Kohopenkkejä pohtimassa

Kun pihamaa on ehtaa savea, ajatus istuttaa siihen kasveja ei nostata hyviä fiiliksiä. Ensinnäkin savimaan kaivelu on… no, erittäin savista hommaa. Märkä savi on painavaa ja liimamaista, kuiva savi puolestaan kuin kiveä. Ja kun kuopan kaivaa, sen seinämät ovat yhtä tiukkaa savea, joten sateisella säällä vesi jää kellumaan kuoppaan pitkäksi aikaa. Ajatus kasvin asuttamisesta vesilätäkköön on aika karu, joten kuoppaa pitäisi laajentaa niin paljon, että kasvi mahtuisi juurineen reilusti sen sisään, uuteen multaan, koko elämänsä ajaksi.

Pihan kaikki vanhat puut on istutettu suoraan maahan, mutten tiedä, paljonko maanmuokkaustyötä niiden kohdalla on tehty tai kuinka isot istutuskuopat niille on alunperin kaivettu. Ne kasvit, jotka olen itse istuttanut, on asutettu joko kohopenkkiin tai vaihtanut maata laajemmalta alueelta.

Noh, saviongelman voi tosiaan ratkaista istuttamalla kasveja kohopenkkeihin. Niihin on fiksua rakentaa reunat, sillä multa pysyy huonosti kumpareen mallisena, ainakaan selvästi korkeammassa (30+ cm) penkissä. Tällaisia korkeampia penkkejä kaipaavat ainakin perennat, joiden juuret ulottuvat suht' syvälle.

No ne reunat siis. Yleisin vaihtoehto on rakentaa puusta (laudasta) kehikko. Sellaisia kehikoita myydään valmiinakin, usein niitä tarjotaan yrttien ja kasviksien kasvatusta varten. Se huono puoli näissä puukehikoissa on, että ne ovat yleensä vain neliön tai suorakaiteen muotoisia.

Muitakin rakennusmateriaaleja toki on. Kohopenkin reunoiksi käyvät esimerkiksi turveharkot, heinäpaalit, betonikivet, liuskekivet, luonnonkivet, rakennusharkot, puuparrut, betoni, metalli ja vaikka savesta työstetyt "hirret".

Tässä muutama esimerkki maailmalta:

Kuva: owenchubblandscapers.com

Kuva: donnan.com

Kuva: owenchubblandscapers.com

Kuva: linklogscanada.com

Kuva: luckinlove.com

Kuva: gardenshedadviser.co.uk

Kuva: ruralize.com

Tuossa alimmassa kuvassa jossain Amerikan maaseudulla asuva mies oli erittäin kyllästynyt taisteluun myyriä, peuroja ja puiden juuria vastaan, joten hän väsäsi kasvikaukalon betonista.

Itse olen mieltynyt eniten puuhun ja kiviin. Ongelmana meidän tontilla on sen kaltevuus. Nurmikkopiha, johon olen kaavaillut lisää kohopenkkejä, viettää komeasti alaspäin (tontin yläosa on noin kolme metriä ylempänä kuin sen alin reuna) ja myös sivulle. Tosin tuo sivuttaiskaltevuus ei ole iso ongelma näiden penkkien kohdalla.

Eli mitä tahansa suunnitteleekin, on otettava huomioon, että jo metrin matkalla tapahtuu paljon. Huoh. No, siitä huolimatta perennapenkkejä on jo rakennettukin, yksi tehtiin muurikivistä ja yhdessä ei ole reunuksia lainkaan. 

Muurikivistä on tehty kaksi tällaista pienehköä penkkiä, joissa on kolme kierrosta kiviä (kaksi rakennuskivikerrosta ja kansikerros). Alimman kierroksen kiviä on upotettu osittain maahan, muita "perustuksia" ei ole ja ihan hyvin systeemit ovat savimaassa paikoillaan pysyneet.

Yksi turveharkoilla reunustettu penkki on tontin yläpäässä "sivuttain", joten siinä ei ollut kallistusprobleemia. Se on kuulunut osastoon "kokeillaanpa tätä" jo 10 vuoden ajan. Turveharkot on vaan ladottu nurmikolle vierekkäin, siinä on varmasti maailman helpoin ja nopein reunus.

Yksi perenna-alue on entinen taimien (punahattujen) lastentarha, se on tehty kodikkaasti laudasta ja sisustettu rikkakasvien (=maahumalan) varalta suodatinkankaalla. 

Siinäpä sitä on sekalaista kohopenkkiseurakuntaa ja ikuisesti lastentarhaan tuomittuja kasveja, hmm.

Mutta tänä kesänä laitetaan tapahtumaan ainakin sen verran, että fiksataan tuohon lastentarhan kohdalle isompi kohopenkki, joka kehystetään joko kivellä tai puulla. Sinne laitetaan ainakin kaikki nuo punahatut (Echinacea), sillä kasvupaikka on niille juuri sopivan aurinkoinen. Naapurilla on aidan vieressä myös punahattuja, joten se on komea perhosbaarialue loppukesästä.

Toinen tänä kesänä fiksattava kohta on etupihan yrttipenkki, joka on tehty pitkittäissuunnassa halkaistuista turveharkoista. Tässä kuva piharempan ajoilta, remppa on ohi, mutta koivut ovat edelleen paikoillaan...

Yrttipenkki on tarkalleen ottaen kaksiosainen, pienemmässä (etummaisessa) lohkossa kasvaa vakituisesti ruoho- ja kiinansipulia.

Isommassa kasvavat muun muassa monivuotiset timjamit.

Penkki on muuten palvellut varsin hyvin, mutta sen lähellä kasvaa nuo kolme koivua. Ei auta mikään suojakangas tai juurimatto pidemmän päälle, sillä koivun juuri _tulee läpi_ jossain vaiheessa. Ja kun se tapahtuu, muut kasvit ovat usein janossa tai ainakin tilanpuutteessa :/

Joten tämä penkki on nostettava jalkojen päälle. Ajattelin pyytää puoliskolta kauniisti puulaatikkoa tai kahta, jotka seisovat ylväästi omilla jaloillaan, turvallisen kaukana koivun juurista. Sitä en sitten tiedä, että miten monivuotiset yrtit talvehtivat laatikoissa, tuollainen boksi tietysti jäätyy kokonaan eivätkä juuret ole turvassa maan alla. 

Tosin en tiedä, miten syvällä yrttien juuret tällä hetkellä ovat, penkin korkeus on n. 30 senttiä eli aika pitkät juuret saa siinä yrtillä olla, jotta maahan asti yltävät. Toisaalta ne saattavat joutua hakemaan elintilaa aika syvältä, kun niiden koivunryökäleiden juuristo on aika hyvin siellä multatilassa?

No niin, tässähän tämä asia selvisi, kun asioita ylös kirjasi. Eli yksi uusi perennapenkki ja yksi uusittu yrttitarha on tilauksessa tälle kesälle. Olen saanut jo vihreää valoa uudelle kasvikaapille, sellaiselle, joka korvaisi ankarasti kulahtaneen muoviteltan. THE kasvihuonetta odottelen vuoden päästä, kun sen suunnittelulle ja rakentamiselle on sitten paremmin aikaa. Mutta mitäs on yksi vuosi ihmisen monikymmenvuotisessa elämässä? Ei juuri mitään, sanoo kärsivällisyyttä oppinut puutarhuri ;)

Millaisia kokemuksia teillä on kohopenkeistä? Millaisista materiaaleista olette niitä rakentaneet? Vai oletteko onnistuneet tekemään isoille perennoille kohopenkkejä ilman minkäänlaista rakentamista, pelkästään multaa muotoilemalla? Kertokaa, oi kanssatarhurit!