Hetki kiitoksen

Tuli kuulkaa valtava kiitollisuuden tunne. Että onpa ihan supermahtavaa, että on lajitovereita, jotka kokevat puutarhapiiperryksen, kasvimanian, siemenvillityksen ja sipulihulluuden omakseen. He ymmärtävät Kaikki Tärkeät Asiat puolesta sanasta ja pienestä kuvasta. Heille ei tarvitse selittää, mitä tällaisesta harrastuksesta saa. Ja he olette te.

Joten iso KIITOS kaikille puutarhailijoille täällä Blogistanissa! Tajusin, että ilman tätä kanavaa voisin jupista kasvijuttujani vain satunnaisesti ja varsin lyhykäisesti, sillä asiasta innostumattomat eivät jaksa kauaa kuulla orvokinkasvatuksen ihanuudesta eivätkä keväisistä ruukunkantoviikoista eivätkä kesäisistä savenkaivuusessioista eivätkä jonkun kukan terälehtien leveyksistä tai keskellä talvea tehdyistä yksityiskohtaisista pihasuunnitelmista (ei, he puhuvat hiihdosta). Puhe-etäisyydellä ei asu tällaista määrää taitavia, hauskoja ja kiinnostavia viherpeukaloita, joilta saan hurjasti tietoa ja mahdottomasti huvia sekä paljon tukea satunnaisen turhautumisen hetkellä.

Haluaisin antaa kaikille peräkärryllisen muhevaa multaa ja kuusi säkkiä kiehtovia siemeniä (ainakin), mutta varallisuusrajoitteiden takia on tyydyttävä kahteen kiitoskuvaan, tosin erityisen huolella valittuun kahteen kiitoskuvaan.

Tässä teille runsaasti hajuherneen täyteläistä tuoksua ja ruusunpunaista väriä, nurkka-auringolla höystettynä.

Lähetän myös anteeksipyytelemättömän tiikerililjan (Lilium 'Citronella') raikasta keltaista energiaa. Vaikka monet ovat liljojen suhteen vähän on-off -tyyppejä (niin kuin itsekin olen), niin uskon, että osaatte arvostaa tätä hurjapäätä, jonka korkeimmat kukat keikkuvat puolentoista metrin korkeudella sinitaivasta kurkotellen.

En minä muuta osaa tässä Thanksgiving-momentin tuoksinassa sanoa, kuin että hienoa, että olette olemassa. 

Ps. Olen aloittanut uudet työkuviot, joten näin alkuun saattaa olla, että blogin päivitys harvenee hiukan. Tai sitten saattaa olla, että saan vauhtia raapustaa postauksen joka ilta, mistäs sen tietää :)