Kuten männynkäpyjä jouluasetelmiin.
Olen kuorruttanut koreissa kököttävät muoviruukut ja muut hänksänvänksät kasalla käpyjä.
Tuoreet kävyt avautuvat kuivuessaan ja alkavat vanhetessaan myös harmaantua, eli hienommaksi muuttuvat koko ajan.
Otin talteen myös hienonhienoa merenrannan hiekkaa.
Sitä tarvitaan ainakin kynttiläsysteemeihin, kuten lasihurrikaaneihin.
Nämä pytyt kököttävät kylppärin ikkunalla, laitan niihin pinkit pyöreät kynttilät. Ne muistuttavat kesästä sitten, kun kylppärin ikkunan takana pyryttää viistoon. Että vihmo ja riehu nyt aikasi, talvi, kohta sut on selätetty.
Nyt on myös hyvä aika keräillä pihlajanmarjaterttuja, joista voi sitten pakkas-aikaan tehdä värikkäitä jääkransseja.
Täällä ohje kranssin tekoon. Marjoja ei tarvitse hamstrata paljoa, niitä kannattaa jättää muuttomatkalle tankkaaville linnuillekin.
Tähän aikaan kannattaa myös varastoida kesäfiilistä, nauttia vehreydestä ja valosta, vaikka syksyä vyörytetään jo joka rintamalta. Elokuu on kesäkuu.
Voimia voi tankata myös tässä koneen äärellä, ihanan blogiyhteisön kanssa. Olen ilokseni saanut "I love your blog" -tunnustuksen Marilta (Puutarhaprojekti 2) ja Pirkolta (Elämää ja elämyksiä).
Iso kiitos, tytöt! Miten voikin muutama pieni sana ilahduttaa niin paljon?
Tunnustus on lähetettävä eteenpäin viidelle mukavalle blogille, ja tässä se vaikeus sitten piilee. Tykkään monista blogeista enkä osaa laittaa niitä "paremmuusjärjestykseen", koska ne ovat hyviä juuri eri syistä. Lähettäjälle tunnustusta ei saa lähettää takaisin, ja pitkän pähkinnän jälkeen listasta tuli tänään tällainen:
- Pilvipuutarhassa puuhastelua
- Keltainen tupa ja perunamaa
- Hannala
- Kanttorilan puutarhassa
- Talikko ja taikasauva sekä Nettimartan pihapiiri
Viisi palleroahan tuossa on...?! Jos joku näistä blogeista on sinulle vielä tuntematon, niin piipahda ihmeessä kylässä. Kiinnostavia juttuja heillä kaikilla – kuten myös kaikilla sivuni sivupalkin blogisteilla. Ja monilla muilla! Tai oikeastaan kiinnostavia juttuja on kaikilla puutarhabloggareilla, koska puutarhaharrastus on universaali ja yhteinen. Ettäs tiedätte :)
Voi kiitos! Sekä ilahduttavasta tunnustuksesta että kivoista koristeideoista. Taidankin lähteä tästä naapurin tontille käpymetsälle ;)
VastaaPoistaKiitos itsellesi! Käy vaan naapurin käpyapajilla, eikös se ole melkein jokamiehen- ja naisenoikeutta? ;)
PoistaKivat vinkit, mutta ikävästi muistuttaa siitä T:llä alkavasta. Ehkä siis en kuitenkaan tykkää -vielä. Vaikka nythän se on toimittava, kun noita matskuja on tyrkyllä. Hmm, pahan dilemman aiheutit.
VastaaPoistaSe on niin totta, iso T on viheliäistä ajateltavaa just nyt :( Mutta kun muistelee tarinaa muurahaisista ja heinäsirkasta... se muistuttaa varastoimaan nyt, kun varastoitavaa on. Jos kävynkeruuta voisi ajatella ihan vaan kauniiden isojen siementen keruuna, niin ei painaisi se T takaraivossa.
PoistaVoisiko sitä T:tä kutsua ihan jollain muulla nimellä, jonka mukana mieleen ei rävähtäisi koko karmeus. Vaikka jollain merkkisarjalla? 3)Z0+#?
Hui, apua, ihanaa! Vai luinko mä nyt oikein? Iso kiitos, tunnustuksesta tuli oikein hyvä mieli <3
VastaaPoistaMäkin olen käynyt appiukon sembramännyn juurella keräilemässä pari tipahtanutta aarretta talteen ja vielä voisin mennä muutamia nappaamaan. Niistä saa väsättyä kaikkea kivaa :)
Kiitos itsellesi hyvän mielen sisustusideoista! Kaikki itse tehty tuottaa silmäniloa ja kutittelee aivojen luovuusnystyröitä, ja sun projektit on tosi kivoja.
PoistaJään jännityksellä odottamaan sembramännynkäpypuuhiasi :)
Hiekkaa en ole tajunnutkaan ottaa talven varalle... kiitos vinkistä ! Noita männynkäpyjä minulla on tallella vielä viime joululta, ja riittävät varmasti vielä tulevillekin jouluille. Kestävät näköjään pitkään ; )
VastaaPoistaTotta, mullakin on vuosia vanhoja käpyjä, jotka eivät juuri käytössä kulu eivätkä säilytyksessä happane ;)
PoistaHiekkaakin tosiaan tarvitsee aina johonkin – jos ei muuhun, niin sormien välistä valuttamiseen silloin kun talvi ottaa ankarimmin hermoon... saa edes pientä tuntumaa kesäisiin asioihin.
Tunnustus? Minullekko? Oi kiitoksia! Kertakaikkisesta blogiapatiasta huolimatta ;) Ja juu, kuten Pirkko mainitse, kivoja vinkkejä, muttamutta se T... Ehei, nyt justiinsa en asiaa mieti, keskitytään vinkkeihin ja elokuun iltoihin!
VastaaPoistaBlogiapatia, puutarha-apatia, velvollisuusapatia... you name it. Vuorotellen ne tulevat ja meitä kaikkia koettelevat :) Mutta kun postaat tarinaa, sitä tykkään lukea!
PoistaIso T:n odottaminen taitaa olla viheliäisintä, koska kun se on päällä, seuraava vaihe on... tadaa, kevät.
Hyvä idea kerätä käpyjä talteen enemmänkin. Yleensä olen kerännyt vain joitakin jouluasetelmiin koristeeksi.
VastaaPoistaEnkä olen tajunnut hiekkaa haalia kynttilöille, mainio idea ja kaunis.
Niin se talvi, jollei sitä olisi, ei voisi kevään tullen pyörtyä onnesta eikä vetää päätä sekaisin siemenistä, mullasta ja pienistä taimenaluista. ;)
Käpy ja hiekka säilyvät suunnilleen ikuisesti, ei tarvitse olla joka syksy välttämättä satoa korjaamassa ;)
PoistaNiinpä. Voihan tuon talven olemassaolon noinkin ajatella. Ehkä se on myös niin, että mitä kovempi talvi, sitä rajumpi kevätsekoaminen :D
Kovin pitkästihän on vielä jouluun aikaa, mutta nyt on kyllä hyvä kerätä luonnonantimia koristekäyttöön. Sammal kuuluu minun suosikkeihin, sitähän saa kyllä kerätä vain metsänomistajan luvalla:)
VastaaPoistaKyllä nyt on paras aika valmistautua jouluun :) Sitä paitsi musta kevään ja kesän jälkeen ainoa odottamisen arvoinen asia on juuri joulu, joten sitä kohti sitten vaan...
PoistaSammal olisi kyllä nättiä, jos olisi omaa metsää, mistä keräillä... Mitenköhän sen saisi säilymään hyvänä jouluun asti?
Ootko sä ottannu mallia siitä sun oravastas? Meinaan ku valmistaudut talvea varten hamstraamalla käpyjä, kih hih.
VastaaPoistaSuperkiitokset post it -lapusta. Mä oon ilonen, ku mun kirjotuksia viittitään lukea ja vielä ilosempi, ku niistä jopa tykätään. Niisk. Mä ihan liikutun.
Se oranssi orvan pähkinäbaari on yliveto. Väri on just oikea. Mun täytyy yrittää ittekin olla rohkeempi noissa värivalinnoissa.
Minä luulen löytäneeni yhteyden sisäiseen oravaani, heh eh.
PoistaKyllä me tykätään sun kirjoituksista, kovin paljon, On se muuten oikeasti ihan jännä juttu, että vaikka alkaa pitää blogia itselleen, muistikirjatyyppisesti, niin kohta huomaakin, että niistä blogikavereista ja koko yhteisöstä onkin tullut aika tärkeä joukko. Että niihin haluaakin yhteyden. Niin kuin sisäiseen oravaansakin.
Heh eh, onpas mulla nyt oravavitsiä. Ehkä meni maalihuurut suoraan nuppiin ;) Mutta talvella sitten nähdään, että oliko oranssi väri liian rohkea oravalle tahi ympäristölle. On otettava beessi tönikkä valmiiksi esille.
Vautsi vau ja oikein paljon kiitoksia :)
VastaaPoistaVoiko Post-it laput olla näin ihania ?? Yleensä mulle suunnatut vastaavat sisältää jonkun ei niin mukavan tehtävän.. mutta tää on kiva tehtävä !
Keräily muistutus tuli hyvään aikaan, taidan mennä varastoimaan omat kävyt, mulla kun ei ole sitä omaa kurrea jonka puoleen tässä asiassa kääntyisin ;)
Heheh Hanna, hyvä havainto post it -lapuista :) Ei niissä tosiaan yleensä mitään kivoja yllätyksiä jaella, ehkä täytyisi alkaa käyttää lappusia reaalielämässäkin enemmän siihen suuntaan... saatekirjeitä työkavereille jaetuille tomaattimaistiaisille?
PoistaKerää muutama käpy kurrellekin, jos se vaikka unohtaa.