Pelakuisia projekteja

Aurinkoista äitienpäivää! Mukavat kelit taas puuhastella pihalla, parin sadepäivän jälkeen.

Syksyllä istutetut vaaleanpunaiset tulppaanit ovat hyvässä vauhdissa, ensimmäiset Pink Impression -nimiset avasivat kukkansa juuri sopivasti tänään.

Eilen pilvipäivänä ne olivat vielä kovin eri värisiäkin.

Ihmeellistä kehitystä vain vuorokaudessa! No, tähän vuodenaikaan kaikki kehitys on toooosi nopeaa.

Viikko sitten kannoin kellarissa talvehtineet pelargoniruukut (7) ulos, ja putsasin ne syksyn lehdistä ja muusta röhköstä. Käkkyrävarsissa oli uutta kasvua – toispuolista ja pikkulehtistä, mutta kasvua kuitenkin.

Siivotessa oksanpäitä katkeili poikki, laitoin niitä vesilasiin juurtumaan. Mutta koska olen hosumaija, en jaksanut odottaa juurten muodostumista viikkoa kauempaa, vaan tänään upottelin niitä taimimultaan, josko vaikka lähtisivät kasvuun. Vesilasissa olivat kuitenkin kasvattaneet uusia pikkulehtiä.

Laitoin omiin ruukkuihinsa myös isompia katkenneita pätkiä, tässä yksilössä oli jo juuret valmiina. Hän näkyy olevan hengissä, kun tuohon vihreään oksaan on kasvanut muutama miniskuukkeli silmu.

Melko kiemuraisia olivat jotkut rungot, nämä kasvit eivät varmaan menisi kaupaksi kesäkukkamyymälässä...

... mutta mulle ne ovat ihania tuttavia viime kesältä. Kiva nähdä taas! 

On tämä mun kasvienlisäystouhu kyllä ihan kokeilutyyppistä, mutta eipä tule suuria vahinkoja, jos pistokkaat eivät jaksa kasvaa, mutta toisaalta tulee iso ilo, jos jaksavat. 

Yhden taimen pätkäisin jalalla potkaisemalla (vahingossa) jokunen viikko sitten, kun siellä kasvikellarissa rymysin. Laitoin pätkän vesilasiin ja unohdin hyllyn perukoille. Sieltä sen bongasin, kun vesi ei enää ollut raikasta, ja laitoin multiin.

Nyt selvisi, minkä väristä kukkaa tuo pistokas tuottaa. 

Tämä uusi kasvi kuuluu ehdottomasti "Iloa tuurilla, ilman vaivaa" -osastoon.

Ja seuraavassa esitellyt samettikukat puolestaan kuuluvat sarjaan "Otan opiksi, tiedän ensi vuonna". Nimittäin maaliskuussa kylvetyt ryhmäsamettikukat Tagetes patula 'Striped Marvel' ja 'Citrus Mixed' eivät todellakaan kasva kauneimmiksi kevätpaahteisessa kasvihuoneessa.

Tässä on yksilö, joka kuvaa asiaa hyvin: liika kuumuus on saanut taimen venähtämään aivan liian nopeasti ja aivan liian pitkäksi. Tavallisesti nuo lehtiparit lähtevät varresta noin sentin välein, tässä varsi on hujahtanut varmaan kolminkertaista vauhtia.

Ja kukkanuppukin viilettää jossain omissa korkeuksissaan.

Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Tuo ei ole nätti eikä sillä ole kovin tukevat oltavat sitten ulkosalla. Eli ensi keväänä samettikukat kasvavat edellisvuosien tapaan ikkunalaudalla tai siellä kasvikellarihuoneessa keinovalojen alla. Viileyttä tarvitaan, jotta kasvu on hallittua.

Osa samettikukista on onneksi suht' tolkullisen mittaista.

Onhan tuokin jättimäinen verrattuna edellisvuosien ihannemittaisiin, mutta pärjännee ulkona paremmin.

Muut kasvihuoneen asukit ovat ilmeisesti ihan tyytyväisiä lämpöön ja porotukseen, kun näyttävät ns. normaaleilta. Erityisen innoissaan ovat tomaatit, koristemaissit ja chili.  

Myös alla näkyvät täpläsievikit, basilika, tsinnia ja verbena ovat tykänneet kasvihuoneilmasta.

Ensi yöksi on luvattu nollalämpöä, joten kasvihuonetta täytyy hiukan lämmittää. En jaksa kanniskella laatikoita sisälle, kun joudun jo raahaamaan noin 15 isoa saviruukullista daalioita ja mökinihmekukkia ja kevätsipulia ja pelakuita aamuin illoin edestakaisin. Selkä on ihan rautakankijäykkä. Aionkin olla tosi näppärä ja viedä Taimelaan kaksi isoa lyhtyä ja sytyttää illan hämyssä isot kynttilät lämmönlähteeksi.

Saas nähdä, kuin meidän käy. Yrittänyttä ei laiteta, rohkea rotan syö ja optimisti näkee munkkirinkilän, pessimisti reiän. Näillä mietteillä riskinottoon, heh.

Tähän loppuun vielä veistoksellista kasvitaidetta, jota tarjoilee pensaskrassi.

Muistetaan mekin aina välillä venytellä, pallot käsissä tai ilman :)

Helpot tasot taimihuoneeseen

No niin, nyt se sitten on kunnon kevät! Äkkiä se raaka, nippa nappa plussan puolella keikkunut keli muuttui +15 asteeksi ja täydeksi auringonpaisteeksi. Tuuli on vielä viileä ja niin pitääkin, eihän tämä muuten kevättä olisikaan.

Taimihuone sai tänään uudet sisukset. Pari viikkoa se on seissyt pihalla viimeistelyä vaille. Tässä kuva alkuperäistilanteesta.

Penkillä ulkoilmaan totuttautuivat tuolloin orvokit, nythän ne ovat jo pihaelämän konkareita.

Tänään haimme Ikeasta neljä pienempää penkkiä, tarkalleen ottaen porrasjakkaraa (Bekväm).

Näitä oli yllättävän nopea kasata, olin kyllä varma, että vähintään tuhanteen osaan nuokin on saatu pilkottua...!

Lisäksi haimme Bauhausista neljä 50 cm syvää ja 120 cm pitkää puulevyä, jotka asetettiin sellaisenaan jakkaroiden päälle.

Siinä ne sitten olivat valmiina käyttöön. Nuo tasot olisi voinut toki käsitellä esim. maalaamalla, jolloin ne olisivat paremmin suojassa kasteluvedeltä, mutta nyt ei taas millään ehtinyt... ehkä ensi keväänä maalaan tasot ja jakkarat, ennen kuin huone otetaan taas käyttöön. Vaaleanpunaisiksi :)

Tuohon takaseinälle on tarkoitus laittaa vielä ylätaso, mahdollisesti omilla jaloillaan seisova puutaso tai alumiinikehikkoon ruuvattava kevyt ritilätaso tai malliin tarkoitettu valmis hylly. Teen aiheesta sitten uuden postauksen.

Nyt huoneeseen mahtuvat väljästi siellä jo viikon verran asuneet taimet. Ne ovat viettäneet siellä pari yötäkin, kun ilma on pysynyt 4-5 astetta plussan puolella. Olen jättänyt lämpöä rakastavat basilikat ja risiinitkin yöksi Taimelaan – kas rohkea rotan syö ja selkäänsä säästää.

Taimet tuntuvat kasvavan nopeasti, sillä lämpöä ja valoa riittää - pelottaa, että venyvät liiankin vauhdikkaasti varren tanakkuuden kustannuksella. Siksi viileät yöt ovat heille ihan paikallaan. Ja viileitä öitä sitä on luvassa myös silloin, kun asettuvat lopulliseen kasvupaikkaansa ulos, paljaan taivaan alle.

Taimela sai myös kunnon sokkelin, jonka alta kylmä ilma ei pääse estoitta luikertelemaan sisään.

Puusokkeli on tehty kiilan muotoon sirkkelöidystä kakkosnelosesta, joka myötäilee kivetyksen kaltevaa muotoa. Tuo terässokkeli riittää sellaisenaan tasaisella maaperällä.

Huoneessa on auringonpaisteessa to-del-la lämmin, ovea on saanut pitää päivisin auki tai vähintään raollaan. Tilaa voi tuulettaa myös katonrajasta.

Tilanpuutetuska helpotti kovasti, sillä tänne mahtuvat myös ainakin makuuhuoneeseen levittäytyneet koristemaissin ja paprikan taimet. Pääsee sitten käyttämään silityslautaa silittämiseen – jos jotakuta semmoinen puuha sattuu kauniina kevätaamuna kiinnostamaan :)

Taimihuonefaktat: Malli on Palram Silver Line, koko 2,5 neliötä. Ulkomitat 129 x 131 x 203 cm. Materiaali on muovia (polykarbonaattia) ja alumiinia, hinta Starkilla noin 200 euroa.

Tervetuloa, uusi kasvukausi!

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun ehdin kaivaa tarpeistot esiin ja laittaa kevään ensimmäiset siemenet multiin. Voi, kuinka i-ha-naa puuhaa se oli! Multa pölisi, vesi roiskui ja pikkuiset siemenet tuntuivat ihan täydellisiltä sormenpäissä.

Laitoin tulemaan muun muassa pensaspaprikaa, jonka siemenet ovat kovin tutunoloisia myös leikkuulaudalta.

Paprikan itäminen voi viedä kolmekin viikkoa, kylvökset vaativat tasaista n. 22 asteen lämpöä sinä aikana.

Laitoin myös sukulaiskasvi chiliä tulemaan, sillä on samanlaiset itämistoiveet. Siellä ne nyt lepäävät kylpyhuoneen lattialla lämpöisessä.

Tuollaisia kuvan kaltaisia palleroita niitä pitäisi sitten heinä-elokuussa saada poimittavaksi. Paljon, paljon on vielä matkaa...! Karikoita on joka mutkan takana, joten eipä vielä fiilistellä liikaa... pessimisti ei pety, heh.

Laitoin myös kolmenlaisia orvokkeja tulemaan; odotuksessa on oliivinvihreä 'Envy', tumma 'Bowles Black' ja parin vuoden takaisten osto-orvokkien lapsenlapsia, joiden alkuperäinen väri oli tummanliila + oranssi.

Siellä he nyt muhivat entisessä tomaattirasiassa. En yleensä käytä näitä pakkausrasioita kylvämiseen, kun olen vähän turhan innokas kastelija... isompi multatila pysyy kosteana pidemään kuin pieni, mutta kastelen aina samalla pienelle astialle tarkoitetulla kastelurytmillä. Ei opi vanha koira helposti uusia temppuja näköjään.

Käytin myös pikaruoka-astioita, joita on läheisestä kiinalaisesta ravintolasta kaapinperukoille kertynyt. Tein niiden pohjaan reikiä lämmitetyn metallisen grillaustikun avulla.

Hiukan sytyttimellä liekkiä kärkeen, ja tikku uppoaa muoviin kuin veitsi voihin. Huoneenlämpöiseen voihin.

Merkkaustikkuina käytän jäätelötikkuja, joita on kertynyt parilta kesältä. Niitä on tällä hetkellä toistasataa, eivätköhän ne riitä koko kevään tarpeisiin. 

Ja ainahan voi syödä lisää jäätelöä. Tosin jäätelöä ei tee ihan ekaksi mieli, kun katsoo ulkolämpömittaria. Tänään lukema oli napakat -9°C.

Ensimmäistä kertaa pihalla, linturuokintapaikalla on viihtynyt isohko keltasirkkuparvi. Niitä on ollut parhaimmillaan n. 30 kappaletta omenapuun oksilla istuskelemassa.

Tässä ne natustelivat siemenautomaatista tipahdelleita jyviä puun juurella. Mukana oli myös mustarastas, muita hieman isompi tyyppi tuossa puun vasemmalla puolella.

Lunta ja jäätä, jäätelötikkuja, siemenkransseja ja siemenkylvöksiä. Niitä kaikkia mahtuu nyt tähän tammi-helmikuun vaihteeseen. Talven selkä on taittunut, kevät on matkalla ja kohta toivon mukaan saadaan ensimmäiset sirkkalehdet.

Tästä se alkaa, vuoden 2012 viherkausi. Pakahduttavan mahtavaa!

Puutarhan vuosi 2011

Kevättä kohti! Joulu on juhlittu ja valon määrän lisääntymistä on lupa alkaa odottaa. Jei!

Bongasin Multasormen blogista kivan ajatuksen tehdä pieni listaus vuoden 2011 puutarhatapahtumista, sellaisen ajattelin itsekin tässä laatia.

No siis. Tammikuun lopulla alkoivat kauan odotetut siemenpuuhat. Ensimmäisenä multiin pääsivät sarviorvokit.

Helmikuussa virvoitettiin ikkunaan lentänyt sinitiainen...

... ja koulittiin orvokin taimia. Itse kerätyt siemenet itivät hyvin, kasveja tuli yhteensä 80 kappaletta.

Maaliskuussa tehtiin yllättäviä löytöjä multapussien kyljistä ja teetätettiin puolisolla kasvihylly olohuoneen ikkunan eteen. Siinä pönötteli muun muassa mykkä risiini.

Huhtikuussa päästiin vihdoin tositoimiin, kun lumi armollisesti päätti sulaa pois. Silloin harjoitettiin talvehtineiden ruukkujen karaisemisessa ankaraa sisään/ulos -liikettä, ihailtiin pariskuntaa Mr. Hot ja Ms. Mårbacka, ihmeteltiin tiaisten pönttöilyä, luultiin tulilatvaa pelargoniksi ja ilahduttiin työpäivän aikana avautuneesta orvokin kukasta.

Toukokuussa luonto löi liian innokasta tarhuria näpeille.

Muovikasvihuoneessa voi olla taimilla melko karut oltavat, kun vuoroin paahtaa ja vuoroin pakastaa. Onneksi tämäkin risiini korjasi itse itsensä. Voisiko jopa sanoa, että hän eheytyi?

Toukokuussa selvisi myös demarisipulin arvoitus ja mietittiin, voiko rihmasta kasvaa oikeaa kevätsipulia.

Kuun lopulla päästiin ruukuttamaan taimia lopullisiin kasvuastioihinsa. Voi sitä työteliästä onnen viikonloppua!

Kesäkuussa kiireimmät askareet alkoivat olla ohi, ja puutarhailu alkoi sisältää kukinnan odotusta ja ahkeraa kastelua. Joinain päivinä luontoäiti hoiti itse veden annon.

Kesäisenä yönä valkoiset kukat valaisivat kauniisti ja juhlapäivänä piha näytti vehreimmät kasvonsa.

Kesäkuussa myös pummattiin ilmaisia ruusuja kukkakauppiaan roskiksesta ja tehtiin niistä helppoa silmäniloa. Loppukuussa nautittiin lomasta ja helteestä, jota vahvistivat samettikukkien lämpimät värit.

Heinäkuussa paahde jatkui, ja tarhurin päivittäinen ponnistus oli kasvien runsas kastelu. Tai no, ponnistus ja ponnistus, mukavaahan se puuha oli! Myös mökkimessuilla oli hiki, ja kuntan ja nurmikon plussat ja miinukset mietityttivät.

Tällä pihalla nurmikko oli varsin hyvin hallittavissa:

Kotipihalla saatiin palkinto liki 500 päivän odottamisesta, kun valkoiset punahatut alkoivat kukkia.

Ihan pelkkää lököilyä ei lomakuu ollut, vaan silloin intouduttiin liuskekivien pesuun ja betonikivien painepesurointiin, jälkimmäiseen kylläkin pakon edessä. Palkinnoksi saatiin onneksi parasta kesäherkkua, mansikoita.

Elokuussa satoa sai kerätä runsain mitoin muun muassa tomaatista, basilikasta, karhunvadelmasta ja kevätsipulista. 

Myös koristekasvit, kuten siemenestä kasvatetut verbenat, olivat rehevimmillään.

Ärtymyskin oli vahvaa, kun rakensin uutta perennapenkkiä kivikovaan maahan.

Elokuun lopussa ilmassa alkoi olla haikeutta siitä, että jälleen yksi kasvukausi on päättymässä. Syksyn tulo on mulle aina tuskaa, syksy vie mukanaan ihanan harrastuksen ja tuikitärkeän valon. Kesän lämpö on kuitenkin tallessa jäätelötikuissa, joita keräsin kevätkylvöjen merkkauksia varten. Kaikkiaan 127 niitä kertyi.

Syyskuussa chilisato pääsi purkkiin ja koristemaissin tumma tähkä lintujen kekriherkuksi.

Syyskuussa ihmistä ilahduttaa luumusato, joka on pihamme vinkuranvänkyrässä pikkupuussa runsas ja erittäin maukas.

Lämmin ja kostea syyskuu toi pihalle ennätysmäärän erilaisia sieniä, joita kuitenkaan ei syöty.

Ettei vain olisi tryffeleitä joukossa?

Lokakuu toi mahdollisuuden piipahtaa Kreikassa napsaisemassa jälkilämmöt.

Kotipihan ruukut pääsivät talviteloille lokakuun 15. päivä. Kuun viimeisenä päivänä daaliat komeilivat vielä terassilla ruukuissaan superlämpimien kelien ansiosta.

Marraskuu toi kuitenkin mukanaan pimeyden ja käänsi mietteet kohti talvea. Linnuille oli mukava tehdä siemenkransseja ja -kakkuja.

Piparimuotit pääsivät vanhaan Karhulan keittiötölkkiin ja hyasintit led-valoilla sähköistettyyn koriin.

Joulukuussa saatiin myös uutta omaa kasvua, kun vuotta aiemmin lahjaksi saatu perhosorkidea avasi uudet kukinnot.

Joulun aika oli tunnelmointia mökillä, jossa hyasintit jakoivat pettämättömästi ihanaa tuoksuaan ja syvää väriään.

Sellainen oli pikakelauksella puutarhavuoteni. Kiitos teille kaikille blogini lukijoille, että sain jakaa sen kanssanne - jaettu puutarhailo on moninkertainen ilo. 

Ihanaa, runsasta ja yllätyksellistä vihervuotta 2012! Pianhan multaan taas pääsevät sarviorvokit...