Kukinnot keikkuvat parin metrin korkeudella, ja kukista tulee voimakas makea tuoksu, jos ne ehtivät aueta kunnolla. Paljon olisi pikkukukkia vielä tulossa.
Viime vuonna syyskimikki (Cimicifuga ramosa) oli hienossa vauhdissa lokakuun vaihteessa lämpimän kesän ansiosta. Nyt tuota iloa voi vain kuvista katsella, pöh.
Nooh, ei auta harata sellaista asiaa vastaan, johon ei kertakaikkiaan voi itse vaikuttaa. Kannattaa mennä vain kasvihuoneen suuntaan ihmettelemään pelargonien suht' reippaana jatkuvaa kukintaa.
Olen huomannut, että näin syyspuolella kosteus tiivistyy kasvihuoneen kattoon ja seiniin aika lailla, eli huonetta pitää joka päivä tuuletella.
Tänään aurinkoisena päivänä avasin oven ja raotin kattoikkunaakin, että tulisi kunnon kuivatus. Kasvit alkavat nimittäin homehtua erityisesti niistä kohdista, joista kukkavarsi on katkaistu, tyngän kärjestä siis.
Ulkosalla kukkivat vielä muun muassa daaliat, ja siksikin niistä kovasti tykkään. Punainen raottelee malttamattomana terälehtiään pienestäkin nupusta...
... Twilight Timet koreilevat kolmessa polvessa
... Leicesterin piispalla menee edelleen ihan lujaa
... mutta Eveline ei enää viitsi tuhlata punaistaan, vaan jarruttelee ja kukkii melkein valkoisin palleroin.
Tämän clematiksen viimeinen kukka jää viimeiseksi tällä erää. Seuraavaan tapaamiseen kuluukin sitten liki yhdeksän kuukautta. (Uh, ei ajatella sitä.)
Harmaamalvikit kukkivat vielä melko innokkaasti, mutta kyllä tällainen paperinohut-terälehtinen nuppu väkisinkin näyttää tulleen toisesta ajasta. Ei näytä varustus siltä, että sillä talvea kohti pitkälle pötkittäisiin.
Kurjenpolvi sentään on tajunnut hankkia maastoutumisvärin – mutta Geraniumithan ovat tunnetusti fiksuja ;)
Syksyruskaiset maastovärit ovat ylleen pukeneet myös vaahterat, paitsi ruukussa kasvava, rautakaupasta pelastettu pikkuvaahtera. Se on saanut lehtiinsä vain anarkistisia täpliä.
Kyseessä on vaahteran tervatäplätauti (Rhytisma acerinum), joka ilmenee mustina, jopa parin senttimetrin laajuisina laikkuina puun lehdillä. Tauti ei ole puille vaarallinen.
Metsäntutkimuskeskuksen mukaan kuivien lehtien haravoiminen puiden alta vähentää taudin esiintymistä. Sienitauti kun leviää lehtikasoihin jäävien itiöiden mukana laajemmallekin alueelle.
Tauti on harvinaisempi kaupungeissa kuin maalla, koska kaupungin puistoista yleensä haravoidaan lehdet syksyisin, mutta luonnossa itiöt pääsevät leviämään esteettä.
Omassa tarhassa näyttävät leviävän kyllä kaikenlaiset itiöt ihan estoitta. Yrttipenkkiin, ruohosipulien sekaan on noussut komea tatintapainen ja penkin kupeeseen on asettunut punalakkinen vieras.
Ehkä tämä on luontoäidin huumoria. Että tajuaako torvelo tarhuri, ettei näistä ole mausteeksi pataan ja pannuun, vaikka yrttien seassa kasvavatkin. Jos ei, niin siitäs sai?
Ps. Perennapuutarhurin blogissa on hyvä muistutus syysistutusten eduista. Lisäksi Heidi-Maaria bongasi Floriade-puutarhanäyttelyssä tämänkin blogin lukijoille tuttuja metrin korkuisia samettikukkia. Ne näyttävät olevan edukseen jossain muualla kuin kahden neliön kasvihuoneessa...
Näissä kuvissa on ihana lämpimän kesän tuntu, ei tietoakaan syksyn koleudesta. Toi syyskimikki on mulle aivan uusi tuttavuus ja aivan ihastuttavan erikoisen näköinen tapaus. pikaisesti jo tsekkailin speksit ja hankintalistani saa jatkoa :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että syyskimikki teki vaikutuksen! On se aika erikoinen ja dramaattinenkin ilmestys, lehdetkin ovat komeat.
PoistaToivottavasti oikean syksyn saapuminen venyisi mahdollisimman pitkälle...
Ehtisköhän syyskimikki meillä kukkia koskaan, ehkä kokeilen jos löydän sellaisen;)
VastaaPoistaEikun testiin vaan, ilman muuta! Kimikki varmasti tykkäisi asua teillä, kun vaan suojaisen ja aurinkoisen paikan saisi. Ja tuoksu on hänessä tosiaan erikoisen huumaava :)
PoistaIhastuttavasti sulla vielä kukkia. Tuo syyskimikki onkin hauska juttu, en muistanut mistä olin kasvista lukenut mutta siellähän mun kommenttini komeili viimevuotisessa bloggauksessasi. Mulla on jonkun kimikin taimia odottamassa maahanpääsyä, toivottavsti se olisi tämä sama!
VastaaPoistaHauska jippo tuo kärpässieni ;)
Sitkeimmät sissit ovat tosiaan vielä elossa, toivottavasti pakkaset eivät tule vielä piiiiitkään aikaan. (Ollenkaan.)
PoistaNiin olikin sinulta mukava kommentti viimevuotisessa syyskimikkipostauksessa! Kas vuoroin vieraissa eli reissukuvia esittelemässä :)
Ihania kuvia, tuli tosissaan oikein kesäinen olo :) Kiitos siitä!
VastaaPoistaSyyskimikki on mullekin ihan uusi tuttavuus, mutta niin jännän oloinen ja näköinen, että täytyy vissiin perehtyä siihen tarkemmin. Syksyn kukkijat ovat aina ihan erityisen suuresti ilahduttavia :)
Kiva, että saatiin kesätunnelmalle vielä pieni jatkohetki – kuvakulmien valinnalla on kieltämättä iso merkitys ;)
PoistaSyyskimikki on veikeä ja parfyymimaisen tuoksun ansiosta kasvissa on extrakiinnostavuutta. Semmoiset odöörit sydänsyksyyn, että!
Voi, kun näkisikin kimikit kukassa vielä tänä vuonna, aaah, ne on ihania. Minun kimikeissäni on pitkänhuiskeat pippuririvistöt nuppuja, mutta tasan varmasti eivät kuki tänäkään vuonna. Olisinko kerran nähnyt yhden niistä kukassa... huokaus. Onneksi myös lehdet ovat kauniit.
VastaaPoistaJoo, ei ole suomalainen syksy kimikille se paras mahdollinen. Onneksi tosiaan lehdet ja pippurimarjatähkät ovat kauniita, vaikkeivät ehtisi avautua kukkaan.
VastaaPoistaSe viime syksynä havaitsemani tuoksu oli suuri yllätys, aika harva kasvi oikeasti tuoksuu kypsään ikään ehtineen pariisilaisrouvan parfyymipullon sisällöltä... ja vielä syvän syksyn aikaan. Toivotaan kovasti, että kimikit ehtivät tänä vuonna jakaa sitäkin puoltaan!