muuta ikävää hässäkkää.

Samaa ilmiötä mielestäni kuvaa tämä kesähuone. Sisällä, palmujen katveessa on olohuoneen täyskalustus, vitivalkoisena.


Tuossa sisustuksessa ei voi taida enää voida kasvattaa tomaatteja, vaan huoneeseen on mentävä oleilemaan putipuhtaissa vaatteissa? Tämä on musta aika uudenlainen ote piharakennuksiin. Ehkä se kertoo siitä, että suomalaisilla alkaa jo pihoillaan ja mökeillään olla kaikki tarpeellinen varustus ja että rahaa on edelleen käytettäväksi? Suomalaisen yritystoiminnan kannalta on tietysti hyvä, että ihmiset sisustavat ja rakentavat, etenkin jos siis ostavat kotimaista...

No huh, meinasipa mennä vakavaksi. Otetaanpa välipalaksi lohipiirakkaa Mikkelin ständiltä.


Noin, taas jaksaa jatkaa kierrosta.

Jos pihahuoneessa saa olla taivas kattona ja köynnökset seininä, niin silloin voi rakentaa pergolan. Tämä valkoinen kaunotar löytyi Pölkky Oy:n osastolta.


Juu, kelpaisi mulle. Kuten myös kelpaisi tämä ranskalais-romanttinen kesäoleilutila.


Eihän se tällaisenaan kovasti suojaa antaisi, mutta kivoilla ruusu- ja kärhököynnöksillä jo enemmän. Sitten kun ne kasvit olisivat sen kokoisia ja jos ne suostuisivat savimaassa kukoistamaan...

Noh, ei kaikkea tarvitse aina ajatella realismin ja käytännöllisyyden kautta, voihan asioita olla olemassa vain silmänilon takia. Toki messuilta löytyi tuotteita myös käytännöllisyysnäkökulmasta.


Peruskasvihuone, olkaa hyvä, hieman uudella muotoilulla tosin. Ihan söpö omassa lajissaan.

Mutta jos rahaa ja tilaa olisi, niin saattaisin kallistua tällaisen pompöösimmän viherhuoneen suuntaan.


Rakennus on T:n muotoinen, sisäänkäynti on tuosta oikealta sivulta. Tervetuloa kello viiden teelle, dear all!


Ah, tämä kyllä osuu johonkin kuninkaallisuuspisteeseen :) Ja kukka-asetelma siinä teepöydässä, se saattaisi myös olla hieman suureellinen:


Riikinkukonsulkia ja flamingonkukkaa ja ties ketä, uuuuuuh!

Ja ehkä sinne orangerien aurinkoisimmalle seinustalle mahtuisi tällainen kiva uima-allas, jossa aina lekottelisin, eikä koskaan olisi kiirettä eikä kylmää säätä. 


Oi voi, tässähän tulee kohta maha kipeäksi kuin ylenpalttisen karkinsyönnin äärellä. Palataan ruisleipä-genreen.

Tässä olisi mulle realistinen hankinta, nimittäin uusi kasvikaappi pikkutaimien karaisemiseen ja basilikan, chilin ja paprikan kasvatukseen, ennen kuin tontille vihdoin putkahtaa se kauan odotettu kasvihuone. Vanha muovikuorinen kasviteltta on jo kevätahavan pahasti riepottelema.


Näyttää aika karulta kaiken tuon edellisen jälkeen, mutta käytännöllisyyttä varmaan piisaa senkin edestä, heh. 

Kivaa, että messuilla oli kaksi kuntta-ständiä, kuntta kun on selvästi nousutrendissä. Jotenkin tuo suomimetsäinen maaperä kolahtaa muhun kovasti. Miksi laittaa metsän reunustamalla tontilla kesämökin ympärille vaikeasti hoidettavaa ja melko varmasti pärjäämätöntä nurmikkoa, kun kuntta toimisi siinä kohtaa kuin nenä päässä ja näyttäisikin luontevalta? Siinä sitten kasvaisi puolukkaa ja mustikkaa ja jäkälää ja kanervaa ja katajaa ja ties ketä kaunotarta. 

Piiraisen Pihapalvelulla kunttaneliön hinta näkyi olevan noin 23 euroa, riippuen kohdetontin sijainnista.

Ja tällainen käsintehty hirsilato sopii myös tiettyyn maisemaan erinomaisesti. Hänet voisin hankkia vaikka sille Lapin erämaajärvitontille, jollaisen hankin raha-arpajaisvoiton jälkeen. Siellä sitten bongailen pohjoisia lintu- ja eläinlajeja ja poimiskelen hilloja. Poimintavarusteet säilytän tässä ladossa.


Juu juu, sitä ne messut taisivat tuottaa, hirmuista haaveilua ja unelmointia. Mutta sehän ei ole haitallista, kunhan ei kanna raha-arpajaisiin kaikkia varojaan...

Selvisin messuilta kuitenkin varsin pienin hankinnoin. Pääsiäiseksi mukaan tarttui Paavo, jonka kainalokoriin laitetaan jotain keväistä kukkivaa, sekä pari pulloa lannoitetta Nelsonin osastolta.


Biobactiin olen törmännyt monessa blogissa, joten päätin kokeilla. "Sille itselleen" kevyesti tuoksahtava tuote olla luomua, ainakin se sisältää paperiteollisuuden tuotantoprosessin sivutuotoksia, jotka ilmeisesti on kasvien mielestä nannaa. 

Tuon pelargonilannoitteen ostin ihan vaan siksi, että siinä on pelargonin kuva. Näin jälkikäteen tarkasteltuna Biobactin kyljessäkin on, eli yhdellä tuotteella olisi taas pärjännyt vallan hyvin. Pieni messuhurahdus taisi siis kuitenkin hiukan yllättää.

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivotaan, että ilmat pysyvät enemmän keväisinä kuin talvisina!

ps. Ihanassa harrastekirjakauppa Hobboksissa on ale. Sieltä löytyy herkullisia puutarha-, ruoka ja käsityökirjoja, muun muassa.

29. maaliskuuta 2012

Pientä kivaa puutarhamessuilla

No olipas siellä kukkaa ja kasvia ja siementä ja juurakkoa! Niin, ja kasvihuonetta ja pergolaa ja ruukkua ja kiveä, muun muassa. Piipahdin siis Helsingin puutarhamessuilla, jotka avautuivat tänään loppuviikon ajaksi.

Jos olet itse menossa messuille ja haluat kokea omaa löytämisen iloa, niin älä lue tätä postausta. Sisältää ns. juonipaljastuksia.

Menin paikalle hieman skeptisenä, että onkohan kaikki jotenkin ihan samaa, mitä on nähty lehdissä ja viime vuotisilla messuilla, mutta lähdin ihan tyytyväisenä pois: kokonaisuus oli runsaan oloinen ja isojen yritysten lisäksi osaamistaan esittelivät hyvin muun muassa alan oppilaitokset.

Noh, mitä siellä sitten oli? Aloitetaan pienestä kivasta.

Tulevan pääsiäisen iloksi Koiramäen Pajutallista löytyisi vaikka mitä ihanuuksia. Katsokaa nyt tämän pupuvaarin nassua, eikö olekin symppis? Ostin yhden tällaisen kotiin (22 euroa), pakkohan mun oli ;)


Hänelle olisi ollut kaikenlaista pajuista seuraa, kuten näitä mahtavia kanoja, mutta pidin pään kylmänä. Eikä mun edes pitänyt olla koriste-esineihminen, heh.


Taimistojen ständeillä oli paljon kasveja, kiivihedelmästä viiniköynnökseen, mansikasta tomaattiin ja pelargoniasta hortensiaan, ja vielä paljon lisää. Tältä osastolta olisi lähtenyt tuollainen valtava 50:n tulppaanin puntti 18 eurolla. Ja päälle kesän makua (ulkomaisesta) mansikasta. 


Kyllä nämä asetelmat näyttävät herkullisilta näin isoina ryppäinä, täytyy sanoa.


Nämäkin pirteät keltaiset ihanuudet! Taitaa olla pientä auringonkukkaa tuo toinen?


Julkisrakentamisesta tutut kivikehikot muotoutuvat näköjään myös kotipihoille, kukkaruukuiksi asti.


Näitä kivikoreja voi ostaa Hornborg.fi:stä. Sisään voi sujauttaa kukkaruukun tai kasvit voi istuttaa tuonne suoraankin. Täytemateriaalina voidaan yrityksen mukaan käyttää myös esim. puuta, lasia, sammalta, kasvillisuutta jne.


Hinnat alkavat 18 eurosta (Kivikori 50 x 50 x 50 cm), seuraava koko (Pallo halk. 35 cm) maksaa 59 euroa ja muut mallit aina pariin sataan euroon asti. Kivitäytteinen ja puutasoinen puutarhapenkki maksaa 259 euroa, aika veikeän näköinen on sekin. Onnekas on se, jolta tontilta löytyisi paljon mukavan kokoisia kiviä tuollaisten täytteeksi.

Kivisysteemiä oli käytetty myös tällaisena istutusalueen rajaajana. Saisikohan noista kivan perennapenkin reunuksen, vai kasvaisiko kehikko pian rikkakasvia, kun sinne kasautuisi maa-ainesta?


Ranskalainen Bacsac valmistaa kassiviljelytarpeita eli eri kokoisia viljelykasseja. Sopivia varsinkin pieniin pihoihin ja parvekkeille, näyttää ainakin siistiltä ja toimivalta, ja miksei olisikin?


Tuollaisen voisin hankkia perunamaaksi joskus, en tosin tiedä noiden isojen kassien hintoja. Tuo hintalappu 90 euroa, tarkoittaakohan se tosiaan tuon ison kassin hintaa? Se on ehkä hiukan yläkanttiin mun kukkarolle kyllä.

Ilahduttavaa näissä messuissa mun mielestä on se, että oppilaitokset esittelevät mukavasti osaamistaan esimerkiksi parvekesisustusosastoilla. Opiskelijat ovat rakentaneet malliparvekkeita, joissa ei mälläillä uusilla, kalliilla huonekaluilla ja koriste-esineillä, vaan ne on selvästi tehty olemassaolevaa tavaraa, kierrätystä, itse tekemistä, tuunaamista ja mielikuvituksen käyttöä kunnioittaen.


Hyllykön voi rakentaa näin helposti eikä sen kynttilähurrikaanin tarvitse olla valkoisesta sisustuskaupasta hankittu, vaan mikä tahansa lasitölkki, kuten tässä Karhulan Keittiötölkki. (Tämä yksityiskohta tietysti osui silmään, kun itselläni on tuommoinen tölkki, tunnustan.)


Ja tämä viljelylaatikko on aivan kuin poikaystävän, enon tai tädin rakentama. Siinä yrttien on hyvä kasvaa.


Ja sylinterimaljakon voi loppukesällä täyttää tällaisilla herkuilla. Jos ei omasta maasta tai ruukusta riitä, niin kaupasta saa halvalla. Lykopeenitasot kuntoon!


Messujen herkin ja hauskin tuote on musta ehdottomasti tämä kehitysvammaisten tukiyhdistys Lyhty ry:n osastolta löytynyt kynttilänjalka.


Tätä minä kutsun Oivallukseksi! Mielettömän hyvä idea, mahtavaa rouheaa industrialismia, joka nyt on niiiiin muodissa - vanhat teollisuushallien kalusteet ja valaisimet ja hikiset pukukaapit viedään käsistä sisustuslehtien mukaan. Eli näitä vesijohto-osia kannattaa alkaa pitää aarteina :)

Luksusta kaipaavillekin messuilla oli kaikenlaista pientä kivaa, kuten tämä terassikalustesarja.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - kirjoitan toisen postauksen niistä messujen isoista kivoista asioista eli kasvihuoneista ja muista rakennelmista. Huomiseen, folks!

28. maaliskuuta 2012

Lumitimjamia ja tunnustuksia

Jännä tuo timjami. Kun se tulee esiin talven jälkeen lumen alta, se näyttää aivan tuoreelta ja raikkaalta. Aivan kuin kasvi olisi tehnyt lehtiä siellä hangen kätköissä jo valmiiksi.


Näin ei tietenkään voi olla, vaan kasvi on pitänyt kiinni viime vuotisista lehdistään koko talven ajan. Kun tuohon sitten alkaa kasvaa uusia lehtiä, huomaa, että nämä lehdet ovat vanhanvihreän värisiä ja uudet ovat kevättuoreenvihreitä. Maku on näissäkin kyllä tunnistettavissa timjamiksi, mutta maltan odottaa uutta kasvua ruoan maustamiseen.

Mitään muuta nyt ei oikein malttaisikaan. Pihalla tulee päivittäin käytyä useammin kuin olisi mitään järjellä selitettävää tarvetta, ihan vaan katsomassa, että mitä uutta siellä on tapahtunut. Takaisin sisään palaa aina likaisin käsin ja kuraisin vaattein. Kas, eihän sitä pienellä tarkastuskierroksella mukamas tarvita hanskoja tai puuhavaatteita, vaikka aina ne piipahdukset päätyy johonkin rapsutus-, kupsutus- ja jäänhakkausprojektiin :) 

Eilen röhnötin pihalla polvillani (parhaissa eli kiristämättömissä sohvaverkkareissa), koska tämä lumen alta paljastunut kivipolku oli vaan niin ihana näky.


Maata todellakin näkyvissä! Näissä kivimateriaaleissa on se ilahduttava puoli, että ne ovat heti lumien sulettua "käyttövalmiita"eli mitään kuivumista ei tarvitse odotella, ennen kuin niillä voi tallustella - toisin kuin nurmikon kohdalla.

Liuskekivien välissä kasvava sammal on ilahduttanut pikkulintuja, jotka ovat kuopsuttaneet sammalen alta jotain tuoretta syötävää.


Onhan joku hyönteismaailman edustajan makustelu varmasti mahtavaa vaihtelua monta kuukautta kestäneeseen siemenruokavalioon.

Omenapuun etelänpuoleisella juurella kevättä tervehtivät narsissin alut.


Ja minä tervehdin heitä monta kertaa päivässä ;) Kuten myös näitä sinivuokkojen kukkanuppuja. 


Kamala värinälkä talven aikana onkin yllättänyt, näissä tilanteissa sen huomaa varsinkin. Että pieni siniliila häivähdys toimii katseenkiinnittävän magneetin tavoin.

Ja sitten toiseen asiaan. Olen nimittäin saanut kaksi hienoa blogitunnustusta, joista haluan kiittää ja joiden kivaa ajatusta haluan jakaa eteenpäin.

Monimuotoisen ja runsaan Elämäni matkat -blogin Pirkko antoi Kaunis blogi -tunnustuksen, iso kiitos siitä! Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanonta kuuluu, mutta uskon, että luontoa ja kasveja kuvaamalla ei voi mitenkään mennä pieleen. 

Ja sitten tunnustuksen eteenpäin jakamisesta. Se onkin vaikeampi asia, sillä en ole törmännyt yhteenkään "rumaan" blogiin, vaan kaikki ovat tekijänsä näköisiä ja oloisia, mutta yhtä kaikki kauniita ja kiinnostavia. Meitä kaikkia yhdistää rakkaus ja hurahdus tähän harrastukseen, eikä siitä raportoiminen samanhenkisille ihmisille voi tuottaa huonoa lopputulosta. 

Mutta koska täällä Blogistanissa eletään Blogistanin säännöillä, niin jaan tunnustukset eteenpäin, ohjeiden mukaan sellaisille blogeille, joissa on oletettavasti alle 200 lukijaa, jotta näihin blogeihin löytyisi taas uusia lukijoita.

Pitkä johdanto, mutta tässä viisi mielestäni kaunista blogia, joissa kannattaa vierailla, jos ei vielä ole ehtinyt.

Mäntylä. Kaunista katseltavaa ja hyviä vinkkejä puutarhailuun ja muuhun kotoiluun. Kaunis talo!

Pieni ryytimaa. Lähiruoan kasvattaminen läheisille on kaunista. Myös kauniita käsitöitä. 

Hannala Rauhaisia tunnelmakuvia, Hannalla on esteettistä silmää muun muassa jännille kirpputorilöydöille. 

Puutarhaunia Puutarhaopintojen ja oman pihan laittamisen tuloksia omilla runoilla höystettynä. Hienoa!

Anoppilan pihalla Pohjoisen Suomen kauneutta, talo ja puutarha Torniossa. Uusi tuttavuus, jota aion seurata. Quulla on myös muita puutarhablogeja, kuten nyt ajankohtainen Narsissimerellä lainehtii.

Lämpöisesti suosittelen myös Karolinan puutarhaa, jossa on mukavan katseltavan ja luettavan lisäksi hieno listaus suomalaisista puutarhablogeista kasvuvyöhykkeittäin. Ihailtavaa vapaaehtoistyötä!

Ja koska hyvät (niin kuin huonotkin asiat) tapahtuvat usein pareittain tai isommassa joukossa, niin Tontti 559m2 sai tunnustuksen myös Pieni ryytimaa -blogilta. Huomionosoitus on nimeltään Inspiroiva puutarhablogi, ja kivaltahan semmoisen vastaanottaminen tuntuu. Kiitos!


Kuten sannane totesi, taisimme aloitella päiväkirjan pidon samoihin aikoihin, ja hauskaa tämä puuha on ollut. Ruutuvihko-kirjanpito ei ole yhtään näin mukavaa, se on todettu...

Tuo tunnustus piti mukanaan myös kolme kysymystä, joihin yritän vastata lyhyesti.

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Innostus lähti sattumasta. Kun muutimme kerrostalosta maan tasalle 1990-luvun alussa, niin uuden kodin etupihan sisäänkäynnin "tiilimuureissa" oli kaksi kiinteää, kapeaa kukka-allasta. Niissä edellinen asukas kasvatti kesäisin ahkeraliisaa, koska se jaksoi kukkia siinä varjoisassa tilassa. 

Ensimmäisenä kesänä laitoin ahkeraliisaa minäkin, mutta sitten lähti kiinnostus selvittää, että mitä muuta niissä altaissa voisi kasvattaa. Ja sukulaiskasvi uudenguineanliisaa laitoin terassin viereen ruukkuun, ja siitä lähti se ruukkuinnostus... takapihalla yritin selvittää olemassaolevien perennojen nimiä ja sisällä aloittelin ensimmäisiä siemenkylvökokeiluja. Ah niitä yhteenkietoutuneita elämänlankoja siinä olohuoneen ikkunalla ;D

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Pitkänkään pähkimisen jälkeen en millään osaa nimetä vain yhtä. Erikoisia kasveja ovat joka vuosi kaikki uudet lajikkeet, joita en ole aikaisemmin kasvattanut. Harvinaisia kasveja mulla ei taida ollakaan, mutta ulkomailta lomamatkalta rahdatut siemenet ja niistä kasvatetut kasvit ovat itselleni "harvinaisia", vaikka ne lajeiltaan olisivatkin yleisiä. Tunnearvoltaan tärkeitä kasveja ovat esimerkiksi kevään ensimmäiset kukkimaan ryhtyneet orvokit tai ihan vaan ensimmäiset itäneet taimet, tai kasvit, joiden kanssa tulee elettyä pitkä matka siemenkylvöstä monivuotiseen yhteiseloon. Kaunein kasvi, se on ilman muuta nimeltään "jokakasvi".

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Onkohan mulla sellaista? No, haluan ajatella, että yritän löytää jokaiselle kasville pihalta oikean kasvupaikan, niin ne pärjäävät hyvin ilman ylenpalttista hoitoa, niin kuin fanittamani Pentti Alanko opettaa. En halua viettää kaikkea aikaani työn äärellä, vaan haluan nauttia kasvien katselusta ja kaiken ihmettelystä. Kaikkea haluamaani en voi myöskään pihalleni saada, on elettävä pohjoisen ulottuvuuden realiteeteissa.

Pihaa tarvitsevat eläimet täytyy ottaa myös huomioon, ne ovat osa tätä mahtavaa luontoläheistä harrastusta.

Luonnonmukaisuus on kaunista, mutta joskus täytyy saada revitellä. Ei tämä niin vakavaa ole, hauskaa täytyy pitää.

Noin. Sitten jaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille, ja haastan kirjoittajat vastaamaan samoihin kysymyksiin. Pakkoa ei ole, pidetään Blogistan mukavana ja kevyenä.

Kujeita ryytimaalla Kujeen iloista ja innostunutta ensimmäisen puutarhan suunnittelua.

Puutarhastelua Viannalla on paljon ideoita ja paaaaljon tilaa toteuttaa inspiraatioita.

Makasiininmäellä Terhin uuden talon ja puutarhan rakentamisen intoa on kiva seurata.

Suvipiha Mariettan harrastuksen kohde on enemmänkin luonnonläheinen piha kuin puutarha. Kaunis ajatus!

Piha maalla Multasormi kirjoittaa laaja-alaisesti puutarhasta, mukavalla otteella. (Uskallan tämän kunniamaininnan antaa, vaikka hän nimenomaan blogissaan toivoo päinvastaista, sillä tämän tarkoitus on vain ohjata uusia lukijoita blogiin, ei pakottaa kirjoittamaan kiitosviestiä.)

En tiedä, saako jonkun blogin lukijamäärän jostain selville, eli saattaa olla, että näissä mainituissa blogeissa on jo paljon lukijoita. Mutta hei, ajatus on tärkein. Ja vielä haluan mainita muutaman mielenkiintoisen vierailukohteen.

Nettimartan pihapiirillä ja Sarin puutarhoilla uskon olevan jo hirmusti paljon lukijoita, mutta annan kuitenkin lämpimät suositukset käydä lukemassa heidän postauksiaan, jos olette jotenkin onnistuneet välttymään törmäämästä niihin, heh. Nettimartta maailailee tunnelmakuvia isolla siveltimellä ja Sarin blogi on varsinainen tietopankki jokaiselle kasviharrastajalle.

Myös Intianmintun pitämä Mielen lumoa on kaunis ja inspiroiva blogi, sisältää myös ihailtavaa käsityöosaamista. Ja usein piipahdan kurkkaamassa Pirttilän puutarhan ja Puutarhaprojekti2:n kuulumisia sekä Norpan rintamamiestaloprojektin etenemistä blogissa Harrastelijat Harjulla.

Ihan tuorein tuttavuus on Maalaispuutarha, jossa Marketta kertoo puutarhailusta itärajan, omien sanojensa mukaan susirajan tuntumassa. Pääseepä blogista nettikauppaankin ostamaan aitoja karjalanpiirakoita. Melko ihmeellinen häkkyrä tämä internet!

Ja taatusti tulen vierailemaan myös Vedenjakaja-blogissa, jossa Tapio kertoo lappilaisen metsätilan kuulumisia. Miesharrastaja ja Lappi samassa paketissa, harvinainen yhdistelmä.

Unohdin varmaan tästä listasta monta osoitetta, mutta kuten sanoin, mielestäni kaikki puutarhablogit ovat visiitin arvoisia: samaa hurahdusta tässä jaamme. Jotkut aiheet tuntuvat sitten läheisemmiltä kuin toiset, joten omat TOP 5 -bloginsa löytää nopeasti. Mutta on mahdollista päästä iloisesti yllättymään, kun piipahtaa uusiin päiväkirjoihin. Yhdestä on kiva seurata jonkun eri kasvuvyöhykkeen tunnelmia, toisesta saa uusia käytännön vinkkejä, jollain blogistilla on silmää asetelmille ja joku vaan kirjoittaa erityisen mukavalla tavalla. Ja toiset kirjoittavat tiukasti puutarhailusta ja toiset laajemmin vähän muustakin, toiset joka päivä ja toiset kerran kuukaudessa.

Tulipas tästä pitkä postaus, ja teille lukijoille, jotka tänne asti olette sinnitelleet, annan tunnustuksen Superkärsivällinen lukija. Sitä kuvaamaan laitan tähän otoksen toukokuisesta luumupuusta.


Vielä pieni kärsivällinen odotusloikka ja tämä hetki on taas käsillä. Oi elon auvoa!

26. maaliskuuta 2012

Valkoinen ehti ensin

No se kävi nopeaan! Ensimmäinen orvokki avasi kukkansa eilen, tasan 8 viikkoa kylvämisen jälkeen. Tämä sarviorvokkilajike oli alunperin väriltään oranssi-liila, mutta tämä toinen sukupolvi siemenlisäyksen antia näyttää tuovan vastaavia erilaisia värisekoituksia, kuin viime vuonna.

Ensimmäinen kukka on raikkaan valkoinen.


Ehkä se otti ikkunalla kasvaessaan mallia lumisesta maisemasta? Toisessa kukassa viereisessä potissa on aprikoosin sävyä, jota ei kyllä maisemassa näy... kirkkaankeltaista kyllä toisinaan, he he.


Aika pieniä ovat nuo kukat, saa nähdä, tuleeko jatkossa isompia esimerkiksi valon määrän lisäännyttyä vai onko lajike jotenkin muuntunut pikkukukkaisempaan suuntaan?

Muutenkin tämä orvokkikevät on ollut erilainen verrattuna viime vuotiseen. Silloin kylvöstä kukintaan melkein päivälleen samana ajankohtana kesti 13 viikkoa, eli viisi viikkoa pidempään! Lueskelin vähän vanhoja postauksia ja tulin siihen tulokseen, että silloin taimet kasvoivat viileämmässä ja kärsivät aika ajoin kuivuudestakin, eli rääkättynä kasvoivat hitaammin. Muitakin syitä varmasti on, mutta nuo riittävät näin kotitarpeiksi.

Nyt on tarhuri ollut tarkempi ja saakin miettiä kuumeisesti, että mitä näille etuajassa kukkiville orvokeille oikein tekisi...? Viileää tilaa on vain rajallisesti kuistilla, eikä ilmansuunta ole ihan paras kukkiville kasveille. Eli täytyy istutella näitä pikaversioita ruukkuihin ja kanniskella kohta ulos karaistumaan ja taas sisään pakkasia pakoon. 

Kylvin samaan aikaan myös kahta muuta orvokkilajiketta ('Bowles Black' ja 'Envy'), joissa ei vielä nuppuja näy. Tuosta 'Envystä' tulikin mieleen, että ihan kaikki kylvöastiat eivät ole yhtä käteviä. Kylvin sitä nimittäin lörtsömuoviseen tomaattirasiaan, enkä muistanut olla varovainen nostaessani sitä siementen idettyä: rasia ei ole tukeva, joten painava multa jotenkin vain hölpsähti ja koko systeemi kaatui ylösalaisin pöydälle. Ja sitten potutti.

Sain pelastettua muutaman ehjän pikkutaimen, jotka istutin omiin, TUKEVIIN potteihinsa.

Siis, ei näin:


Tai ainakin on käytettävä suurta varovaisuutta tuota systeemiä siirrellessä. Mutta kaikesta oppii, niin kuin sanonta kuuluu.

Olisi kiva oppia myös vastustuskykyä kaikenlaisia houkutuksia vastaan. Bongasin eräässä verkkokaupassa tällaisen emalimukin, joka ihan pakotti painamaan tilausnappia


Juuri nyt tuntuu aivan tältä, ja varmasti samalta tuntuu sinne syyskuun lopulle saakka. Joten eihän se sitten mikään huono tai kallis ostos ollutkaan ;) Ja miten kätevää särkymätöntä materiaaliakin... mulla kun ei ole emalisia mukeja ennestään. Ja seli seli.

Puutarhailen, siksi olen. Niin se kuitenkin on.

24. maaliskuuta 2012

Täyttä magiikkaa

Pitkästä aikaa blogin äärellä! Näin keväällä yksikin päivä ilman puutarhailua on piiiitkä päivä, sillä 24 tunnissa tuntuu tapahtuvan paljon :) Olin pois taimien ääreltä reilun viikon, ja kas, kylläpä on kasvua tapahtunut. Vai onko tarhurilla päässä vaaleanvihreät lasit?

Kasvikellarissa kaikki oli kunnossa, kiitos taitavan kastelijan. Koristemaissi Zea Mays 'Quadricolor' oli sekä itänyt että kasvattanut pitkät ensimmäiset lehdet.


Tykästyin viime vuonna tähän kasviin, se tekee kauniin vaaleanpunaraidalliset lehdet ja lopuksi, jos aurinkoa ja lämpöä on ollut riittävästi, myös hienon maissintähkän. Kokemukseni mukaan koristemaissi tarvitsee aurinkoisen ja suht suojaisan paikan sekä reilusti vettä ja lannoitusta, varsinkin jos kasvaa ruukussa. Jos joku näistä olosuhteista puuttuu, niin ei tule yhtä hyvä tulos, sekin on kokeiltu.


Tuossa maissin juurella kasvaa pensaskrassi Tropaeolum majus 'Jewel Cherry Rosea', kuumaksi pinkiksikin mainostettu. Ja kyllähän se vahvaa kirsikanpunaista kukkaa tekikin!

Kolmanneksi ruukussa kasvaa verbenaa (Verbena x hybrida 'Sparkles mixed'), jota yritin tänäkin vuonna saada siemenestä kasvatettua... juu, ei onnistunut tällä kertaa ihan tuosta vaan, sillä onnistuin homehduttamaan suurimman osan siemenistä ihan alkuunsa. Viisi tainta sain sieltä pelastettua, mutta kovin ovat vielä pieniä tämän kesän kukkijoiksi... noh, odotellaan rauhassa, ehkä se saavat jonkun maagisen kasvubuustin tässä parin kuukauden aikana ;)

Myös risiini on itänyt, ja väkertelee nyt ensimmäistä lehtipariaan.


Viime vuonna risiini iti hitaasti, todennäköisesti liian viileän ilman takia. Tänä vuonna laitoin heidät itämään takan läheisyyteen, siinä on tainnut lämpöä riittää sitten tarpeeksi, kun itäminen tapahtui parissa viikossa. Viime vuonna itämistä sai odotella ainakin tuplakauan eli kuukauden päivät. Siirsin nämä itämisen jälkeen sinne viileämpään kellariin, niin eivät veny ja vanu turhan nopeasti.

Risiinistä on kyllä iloa pitkään, viime vuonnakin isot kasvit olivat ihan moitteettomassa kunnossa vielä 23. lokakuuta.

Pensaspaprika 'Redskin F1' on kasvattanut kasvikellarissa lisää lehtiä ja olenpa näkevinäni näillä vaaleanvihreillä laseilla myös kukkanuppujen alkuja tuolla lehdistön seassa. Juu, voihan se olla intopinkeyden aiheuttama hallusinaatiokin ;)


Annan paprikoille ja chileille jo kastelulannoitetta, laimeaa sellaista, sillä viime vuonna en muistaakseni lannoittanut chilin taimia ollenkaan, mutta ihan komeita heistä silti tuli. Tässä 'Hot Super Chilli F1'.


Satoa riitti ja riitti, laitoin sitä lopulta etikkasäilykkeeksi ja vein työkavereille lounasmausteeksi. Ihana maku tässä kyllä oli, ensipuraisulta hedelmäinen ja sekunnin päästä reippaan keskitulinen.

Pientä kehitystä on nähtävissä myös riippa-/sinilobelian taimissa. Kasvatan heitä ensimmäistä kertaa, joten en tiedä, onko vauhti oikea... mutta siemenet olivat ihan miniatyyrikokoa ja täysikasvuinen kasvikin on eteeristä mallia, joten taimetkin voivat samalla logiikalla olla miniskuukkeleita (eli pieniä).


Oi voi, kyllä ne vaan ovat kauniita *huokaus *

Olohuoneen ikkunan edessä taimihyllyllä on myös mukavaa viherrystä. Orvokin taimet ovat saaneet ilmeisesti riittävästi kevätaurinkoa, kun ovat jaksaneet kasvaa kokoa.


Ja ihan täyttä taikuutta on se, että ainakin kahdessa taimessa on jo kukkanuppuja!


Nyt täytyy toivoa, että ulkona alkaa tapahtua vastaavaa magiikkaa ja että lumisade vaihtuu leppeäksi lounaistuuleksi, sillä näitä pitää kohta alkaa totuttaa ulkoilmaan.

Nämä nopeimmin nuppuja muodostaneet ovat sellaisia orvokkeja, joiden siemenet keräsin viime vuotisista kasveista, jotka puolestaan olivat ostokasveista kerättyjen siementen tuotantoa. Eli nämä ovat nyt sitten kolmannen polven liila-oransseja sarviorvokkeja, jotka eivät enää toisessa polvessakaan olleet pelkästään liila-orvokkeja, vaan olivat kehittäneet uusia värikombinaatioita

Voikos tuota selkeämmin sanoa, hah.

Ihmeitä on siis ilmassa, ja jatkossa niitä saadaan joka päivä lisää. Ulkona lumipeite vajoaa vääjäämättä, nyt lumensyvyys on 33 senttiä. Mies on rikkonut isompia lumikasoja pihalla sillä voimalla, että niiden sisälle ei tarvitse wanhaan malliin säilöä kalaa eikä muutakaan tarpeistoa juhannukseen asti :)

Katsokaa vielä yksi luonnon maaginen taidonnäyte. Reissussa valkohiekkaisella saarella kasvoi iso iso puu, jonka siemenkodat ovat samanlaisia kuin herneen. Tässä mittakaavassa sitä oikein herkistyi pohtimaan, että kuinka taitavasti tämä säilytyskotelo on suunniteltu.


Jokaisella kahden euron kolikon kokoisella siemenellä on oma sileä lokeronsa, jossa se saa kuivua rauhassa puussa roikkuessaan. Kannen ja siementen välissä on vielä silkkipaperimainen välikansi kosteutta haihduttamassa. Ja kun palko tipahtaa maahan, rutikuiva kansi aukeaa ja antaa tarjottimella neljä komeaa kylvövalmista geenipankkia. 

Täytyy vielä selvittää, mikä kasvi on kyseessä ja sitten yrittää saada siemenet itämään. Tuo siemenen kuori on kyllä aivan kivikova, joten melkoisia temppuja sen kanssa varmaan joutuu tekemään. Aloitetaan  höyläpenkistä.

Hyvää kevätpäivän tasauksen jälkeistä, nyt alkanutta parasta vuosipuoliskoa kaikille! Vietetään viikonloppu siemenpussien ja pikkunarsissien äärellä :)

12. maaliskuuta 2012

Taimihylly eessä akkunan

Kyllähän se esikasvatustila äkkiä loppuu, ja joka kevät se tuntuu loppuvan yhtä yllättäen. Viime vuonna kasasimme (tai no, mies kasasi) olohuoneen ikkunan eteen omilla jaloillaan seisovan kasvihyllyn. Tänä vuonna hän innostui katosta roikkuvasta mallista, jota hänelle Kujeita ryytimaalla -blogista ja Yhteishyvä-lehdestä esittelin.

Taimihyllystä saa varsin kauniin, kun laudat maalaa ja naruna käyttää esimerkiksi jotain luonnonmateriaalista punottua köyttä. Mutta jos on kiireinen hosumaija ja ajattelee, että rakennelma on vain muutaman viikon paikallaan, niin voi jättää lankut maalaamatta ja käyttää köytenä pyykkinarua.


Tuossa muovisessa pyykkinarussa on vaijeria sisällä, joten se pysyy aika napakassa solmussa ihan näin alkusolmumallisenakin.

Tarpeistot eivät hurjia maksaneet. Tasot maksoivat 8 euroa kappale (Bauhaus) ja pyykkinarukieppi reilut kaksi euroa.


Levyt ovat 20 cm syviä ja 1 m 20 cm leveitä. Niiden päihin porattiin kahdet reiät ja kattoon ruuvattiin ripustuskoukut. Hyllystä tuli kolmitasoinen, niin tasojen väliin mahtuu kasvamaan kookkaampiankin lajeja, kuten koristemaissia ja risiiniä.


Potteja mahtuu kahteen riviin – tai mahtuisi niitä enemmänkin, mutta sitten valo ei enää välttämättä kunnolla riitä takimmaisille. Kaksi riviä on osoittautunut hyväksi, tässäkin kierrätän potteja keskenään muutaman päivän välein, jotta kaikki saavat varmasti riittävästi aurinkoa ja että kasvit eivät taivu yksipuolisiksi.

Hylly valmistui eilen illalla ja kanniskelin orvokit kellarista kasvilamppujen alta tuohon saman tien aamua odottamaan. Hienoa, että heti tulikin aurinkoinen päivä, niin pääsevät kokemaan, miltä oikea luonnonvalo tuntuu... Aurinko alkaa paistaa ikkunalle aamuyhdeksältä ja paistelee siihen näin alkukeväästä noin viiteen saakka. Välillä naapuritalo heittää ikkunalle osittaista varjoa, mutta ainakin viime vuonna tuo valomäärä riitti taimille hyvin.


Löysin sattumalta tällaiset punotut matalat korit/ tarjottimet alelaarista yhdellä eurolla kappale. Laitoin vähän hesaria pohjalle, niin vesi ei valu tasoille ja siitä lattialle. Jos olisin ollut ahkera, olisin vuorannut korit muovilla. No en ollut :)

Kellarissa odotti viikonloppuna iloinen yllätys, nimittäin lilliputit lobelian alut. Lobelian siemenet ovat ihan miniatyyrejä, mutta niidenkin kylvämiseen on hyviä vinkkejä. Itse käytin lyijykynäniksiä eli kaadoin  siemeniä lautaselle ja painoin lyijykynän päässä olevaan kumin siementen sekaan. Sitten painoin ja pyöräytin kevyesti kumia kosteaan multaan ja laitoin potin pakastepussiin, siemeniä ei siis peitetty. Itämisessä meni noin viikko, sitten otin potin pois pussista. Availin niitä pusseja päivittäin, niin kosteus pääsi vähän haitumaan.


Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokeilin lobelian kasvatusta, ja ihan lupaava alkuhan tämä on. Kylvin riippalobeliaa (Lobelia erinus 'Fountain Mix'), johon laitoin noin viidesosan sinilobeliaa (L. erinus 'Kejsar Wilhelm') mukaan. Tulee kuulemma tuuheampi kasvusto. Saa nähdä... kunhan ensin päästään tästä vastasyntynyt-vaiheesta sinne taaperoikään :/

Saimme viikonloppuna myös uuden täysi-ikäisen perheenjäsenen, nimittäin ystävän tuoman ihanan kodinonni-istutuksen.


Musta tämä on tosi kaunis ja herkkä yhdistelmä. Nimesin hänet kodin Onnimunaksi. Onnimuna asuu nyt tuossa ikkunalla orvokintaimien kanssa. Katsoo toivottavasti vähän niiden perään, kun itse lähden tällä viikolla reissuun... taimien kastelua en sentään jätä Onnimunan vastuulle, vaan siihen on rekrytoitu ihmisjälkikasvua.

Ja jos hiukan kismittääkin jättää nämä pikkutaimet kokonaiseksi viikoksi, niin sitä kivempaa on tulla takaisin ja tarkastella matkalaukku vielä toisessa kädessä, että mitä muutoksia niissä on tapahtunut. Ja kellarissa on vielä monta kylvöstä, joissa saattaa vihertää takaisin tullessa. Oi, vihertäisipä!

Jos en ehdi postailla enää ennen tuota reissua, niin toivotan kaikille ihanan syyhyttäviä kylvöpuuhia ja kevään ensi merkkien tarkkailua! Kas niinhän siinä kävi, että 

kevät tuli 
lumi suli 
puro sanoi 
puli puli.

ps. Kohopenkkiasia on edelleen mielen päällä, olisi kiva kuulla kokemuksiasi niiden rakentamisesta.