Kaapin paikka ja ovivalo

Katselin eilen syksyisää pihaa ja tuumasin, että ensi keväänä sen teen. Riipaisen mäkeen erään kirsikkapuun, joka on väärässä paikassa eikä tee satoa (ja jonka perään en niin vakavasti ole, että alkaisin perehtyä hänen sielunelämäänsä runsaan sadon toivossa ja siinä tiedossa, että saan sitten huputtaa puuta ja suojata satoa linnuilta).

Puu on tullut tontille lahjana, joten olen ollut ymmärtäväinen sitä kohtaan. Mutta nyt päätin niin sanotusti luopua siitä, heti lumien sulettua.

Hetkinen.

Miksi pitäisi odottaa niin kauan? Fiskarsit käteen ja saman tien naksuttelemaan. Vartti siinä meni maksimissaan, ja kirsikkapuu oli nätissä pinossa.

Se on nimittäin niin, että jos ei itse määrää kaapin paikkaa puutarhassaan, niin pian huomaa katselevansa puutarhaa, josta ei tykkää. Ja sehän on ihan pölhö tilanne.

Puusta jäi töröttämään runko, johon eivät voimasakset riittäneet. Sahaa tässä tarvitaan, mutta sitä ennen nautitaan voimatoteemista. Minun puutarhani, minun päätökseni. Ugh. Siinä on todiste.

Taustalla olevat ruukut ovat myös muistutus Järkevistä Päätöksistä. Daaliahuuma oli ajautunut siihen pisteeseen, että talvehditettavia juurakoita olisi ollut toistakymmentä ruukullista, mutta tilaa ei läheskään niin monelle. Kysyin naapurilta, hän otti mielellään osan. Kas näin, taas voitti älyn ääni. (Ja keväällä voi hyvällä syyllä innostua taas.)

Nyt ei innosta juuri mikään, puutarhassa ainakaan. Syyspuuhat ovat aivan hirveän tylsiä, pelkkää raivaamista ja siivoamista ja vielä voimissaan olevien kasvien kohta tapahtuvan kuolemisen jännittämistä. 

Ainoa valopilkku (tai tarkalleen ottaen montakin valopilkkua) löytyi männynkäkkäräoksan koristelusta. Lisää koristeita on tulossa, nyt valot on kieputettu pohjiksi.

Näkee meinaan kotiansa tulla hiukan pimeämmälläkin kelillä. 

Led-lamput on kivan pyöreät pallukat, tykästyin niihin kovasti. 

Nytpä ne posottelevat iltakuudesta aamukahdeksaan tuikkua ympärilleen. Joulun alla ajan saa venyttää iltakolmen ja aamukymmenen välille, mutta siitä lähdetään taas pitenevän päivän suuntaan. Se on lämmittävä ajatus. Jopa hiukan innostava!