Jääaskartelun luvattu maa

Juuh. Ei tule maaliskuussa edes maistiaisia Oikeasta Keväästä. Että sulaisi asvalttia näkyviin ja lorisisi noro (ei se virus). Ei, kyllä maaliskuussa täytyy olla öisin 15 astetta pakkasta ja päivällä vähintään puolet siitä, navakalla tuulella höystettynä. Ja jos paistaa aurinko, pannaan miinusta vielä lisää, ja jos ei paista, niin turskautetaan reipas lumipyry.

Uaah.

Suomi on jääaskartelun luvattu maa. Keskimäärin jokaisena päivänä vuodesta kakkuvuokaan voi laittaa vettä ja pakastimesta löytyneitä hilstereitä, ja laittaa systeemin rappusille jäätymään. Parissa tunnissa kiekko on valmis ja ei kun puuhun roikkumaan. Eikä sula.

Siinä on sitten mukava seistä viimassa renkaan edessä ja katsella marjoja jään puristuksissa.

Se on varma harrastus, jota ei ainakaan sää pilaa.

-- painokelvotonta tekstiä --

Jostain samankaltaisesta syystä, kuin linnut lähtevät muuttomatkalle ja lohet kutureissulle, niin olen kylvänyt kasvien siemeniä. Lisääntynyt valo on kertonut matelija-aivoilleni, että uusi kesä on tuloillaan. Kehittyneemmät aivojeni osat alkavat epäillä, että tässä ikiaikaisessa koodauksessa on nyt paha bugi. Näyttäisi nimittäin ikkunasta katsottuna siltä, että ei ole tulossa kesä, vaan pohjoisnapa. 

Kohta ei onneksi näe enää ikkunasta ulos, katsella jäistä surkeutta. Makuuhuoneen ikkunan eteen nimittäin kasautui taimihyllykkö nro 2, jotta ne matelija-aivojen synnyttämät kylvökset saadaan valon äärelle kasvamaan. Valoisimpaan mahdolliseen paikkaan ainakin.

Hyllystä tuli kevytversio olohuoneen ikkunalla roikkuvaan versioon nähden. Siitä tuli myös... no, värikäs versio, kun hyllyosat ovat harmaata laminaattia ja kiinnitysmekanismi oranssia pyykkinarua. Niitä kun sattui kellarin kätköistä just tänään löytymään ja kiire oli. Nyt saan nauttia kiireeni hedelmästä pari kuukautta, hah.

Laitan kuvan seuraavassa postauksessa, kun olen itse sulattanut moisen näyn.

Mutta mukavaa tilanteessa on se, että voin aamulla kohdentaa katseen välittömästi Itse Asiaan. Vihreään.

Ehkä jonain aamuna haukankatseeni tarkentaa chilin ensimmäiseen kukkanuppuun.

Tai pelargonin vastaavaan.

Toivottavasti silmä ei minään aamuna tsuumaa punkkiin tai kirvaan, tai joudun nukkumaan siitä eteenpäin Raidin raikkaassa tuoksussa.

Koska tiesin saavani ruhtinaallisesti (no ei) lisää valotilaa tästä hyllystä, niin laitoin muutaman oleellisen siemenen vielä multiin: 

- tomaatti 'Gardener's Delight', 'Tiny Tim' ja 'Sungold'

- koristemaissi Zea mays 'Harlekin'

- risiini 'Carmencita'

- värinokkonen 'Black Dragon' ja 'Velvet Red'

- verbena 'Orchid Frost'

Pulassahan tässä jo nyt ollaan, joten ei tuo satsi enää konkurssia pahenna. Teen ikkunattomassa tilassa kasvamaan joutuneista ja vanuneista taimista sitten kivan vihreitä jääkransseja.