Tuliko pesukoneessa puhdasta?

Ah, aakkospostaukset ovat pulkassa ja taas saa vapautuneesti raapustella ihan mitä tahansa ;) Viime aikaiset superkelit ovat kyllä rajoittaneet rustailufiiliksiä, on pitänyt haahuilla ulkona ihan iltamyöhään asti. Mutta niin olette varmaan tekin tehneet, armaat Blogistanin asuinkumppanit.

Eilen oli pakko tarttua toimeen, johon ei kolmen kuukauden aikana mukamas millään ehtinyt, elikkäs pottien ja purnukoiden pesuun. Ei kun paljuun vettä ja tiskiharja käteen.

Olihan siinä urakkaa. Tiskiharjaranne naukui noin sadannen purkin kohdalla, joten muutin pesumetodia: pidin rannetta jäykkänä ja pyöritin purkkia harjan ympärillä toisella kädellä. Kyllä ihminen keksii, kun se vaan hetken miettii, sano.

Mutta nyt on potit valmiina ensi kauteen, ei siirry pöpö vanhan mullan mukana ja on siistiä ottaa purkki pinosta. Tosin mullan kanssa puljatessa se siisteys on vain ohikiitävä hetki.

Purkkien seassa pyöri myös saviruukkuja ja eräs Arabian vanha kukkaruukku, joka on pyörinyt yli 20 vuotta siellä sun täällä, mökin varastossa, kellarissa, ulkona... joskus olen sitä yrittänyt puhdistaa, mutta pinttymät ovat tiukassa.

Ruukku on Richard Lindhin suunnittelemaa SN-sarjaa. Niitä valmistettiin vuodesta 1964 vuoteen 1985, kovafajanssista ruukkua valmistettiin useampaa kokoa. Tämä yksilö on halkaisijaltaan 16,5 cm ja korkeudeltaan 13,5. Jos leimaa oikein tulkitsen, niin valmistusvuosi on 1970.

Mutta siis kovin pinttyneitä olivat ruukku ja aluslautanen.

Ajattelin, että whattaheck elikkäs ihassama, laitetaan pytyt astianpesukoneeseen. Jos en niitä halua käyttää likaisen olomuotonsa takia, niin miksi niitä ylipäätään säästäisin.

No kuinka kävi. No hyvin kävi, puhdasta tuli!

Melko kovaa ainetta se astianpesuainekuutio on, täytyy todeta. Pesuohjelmana käytin lasitiskiä, en siis pinttyneet kattilat -moodia.

Samaan puutarhakoneelliseen laitoin omenapuussa roikkuneet lasipullot sekä kylvöksissä käytetyt muoviset merkkaustikut.

Lyijykynäteksti ei koneessa liuennut, mutta muu töhkä kyllä. Laittakaas aurinkolasit silmille, nyt häikäisee.

Kyllähän heitä sitten ilolla pyyhekumittelee, kun aika on otollinen.

Lasipullot sopivat koristeeksi myös sisälle, muutamalla Twilight Time -daalialla somistettuna.

Pyykkäilyjen lisäksi olen suorittanut pienimuotoista sadonkorjuuta chilipuskien äärellä. Vielä on podia tulossa tämänkin jälkeen.

Daaliat ovat syyskuun kesäpäiväauringossa kuin kotonaan, viileät yöt eivät niitä hätkäytä. Hyvä on hämähäkin samettilehdellä köllötellä.

Rebecca's World on tehnyt viimevuotista pienempiä kukkia, olisi varmaan pitänyt lannoitella uutterammin. Mutta kesällä ei jaksa rypistellä uutterana, ovat nuo kukat nättejä pienemmässäkin koossa.

Mick's Peppermint pröystäilee kyllä koollaan, taitaa olla miespuolinen piirre.

Eteerinen Eveline ei ole näkevinään Mickiä, vaikka vaikeata se varmaan on, kun raitaveijo vieressä räikyttää.

Joku ihana lilja, jonka nimen olen jo tietenkin unohtanut, avasi kukkansa minun ja kukkakärpästen suureksi iloksi. 

Puutarhailijan ja luontokappaleiden lisäksi kesäisistä syyskuun keleistä nautti myös vastapesty takkahuoneen matto. Kun aamuaurinko osui sen kosteaan kylkeen, se syttyi kerrassaan liekkeihin.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa, nähdään taas pian!