Kussa luumu?

Niin kääntyi syksyyn tämä suvi ja heti tulikin oikein syksyinen sää. Melko koomista, kun koko kesänä ei tullut oikein sitä kunnon kesäsäätä. Ei ehtinyt, ei, mutta syyskuun ekana päivänä silmille kyllä pyrskähtää koko syksyn kattaus sateineen ja tuulineen. Öhhöh, sanon vaan.

Ja samaan hengenvetoon kysyn, että missä ihmeessä luumut viipyvät? Ja sitten lakkaan kysymästä mitään, sillä tässä kohtaa tehty pikainen blogintarkastus kertoo, että olen hosumaija. Taas. Aina.

Viime vuonna postasin luumujen ensisadosta 4. syyskuuta ja vuonna 2010 samalla asialla olin 3. syyskuuta.

Niin että rouva on hyvä ja odottaa vaan tänäkin vuonna ihan rauhassa. Kyllä ne sieltä kypsyvät, jos vaan tulet puun alta pois, irti niskasta hönkimästä. Onhan tuossa jo jotain värjäymän alkua.

Jotenkin olin kyllä _ihan varma_, että luumu on yleensä antanut ensimaistiaiset jo elokuun puolella, siinä koulujen alun aikaan. Ja pöh höh, muisti petti huolella. 

Varmaan tämä sateinen syyskuun eka toi tunteen, että nyt se kesä on ihan kaikkinensa ohi ja huomenna pyryttää lunta eikä luumu ehtinyt ja mä en ala mitään. Lisäksi tänä vuonna luumua on kohdannut joku rutto, jota en ole koskaan aikaisemmin siinä nähnyt.

Veikkaan, että kyseessä on muumiotauti, jollainen vaivaa omenoitakin aika ajoin. Eviran mukaan luumun muumiotaudin aiheuttaa Monilinia fructicola -sieni. Että terve vaan sillekin. Pitikö tulla.

Ja vielä marmattaisin vähän chileistä, jos sopii. Kas kun nämä hartaasti vaalitut, itse tehdyt Caribbean Antillaisit eivät kovinkaan kummoista satoa eivätkä oikein muutenkaan muototuneet kovin riemullisiksi.  Katsokaa vaikka:

Tammikuussa multiin työnnetyt siemenet itivät hyvin ja taimet lähtivät komeasti kasvuun, mutta sitten jossain vaiheessa niihin iski joku punkki tai muu typerys, enkä perehtynyt syvällisesti sen nitistämiseen. Se lienee ainakin osasyy siihen, että karibialaisia tuli vain vajaa kourallinen.

Olen ymmärtänyt, että näitä chilipunkkeja on tosi vaivalloista ja melkeinpä mahdotonta saada kokonaan häädettyä, joten en jaksanut panostaa puuhaan. 

Sen vaan sanon, että eipä tarvitse toripöytää näillä satonäkymillä varata. Enpä olisi sitä tosin muutenkaan varannut, kunhan marisen.

Kylppärikasvit pääsivät huollettuna takaisin kotiinsa. 

Kaikki eivät mahtuneet suuremmissa ruukuissaan, täytyy keksiä niille joku toinen sijoituspaikka. Tai myydä ne torilla ;)