9. maaliskuuta 2012

Kohopenkkejä pohtimassa

Kun pihamaa on ehtaa savea, ajatus istuttaa siihen kasveja ei nostata hyviä fiiliksiä. Ensinnäkin savimaan kaivelu on… no, erittäin savista hommaa. Märkä savi on painavaa ja liimamaista, kuiva savi puolestaan kuin kiveä. Ja kun kuopan kaivaa, sen seinämät ovat yhtä tiukkaa savea, joten sateisella säällä vesi jää kellumaan kuoppaan pitkäksi aikaa. Ajatus kasvin asuttamisesta vesilätäkköön on aika karu, joten kuoppaa pitäisi laajentaa niin paljon, että kasvi mahtuisi juurineen reilusti sen sisään, uuteen multaan, koko elämänsä ajaksi.

Pihan kaikki vanhat puut on istutettu suoraan maahan, mutten tiedä, paljonko maanmuokkaustyötä niiden kohdalla on tehty tai kuinka isot istutuskuopat niille on alunperin kaivettu. Ne kasvit, jotka olen itse istuttanut, on asutettu joko kohopenkkiin tai vaihtanut maata laajemmalta alueelta.

Noh, saviongelman voi tosiaan ratkaista istuttamalla kasveja kohopenkkeihin. Niihin on fiksua rakentaa reunat, sillä multa pysyy huonosti kumpareen mallisena, ainakaan selvästi korkeammassa (30+ cm) penkissä. Tällaisia korkeampia penkkejä kaipaavat ainakin perennat, joiden juuret ulottuvat suht' syvälle.

No ne reunat siis. Yleisin vaihtoehto on rakentaa puusta (laudasta) kehikko. Sellaisia kehikoita myydään valmiinakin, usein niitä tarjotaan yrttien ja kasviksien kasvatusta varten. Se huono puoli näissä puukehikoissa on, että ne ovat yleensä vain neliön tai suorakaiteen muotoisia.

Muitakin rakennusmateriaaleja toki on. Kohopenkin reunoiksi käyvät esimerkiksi turveharkot, heinäpaalit, betonikivet, liuskekivet, luonnonkivet, rakennusharkot, puuparrut, betoni, metalli ja vaikka savesta työstetyt "hirret".

Tässä muutama esimerkki maailmalta:

Kuva: owenchubblandscapers.com

Kuva: donnan.com

Kuva: owenchubblandscapers.com

Kuva: linklogscanada.com

Kuva: luckinlove.com

Kuva: gardenshedadviser.co.uk

Kuva: ruralize.com

Tuossa alimmassa kuvassa jossain Amerikan maaseudulla asuva mies oli erittäin kyllästynyt taisteluun myyriä, peuroja ja puiden juuria vastaan, joten hän väsäsi kasvikaukalon betonista.

Itse olen mieltynyt eniten puuhun ja kiviin. Ongelmana meidän tontilla on sen kaltevuus. Nurmikkopiha, johon olen kaavaillut lisää kohopenkkejä, viettää komeasti alaspäin (tontin yläosa on noin kolme metriä ylempänä kuin sen alin reuna) ja myös sivulle. Tosin tuo sivuttaiskaltevuus ei ole iso ongelma näiden penkkien kohdalla.

Eli mitä tahansa suunnitteleekin, on otettava huomioon, että jo metrin matkalla tapahtuu paljon. Huoh. No, siitä huolimatta perennapenkkejä on jo rakennettukin, yksi tehtiin muurikivistä ja yhdessä ei ole reunuksia lainkaan

Muurikivistä on tehty kaksi tällaista pienehköä penkkiä, joissa on kolme kierrosta kiviä (kaksi rakennuskivikerrosta ja kansikerros). Alimman kierroksen kiviä on upotettu osittain maahan, muita "perustuksia" ei ole ja ihan hyvin systeemit ovat savimaassa paikoillaan pysyneet.


Yksi turveharkoilla reunustettu penkki on tontin yläpäässä "sivuttain", joten siinä ei ollut kallistusprobleemia. Se on kuulunut osastoon "kokeillaanpa tätä" jo 10 vuoden ajan. Turveharkot on vaan ladottu nurmikolle vierekkäin, siinä on varmasti maailman helpoin ja nopein reunus.

Yksi perenna-alue on entinen taimien (punahattujen) lastentarha, se on tehty kodikkaasti laudasta ja sisustettu rikkakasvien (=maahumalan) varalta suodatinkankaalla. 



Siinäpä sitä on sekalaista kohopenkkiseurakuntaa ja ikuisesti lastentarhaan tuomittuja kasveja, hmm.

Mutta tänä kesänä laitetaan tapahtumaan ainakin sen verran, että fiksataan tuohon lastentarhan kohdalle isompi kohopenkki, joka kehystetään joko kivellä tai puulla. Sinne laitetaan ainakin kaikki nuo punahatut (Echinacea), sillä kasvupaikka on niille juuri sopivan aurinkoinen. Naapurilla on aidan vieressä myös punahattuja, joten se on komea perhosbaarialue loppukesästä.

Toinen tänä kesänä fiksattava kohta on etupihan yrttipenkki, joka on tehty pitkittäissuunnassa halkaistuista turveharkoista. Tässä kuva piharempan ajoilta, remppa on ohi, mutta koivut ovat edelleen paikoillaan...


Yrttipenkki on tarkalleen ottaen kaksiosainen, pienemmässä (etummaisessa) lohkossa kasvaa vakituisesti ruoho- ja kiinansipulia.


Isommassa kasvavat muun muassa monivuotiset timjamit.


Penkki on muuten palvellut varsin hyvin, mutta sen lähellä kasvaa nuo kolme koivua. Ei auta mikään suojakangas tai juurimatto pidemmän päälle, sillä koivun juuri _tulee läpi_ jossain vaiheessa. Ja kun se tapahtuu, muut kasvit ovat usein janossa tai ainakin tilanpuutteessa :/

Joten tämä penkki on nostettava jalkojen päälle. Ajattelin pyytää puoliskolta kauniisti puulaatikkoa tai kahta, jotka seisovat ylväästi omilla jaloillaan, turvallisen kaukana koivun juurista. Sitä en sitten tiedä, että miten monivuotiset yrtit talvehtivat laatikoissa, tuollainen boksi tietysti jäätyy kokonaan eivätkä juuret ole turvassa maan alla. 

Tosin en tiedä, miten syvällä yrttien juuret tällä hetkellä ovat, penkin korkeus on n. 30 senttiä eli aika pitkät juuret saa siinä yrtillä olla, jotta maahan asti yltävät. Toisaalta ne saattavat joutua hakemaan elintilaa aika syvältä, kun niiden koivunryökäleiden juuristo on aika hyvin siellä multatilassa?

No niin, tässähän tämä asia selvisi, kun asioita ylös kirjasi. Eli yksi uusi perennapenkki ja yksi uusittu yrttitarha on tilauksessa tälle kesälle. Olen saanut jo vihreää valoa uudelle kasvikaapille, sellaiselle, joka korvaisi ankarasti kulahtaneen muoviteltan. THE kasvihuonetta odottelen vuoden päästä, kun sen suunnittelulle ja rakentamiselle on sitten paremmin aikaa. Mutta mitäs on yksi vuosi ihmisen monikymmenvuotisessa elämässä? Ei juuri mitään, sanoo kärsivällisyyttä oppinut puutarhuri ;)

Millaisia kokemuksia teillä on kohopenkeistä? Millaisista materiaaleista olette niitä rakentaneet? Vai oletteko onnistuneet tekemään isoille perennoille kohopenkkejä ilman minkäänlaista rakentamista, pelkästään multaa muotoilemalla? Kertokaa, oi kanssatarhurit!

11 kommenttia:

  1. Kiinnostava postaus, koska itsellänikin on nuo kohopenkit mietinnässä. Valitettavasti vasta aloittelijatasolla, joten en voi vielä jakaa "viisauksiani" mutta kiinnostavia ratkaisuja olit löytänyt myös maailmalta! :)

    VastaaPoista
  2. Meidän piha on savipohjainen myös ja koitan kaiken istuttaa koholle, mutta varsinaisia reunoja ei ole, kuin yrttilaatikoissa. No niissäkin on mukana kukkia ja kaikki on todella hyvin kasvaneet.

    VastaaPoista
  3. Norppa, kiva nähdä ja kuulla sitten, millaisia kohopenkkejä aiot rakennella. Onneksi on tämä tarhureiden kollektiivinen viisaus! Jossain päin maailmaa oli muuten tehty penkkejä myös aaltopellistä, se ei ollut ihan sitä romanttisinta mallia ;)

    Elämäni matkat, hyvä kuulla, että penkit voi tehdä ilman reunojakin. Sellainen kokeilu mulla on just menossa, jännä nähdä, minkämuotoinen multaläjä tuolta lumen alta paljastuu, heh. Elän toivossa, että kumpareenmallinen!

    VastaaPoista
  4. Tuo lastentarha-kohopenkki on muuten hyvä idea. Taidan laittaa omat perenna siemenkylvöt samanlaiseen tänä kesänä.Siinä saavat rauhassa kasvaa.
    Kohopenkkejä minäkin teen, vaikka maa on muuta kuin savea. En vain jaksa kaivella kukkapenkkejä, kun ne käsipelillä tehtävä. Pensaille olen kaivellut syvemmät kuopat. Mutta kun alla oleva maa on hyvää, aikanaan sekin tulee sitten hyötyyn.
    Se, miten kohopenkin reunustaa, onkin ollu mulla kans kinkkisempi juttu. Hienointahan olisi ostaa vaikka muurikiveä, mutta mulle on vielä ainakin raha ollut esteenä. Iso alue maksaa paljon :(. Pienemmällä pihalla se ei niin suuri kustannus ole.
    Mulla on nyt (väliaiksesti?) rajattu isoin alue rumilla kierrätyspalkeilla. Tuttavalta saatiin sonnien ritiläpalkkeja. Toinen on luonnonkivein rajattu. Se on mukavamman näkönen, mutta siinäki pitää reunaa aina siistiä, ettei rikat kiipeä penkkiin.

    VastaaPoista
  5. Multasormi, tuo lastentarha on toiminut hyvin. Sieltä tulee napsittua rikkaruohot heti, kun niitä näkyy, ja tyhjään tilaan voi istuttaa esim. pistokkaita varttumaan. Saavat siellä olla rauhassa kaikelta ylimääräiseltä ja saavat tarvittaessa vettä tarkemmin kuin isot kasvit :)

    Nuo ritiläpalkit kuulostavat mielenkiintoiselta, onko ne siis metallia? Voisi ajatella, että metallin ja vihreän kasviston liitto olisi kiinnostavan näköinen. Hiukan vielä kun laittaisi esimerkiksi köynnöskrassia tai muuta "valuvaa" kasvia ryöppyämään siitä yli, niin mikä ettei pidempiaikaiseksi ratkaisuksikin. Mulla ainakin kaikki "väliaikainen" tarkoittaa vähintään 5-10 vuotta...

    Luonnonkivissä on tosiaan juuri tuo hankaluus, että koko rakennelma jää pian rikkakasvien alle. Vaatii kovaa käsityötä nyppiä niitä ahkeraan. Olen joskus tehnyt mökillä jonkun matalan kivimuodostelman, jota ei parin vuoden kuluttua enää maasta kasvustojen seasta löydä.

    Muurikivestä saa kyllä hienoja penkkejä, mutta kukkaro kärsii... toki ainahan sitä voi rakentaa jotain väliaikaista reunaa siihen asti, kun muurikivirahasto karttuu ;)

    VastaaPoista
  6. Kohopenkkejä meilläkin. Yksi pitkä on rakennettu tontilta löydetyistä kivistä. Muutama suorakaide kukkapenkki on tehty lankuista, kun niitä meillä taapeli täynnä, kun isot kuuset ja pihdat kaadettiin. Omia lankkuja käytetään jatkossakin. Olen kyllä kovasti miettinyt sementtiäkin ja minkälaisia vormuja sen valaminen tarvitsee... Ajatuksen poikasia on itämässä.

    Kohopenkkeillään ensi kesänä!

    VastaaPoista
  7. Nettimartta, lankut kuulostavat komealta materiaalilta! On se vaan melkoista rikkautta, kun on taapeli täynnä lankkua... ah. Niistä voisi rakentaa (tai rakennuttaa paremmin osaavalla perheenjäsenellä) vaikka mitä sisätiloihinkin.

    Sementti kyllä taipuisi hankalampiinkin muotoihin, mutta miten sen sitten saisi pysymään paikallaan, ettei routa vie mukanaan? On näissä miettimistä...

    Mutta kivaa, että on vaihtoehtoja. Kohoillaan siis! :)

    VastaaPoista
  8. Ensinnäkin, mikä ihme on taapeli?

    Ja sitten asiaan. Me kun ollaan helposti ja nopeasti -tyyppejä, ostettiin viime kesänä kaksi sellaista Kekkilän viljelylaatikkoa, jotka laitettiin vieretysten vanhan villiintyneen penkin paikalle. Eihän se kaikkein halvin ratkaisu ollut, mutta kuten sanottua, helppo ja nopea :) Ja oltiin siihen oikein tyytyväisiä, jännä nähdä vaan nyt, miten se on talvehtinut. Jos hyvin, niin hommaan niitä varmaan sitten lisääkin, kunhan saadaan tuo toinen seinusta ensin muuten kuntoon.

    Alun perin haaveilin luonnonkivistä, mutta ruohonleikkuusta vastavaa siippa tyrmäsi ne tylysti ;)

    Tässä pihassa oli ennestäänkin vanhoja kohopenkkejä, jotka on reunustettu kyllästetyillä pölkyillä.

    VastaaPoista
  9. Annimanni, tämä taapeliasia munkin piti ensikuulemalta tarkastaa mieheltä, mutta se siis on sahatavaran (esim. lautojen ja lankkujen) pinoamista niin, että se kuivuu hyvin siinä pinossa.

    Ne Kekkilän laatikot on oikein kauniita. Kyllä ne kasvit ovat varmaan siinä talvehtineet, luntakin on ollut hyvin suojaamaan niitä.

    Luonnonkivissä on tosiaan monta miettimisen paikkaa, minäkin olen jättänyt ne toistaiseksi laskuista, varsinkin kun omalta tontilta niitä ei löydy, tai ainakaan ei ole kaivuprojektia, jonka sivutuotteena kiviä saattaisi löytyä...

    Pölkyt ovat hauskannäköisiä, mutta ainakaan vanhoja puhelintolppia ei suositella enää käytettäväksi ainakaan keittiökasvitarhassa niiden kyllästysaineiden takia.

    Joku puutuoteyhtiö voisi alkaa valmistaa pölkky- tai hirsipaloja, joista voisi itse kasata haluamansa kokoisen ja näköisen reunuksen. Garden Mecano?

    VastaaPoista
  10. Muutama kohopenkki löytyy.. Ne on niin näppäriä rakentaa ja jos kyllästyttää niin purkaa tai siirtää pois. Muurikivistä olen tehnyt "altaan" ihan tuohon kivetyksen päälle, sisälle kaukalo juurimatosta (alakulmasta pala pois jotta ylimääräinen vesi pääsee pois) pätkä salaojaputkea kiemuralle ja salaojahiekkaa päälle ja sitten vain multaa.. Ihan hyvin on toiminut ovat 4-5 muurikiven syvyisiä/korkuisia.. Toisen olen tehyt kivetyksen reunaan, siellä on maapohja ja siten valittuja kasveja. Muurikivet ovat mielestäni käteviä juuri sen siirtely ominaisuutensa vuoksi ihan yksin olen niitä koonnut, vähän kuin leegopalikoita. Mutta jos rakentaa tuota 4-5 korkeampia ne tarvitsee tukea jollain, etteivät kaadu esim. lasten niiden päällä juostessa.
    Kukkapenkin reunaan olen myös käyttänyt noita vanhoja sähkötolppia, ajatellen suurempien myrkkyjen haihtuneen niinä kymmeninä vuosina jotka ovat tuolla pellolla seisseet (sain maakaapelin rempan yhteydessä joten sieltä tuli tolppia), niistäkin saa rakennettua muuria loveamalla ne.
    Ratapölkkyjäkin olisi ollut saatavilla, mutta ymmärsin kieltäytyä. Vastaavia luomuna saa pieniltä hirsiveistämöiltä ja sirkeleiltä, eivät ehkä kestä kymmeniä vuosia mutta ovat ainakin turvallisia.

    Mukavaa jäädä odottelemaan millaista penkkiä pukkaa :)

    VastaaPoista
  11. Hanna, kiitos hyödyllisistä vinkeistä!

    Tuo muurikivi on mullekin tuttua, mies niitä tosin kasaili kahteen pikkupenkkiin, mutta helpolta se minusta näytti :)

    Ongelmana tuossa nurmipihalla on tosiaan se joka suuntaan kallisteleva savimaa, joten jotain liikkumisen estoa niihin pariin matalaan penkkiin olisi ehkä pitänyt tehdä, mutta meillä kivet on ladottu suoraan maahan. Ensimmäinen rivi on noin puoliksi maan sisällä. Hiukan ovat vajonneet alkuperäisestä nuo penkit, mutta ainahan sitä voi kasata uuden kierroksen lisää...

    Kivet oli jotain rautakaupan edullista mallia ja penkit noin 60 cm leveitä, joten suht' edullinen pläjäys siitä tuli.

    Unohdin näköjään laittaa kuvat noista penkeistä, laitankin seuraavaan postaukseen...

    Ja vinkki pienveistämöiden puuvalikoimista oli muistamisen arvoinen!

    VastaaPoista