Orvokkeja karaisemassa

Kelit on mitä on, siis super-surkeat. Lunta ja jäätä on piha pullollaan, lämpöasteita päivällä nippa nappa pari. Siirsikö joku kalenteria kuukaudella taaksepäin? Onko tämä joku uusi EU-direktiivi, joka määrää pohjoisen hemisfäärin pitäytymään talvessa aina kesäkuulle asti?

Hyvin on laki onnistunut. Yleensä tontti 559 on muutamaa lumiköntsää lukuunottamatta tällä päiväyksellä sula, nyt paljasta maata näkyy vain ihan talon vieressä. Lunta on pal-jon. En laita kuvaa, kun ei kertakaikkiaan huvita enää grammaakaan.

Surkeista puutarhakeleistä huolimatta orvokit ovat kasvaneet sisällä varhaisaikuisiksi asti. Päätin alkaa karaista niitä siltä varalta, että jonkinlainen kevät ja kesä kuitenkin vielä tulisi. Paljaaseen ulkoilmaan taimia ei voi viedä, se olisi niille karmea shokki, mutta aurinko lämmittää päivisin kasvihuonetta niin, että sisälämpötila kipuaa 5-15 asteen välille. Sinne olen kasvit päiväksi kantanut.

Tänään aurinko on hämyillyt pilviverhon takana, joten kasvarin lämpötila nousi klo 11 mennessä vain muutaman asteen plussalle. Laitoin lisää hönkää kahdesta kynttilälyhdystä, joihin laitoin palamaan isot kynttilät. Asteita tuli muutama lisää, jätin lyhdyt päiväksi palamaan.

Orvokit ovat viileässä viihtyviä kasveja, nämäkin näyttävät selvinneen hyvin karaisupäivistään. Valoa ne saavat nyt hiukan vähemmän aikaa kuin tähän asti, kun osa taimista on ollut kasvilamppujen alla 12 tuntia päivässä ja osa ikkunalaudalla luonnonvalon äärellä. Kasvihuoneessa ei tarkene kuin maksimissaan n. klo 10-18 välisen ajan, joten tällä työviikolla en heitä ehdi sinne viedä, vaan taimet saavat pärjätä olkkarin ikkunan edessä sillä valolla, mitä kasvihyllyn ja niillä kököttävien taimien takaa mahdollisesti siivilöityy.

Jatkan karaisua ja eestaas kiikuttelua niin kauan, että ilmat lämpenevät niin, että öisin on luvassa maksimissaan muutaman asteen pakkasia. Sitten orvokit voi jättää kasvariin yöksikin, edelleen muutaman lyhdyn turvin.

Viime vuonna istutin siemenestä kasvatetut orvokit ulos 21. huhtikuuta. Nyt on kyllä kauhean vaikea uskoa, että niin voisi tänä vuonna tehdä kolmen viikon päästä. Ehkä teen tuona päivänä reippaasti lumitöitä?

Voi apua kun alkaa aina ärsyttää ankarasti tämä kevät ("kevät"), kun sitä vaan vähänkin ajattelee. Orvokeista on kyllä ollut iloa, kun niistä moni on jo alkanut kukkiakin, mutta en voi kieltää, etteikö ilo olisi suurempaa, jos ulkonakin tapahtuisi kevään etenemistä. 

Hetkellistä riemua sai aikaan se havainto, että tämän vuotiset orvokit osaavat vaihtaa kukkiensa väriä. Ainakin tämä tummanliila versio osaa.

Tällaisena hän putkahti maailmaan reilu viikko sitten.

Muutaman päivän päästä hän oli tämän näköinen.

Tsadaa! Aika vänkä, eikö?

Mitä todennäköisimmin tuo on mustan 'Bowles Blackin' jälkeläinen. Siitä näyttää syntyvän kiinnostavia jälkeläisiä, kun jalostusominaisuudet alkavat hiipua ja muuntua.

Tälle yksilölle tuli kauneuspilkku leukaan...

ja tälle vaaleat neliapilakasvot.

"Perusorvokeista" tulee keltaisen ja liilan värejä, varsin pastellisissa sävyissä ainakin näin alkuun.

Tästä yksilöstä aurinko söi kuvatessa värit, hentoinen liila olisi oikea vivahde.

Nyt pitää vain pitää toivon liekkiä yllä ja kylvää lisää siemeniä. Ilmojen on pakko tästä parantua ihan kohta ja oikean kevään päästävä valloilleen. Ehkä jo huomenna heräämme pipottomaan päivään ja toteamme, että olipas se maaliskuu todella huono aprillipila.