Kello neljän kukkashow

Mökinihmekukalla (Mirabilis jalapa) on sisäänrakennettu kello. Se avaa kukkansa iltapäivällä, mistä enkkunimi "The four o'clock flower" on tietty peräisin. Kasvi oli myös yksi laji Carl von Linnén kukkaiskellossa.

Vuorokausikellon lisäksi muutaman vuoden ikäisellä mökinihmekukallani on aika tarkka vuodenaikakello, se nimittäin alkaa kukkia joka vuosi melkein samoilla kalenterinäppäimillä eli kesäkuun lopulla.

Tämän keltaisen version olen kasvattanut siemenistä, joista ekana vuonna tuli kirjavaa kukintoa keltaisen, valkoisen ja pinkin sävyissä (lajike 'Broken colours'). Ekan kellaritalven jälkeen kukat ovat olleet pelkästään keltaiset. Ehkä emotaimet kuolivat talven aikana, mutta multaan ropiseet siemenet lähtivät keväällä itämään.

Pari vuotta sitten Kreetalla näin samaa kasvia pinkin ja valkoisen värisenä, ja sinnehän sitä oli mentävä pusikkoon siemeniä napsimaan. Valkosiemenet vasempaan taskuun ja pinkit oikeaan, kuului muistisääntö. Nyttemmin pinkeistä siemenistä kasvavat versot erottaa keväällä siitä, että niiden varret ovat kirsikanpunaiset. Keltaisista ja valkoisista siemenistä syntyy kasveja, joilla on normaalin vihreät varret.

Nuo uudemmat kasvit alkavat kukkia selvästi myöhemmin kuin vanhempi keltainen, eroa on useampi viikko. Kasvit eivät myöskään ole yhtä tuuheita, vaikka kasvupaikka on suht' samanlainen.

Noh, kukkimaan ne ovat kuitenkin alkaneet. ja väritys on pysynyt viimevuotisen kaltaisena. Yksivärisistä pinkeistä kasveista kerättyjen siementen toisen vuoden jälkeläiset ovat yksivärisiä pinkkejä. 

Kukan keskusta on oikeastaan heleä kirsikanpunainen ja reunus on tummanpunainen, että ihan yksivärisiä ne eivät ole, jos nyt ihan supersupertarkkoja ollaan. (Ja miksei oltaisi.)

Nyt tulee vaikea lause kirjoittaa: Vaaleanpuna- ja valkokukkaisista kasveista kerättyjen siementen toisen vuoden jälkeläiset ovat joko yksivärisiä kirsikanpunaisia tai valkoisen ja kirsikanpunaisen kirjavia.

Yhtään valkoista kukkaa ei ole siementaimista syntynyt, minne lie hävinnyt se ominaisuus. Mutta tosi herkullinen tuoksu näissä kaikissa kukissa on, sitä on iltaisin käytävä nuuhkimassa. Tätä kirjoittaessani yksi pikkukukka on vieressä sohvalla ja välillä havahdun, että mikä ihana täällä tuoksuu... Tämä kesä on ollut kyllä vähän surkea mökinihmekukallekin, ei se sateessa juuri intoudu kukkimaan.

Ja jostain tulee taas mieleen se asia, että miksi kasveille annetaan niin ankeita suomenkielisiä nimiä? Mirabilis tarkoittaa jotain hienoa ja ihanaa, ja Jalapa on (ainakin) kaupunki Meksikossa. Miten tuosta ikinä saa mielikuvan jostain sysi-Suomesta, kosteassa varjoisassa notkelmassa lahoavan mökkerön rapistuvan kivijalan kupeesta?

Olisihan sitä voinut nimetä tomaatinkin jotenkin enemmän suomalaisittain. Että Solanum lycopersicum, sehän on ihan selvästi lakopersikka. Että lakoon meni se komea persikkasato, ei jäänyt kuin surkeita pikkunääpäleitä naavittavaksi.

No niitä tomaatteja meillä on nyt alkanut kypsyä mukavaan tahtiin. Joka päivä saa syödä ja tuputtaa muille.

Keltainen 'Sungold' on tosi hyvä "syömätomaatti", makea kuin mikä. Tai no, niin makea kuin tomaatti nyt normisti voi olla.

Syödähän näitä nyt sitten pitää, ei kirsikkatomaateista viitsi mitään ihmeempiä ruokia alkaa rakentelemaan.

Sinne vaan, ääntä kohti. Kello neljältä ja kaikkina muinakin aikoina.