Lumitimjamia ja tunnustuksia

Jännä tuo timjami. Kun se tulee esiin talven jälkeen lumen alta, se näyttää aivan tuoreelta ja raikkaalta. Aivan kuin kasvi olisi tehnyt lehtiä siellä hangen kätköissä jo valmiiksi.

Näin ei tietenkään voi olla, vaan kasvi on pitänyt kiinni viime vuotisista lehdistään koko talven ajan. Kun tuohon sitten alkaa kasvaa uusia lehtiä, huomaa, että nämä lehdet ovat vanhanvihreän värisiä ja uudet ovat kevättuoreenvihreitä. Maku on näissäkin kyllä tunnistettavissa timjamiksi, mutta maltan odottaa uutta kasvua ruoan maustamiseen.

Mitään muuta nyt ei oikein malttaisikaan. Pihalla tulee päivittäin käytyä useammin kuin olisi mitään järjellä selitettävää tarvetta, ihan vaan katsomassa, että mitä uutta siellä on tapahtunut. Takaisin sisään palaa aina likaisin käsin ja kuraisin vaattein. Kas, eihän sitä pienellä tarkastuskierroksella mukamas tarvita hanskoja tai puuhavaatteita, vaikka aina ne piipahdukset päätyy johonkin rapsutus-, kupsutus- ja jäänhakkausprojektiin :) 

Eilen röhnötin pihalla polvillani (parhaissa eli kiristämättömissä sohvaverkkareissa), koska tämä lumen alta paljastunut kivipolku oli vaan niin ihana näky.

Maata todellakin näkyvissä! Näissä kivimateriaaleissa on se ilahduttava puoli, että ne ovat heti lumien sulettua "käyttövalmiita"eli mitään kuivumista ei tarvitse odotella, ennen kuin niillä voi tallustella - toisin kuin nurmikon kohdalla.

Liuskekivien välissä kasvava sammal on ilahduttanut pikkulintuja, jotka ovat kuopsuttaneet sammalen alta jotain tuoretta syötävää.

Onhan joku hyönteismaailman edustajan makustelu varmasti mahtavaa vaihtelua monta kuukautta kestäneeseen siemenruokavalioon.

Omenapuun etelänpuoleisella juurella kevättä tervehtivät narsissin alut.

Ja minä tervehdin heitä monta kertaa päivässä ;) Kuten myös näitä sinivuokkojen kukkanuppuja. 

Kamala värinälkä talven aikana onkin yllättänyt, näissä tilanteissa sen huomaa varsinkin. Että pieni siniliila häivähdys toimii katseenkiinnittävän magneetin tavoin.

Ja sitten toiseen asiaan. Olen nimittäin saanut kaksi hienoa blogitunnustusta, joista haluan kiittää ja joiden kivaa ajatusta haluan jakaa eteenpäin.

Monimuotoisen ja runsaan Elämäni matkat -blogin Pirkko antoi Kaunis blogi -tunnustuksen, iso kiitos siitä! Kauneus on katsojan silmässä, kuten sanonta kuuluu, mutta uskon, että luontoa ja kasveja kuvaamalla ei voi mitenkään mennä pieleen. 

Ja sitten tunnustuksen eteenpäin jakamisesta. Se onkin vaikeampi asia, sillä en ole törmännyt yhteenkään "rumaan" blogiin, vaan kaikki ovat tekijänsä näköisiä ja oloisia, mutta yhtä kaikki kauniita ja kiinnostavia. Meitä kaikkia yhdistää rakkaus ja hurahdus tähän harrastukseen, eikä siitä raportoiminen samanhenkisille ihmisille voi tuottaa huonoa lopputulosta. 

Mutta koska täällä Blogistanissa eletään Blogistanin säännöillä, niin jaan tunnustukset eteenpäin, ohjeiden mukaan sellaisille blogeille, joissa on oletettavasti alle 200 lukijaa, jotta näihin blogeihin löytyisi taas uusia lukijoita.

Pitkä johdanto, mutta tässä viisi mielestäni kaunista blogia, joissa kannattaa vierailla, jos ei vielä ole ehtinyt.

* Mäntylä. Kaunista katseltavaa ja hyviä vinkkejä puutarhailuun ja muuhun kotoiluun. Kaunis talo!

* Pieni ryytimaa. Lähiruoan kasvattaminen läheisille on kaunista. Myös kauniita käsitöitä. 

* Hannala Rauhaisia tunnelmakuvia, Hannalla on esteettistä silmää muun muassa jännille kirpputorilöydöille. 

* Puutarhaunia Puutarhaopintojen ja oman pihan laittamisen tuloksia omilla runoilla höystettynä. Hienoa!

* Anoppilan pihalla Pohjoisen Suomen kauneutta, talo ja puutarha Torniossa. Uusi tuttavuus, jota aion seurata. Quulla on myös muita puutarhablogeja, kuten nyt ajankohtainen Narsissimerellä lainehtii.

Lämpöisesti suosittelen myös Karolinan puutarhaa, jossa on mukavan katseltavan ja luettavan lisäksi hieno listaus suomalaisista puutarhablogeista kasvuvyöhykkeittäin. Ihailtavaa vapaaehtoistyötä!

Ja koska hyvät (niin kuin huonotkin asiat) tapahtuvat usein pareittain tai isommassa joukossa, niin Tontti 559m2 sai tunnustuksen myös Pieni ryytimaa -blogilta. Huomionosoitus on nimeltään Inspiroiva puutarhablogi, ja kivaltahan semmoisen vastaanottaminen tuntuu. Kiitos!

Kuten sannane totesi, taisimme aloitella päiväkirjan pidon samoihin aikoihin, ja hauskaa tämä puuha on ollut. Ruutuvihko-kirjanpito ei ole yhtään näin mukavaa, se on todettu...

Tuo tunnustus piti mukanaan myös kolme kysymystä, joihin yritän vastata lyhyesti.

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

Innostus lähti sattumasta. Kun muutimme kerrostalosta maan tasalle 1990-luvun alussa, niin uuden kodin etupihan sisäänkäynnin "tiilimuureissa" oli kaksi kiinteää, kapeaa kukka-allasta. Niissä edellinen asukas kasvatti kesäisin ahkeraliisaa, koska se jaksoi kukkia siinä varjoisassa tilassa. 

Ensimmäisenä kesänä laitoin ahkeraliisaa minäkin, mutta sitten lähti kiinnostus selvittää, että mitä muuta niissä altaissa voisi kasvattaa. Ja sukulaiskasvi uudenguineanliisaa laitoin terassin viereen ruukkuun, ja siitä lähti se ruukkuinnostus... takapihalla yritin selvittää olemassaolevien perennojen nimiä ja sisällä aloittelin ensimmäisiä siemenkylvökokeiluja. Ah niitä yhteenkietoutuneita elämänlankoja siinä olohuoneen ikkunalla ;D

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

Pitkänkään pähkimisen jälkeen en millään osaa nimetä vain yhtä. Erikoisia kasveja ovat joka vuosi kaikki uudet lajikkeet, joita en ole aikaisemmin kasvattanut. Harvinaisia kasveja mulla ei taida ollakaan, mutta ulkomailta lomamatkalta rahdatut siemenet ja niistä kasvatetut kasvit ovat itselleni "harvinaisia", vaikka ne lajeiltaan olisivatkin yleisiä. Tunnearvoltaan tärkeitä kasveja ovat esimerkiksi kevään ensimmäiset kukkimaan ryhtyneet orvokit tai ihan vaan ensimmäiset itäneet taimet, tai kasvit, joiden kanssa tulee elettyä pitkä matka siemenkylvöstä monivuotiseen yhteiseloon. Kaunein kasvi, se on ilman muuta nimeltään "jokakasvi".

3. Mikä on puutarhafilosofiasi?

Onkohan mulla sellaista? No, haluan ajatella, että yritän löytää jokaiselle kasville pihalta oikean kasvupaikan, niin ne pärjäävät hyvin ilman ylenpalttista hoitoa, niin kuin fanittamani Pentti Alanko opettaa. En halua viettää kaikkea aikaani työn äärellä, vaan haluan nauttia kasvien katselusta ja kaiken ihmettelystä. Kaikkea haluamaani en voi myöskään pihalleni saada, on elettävä pohjoisen ulottuvuuden realiteeteissa.

Pihaa tarvitsevat eläimet täytyy ottaa myös huomioon, ne ovat osa tätä mahtavaa luontoläheistä harrastusta.

Luonnonmukaisuus on kaunista, mutta joskus täytyy saada revitellä. Ei tämä niin vakavaa ole, hauskaa täytyy pitää.

Noin. Sitten jaan tunnustuksen eteenpäin viidelle inspiroivalle puutarhablogille, ja haastan kirjoittajat vastaamaan samoihin kysymyksiin. Pakkoa ei ole, pidetään Blogistan mukavana ja kevyenä.

* Kujeita ryytimaalla Kujeen iloista ja innostunutta ensimmäisen puutarhan suunnittelua.

* Puutarhastelua Viannalla on paljon ideoita ja paaaaljon tilaa toteuttaa inspiraatioita.

* Makasiininmäellä Terhin uuden talon ja puutarhan rakentamisen intoa on kiva seurata.

* Suvipiha Mariettan harrastuksen kohde on enemmänkin luonnonläheinen piha kuin puutarha. Kaunis ajatus!

* Piha maalla Multasormi kirjoittaa laaja-alaisesti puutarhasta, mukavalla otteella. (Uskallan tämän kunniamaininnan antaa, vaikka hän nimenomaan blogissaan toivoo päinvastaista, sillä tämän tarkoitus on vain ohjata uusia lukijoita blogiin, ei pakottaa kirjoittamaan kiitosviestiä.)

En tiedä, saako jonkun blogin lukijamäärän jostain selville, eli saattaa olla, että näissä mainituissa blogeissa on jo paljon lukijoita. Mutta hei, ajatus on tärkein. Ja vielä haluan mainita muutaman mielenkiintoisen vierailukohteen.

Nettimartan pihapiirillä ja Sarin puutarhoilla uskon olevan jo hirmusti paljon lukijoita, mutta annan kuitenkin lämpimät suositukset käydä lukemassa heidän postauksiaan, jos olette jotenkin onnistuneet välttymään törmäämästä niihin, heh. Nettimartta maailailee tunnelmakuvia isolla siveltimellä ja Sarin blogi on varsinainen tietopankki jokaiselle kasviharrastajalle.

Myös Intianmintun pitämä Mielen lumoa on kaunis ja inspiroiva blogi, sisältää myös ihailtavaa käsityöosaamista. Ja usein piipahdan kurkkaamassa Pirttilän puutarhan ja Puutarhaprojekti2:n kuulumisia sekä Norpan rintamamiestaloprojektin etenemistä blogissa Harrastelijat Harjulla.

Ihan tuorein tuttavuus on Maalaispuutarha, jossa Marketta kertoo puutarhailusta itärajan, omien sanojensa mukaan susirajan tuntumassa. Pääseepä blogista nettikauppaankin ostamaan aitoja karjalanpiirakoita. Melko ihmeellinen häkkyrä tämä internet!

Ja taatusti tulen vierailemaan myös Vedenjakaja-blogissa, jossa Tapio kertoo lappilaisen metsätilan kuulumisia. Miesharrastaja ja Lappi samassa paketissa, harvinainen yhdistelmä.

Unohdin varmaan tästä listasta monta osoitetta, mutta kuten sanoin, mielestäni kaikki puutarhablogit ovat visiitin arvoisia: samaa hurahdusta tässä jaamme. Jotkut aiheet tuntuvat sitten läheisemmiltä kuin toiset, joten omat TOP 5 -bloginsa löytää nopeasti. Mutta on mahdollista päästä iloisesti yllättymään, kun piipahtaa uusiin päiväkirjoihin. Yhdestä on kiva seurata jonkun eri kasvuvyöhykkeen tunnelmia, toisesta saa uusia käytännön vinkkejä, jollain blogistilla on silmää asetelmille ja joku vaan kirjoittaa erityisen mukavalla tavalla. Ja toiset kirjoittavat tiukasti puutarhailusta ja toiset laajemmin vähän muustakin, toiset joka päivä ja toiset kerran kuukaudessa.

Tulipas tästä pitkä postaus, ja teille lukijoille, jotka tänne asti olette sinnitelleet, annan tunnustuksen Superkärsivällinen lukija. Sitä kuvaamaan laitan tähän otoksen toukokuisesta luumupuusta.

Vielä pieni kärsivällinen odotusloikka ja tämä hetki on taas käsillä. Oi elon auvoa!