26. syyskuuta 2013

Liaanin syntymäpäivä

Into-Liana täytti syyskuun alkupuolella yhden vuoden. Varsinaisia juhlallisuuksia ei pidetty (unohtui!), mutta huomiota hänelle on annettu noin muuten.

Into vietti kesän paahteisella eteläikkunalla, jalat saviruukussa. Vettä kasvi sai aina kun muistin. Se ei näyttänyt loppukesästä kovin hyvinvoivalta.


Keltaisia lehtiä, ruskistuneita lehtiä, harvahko kasvusto.

Juuret olivat jo tulleet ulos pohjareiästä, joten hankin Intolle uuden, isomman asumuksen. 


Siirryttiin muovimaailmaan, kun saviruukuissa loppuivat sellaiset koot, jotka olisivat mahtuneet pöytätason ja Inton tyven väliin. Muoviruukuista löytyi tällainen hiukan korkeampi mutta selvästi leveämpi malli, jossa juuriston pitäisi nyt mahtua jonkin aikaa kasvamaan.

Muutama viikko ruukunvaihdosta ja lehdistö näyttää paljon paremmalta.


Kukkiahan Into ei odotuksista huolimatta tänä kesänä tehnyt, joten tarkkaa lajia en ole pystynyt vieläkään määrittämään. Mucuna-sukuunhan hänen kuitenkin jo tiedetään kuuluvan. (Täällä enemmän liaanin vaiheita.)

Into ei kuki, mutta Inton koti kukkii. Tai no tarkalleen ei kuki vielä, mutta saattaisi kukkia, jos kaikki sujuisi yllärikasvin kannalta suotuisasti.


Kun multasäkistä loppui tavara, niin kaivelin laiskuuksissani hiukan lisää multaa ruukkuun tyhjennetystä orvokkikorista. Orvokin taimi tuo ei kyllä ole, mutta mökinihmekukan taimi se hyvin voisi olla: orvokit kasvoivat sen vieressä, ja uutterana siementäjänä MIK on ampunut kuulan sinnekin. 

Tässä se nyt päätti alkaa kasvaa, liaanin varpaissa, matkalla kohti suomalaista syvintä syksyä ja pimeitä periodia. Onnea vaan, sano.

Ulkonakin kasvaa optimisteja, kylmän kalsassa kasvihuoneessa kukkii chili 'Aji Finlandia'.


Taivasalla ulkona chilit eivät kuki, mutta yrittävät kovasti kypsyttää loput raakileensa.


Myös snack-paprika pinnistelee värin vaihdossa.


Viimeiset pari yötä ovat kyllä olleet niin jäätävän kylmiä, että ihme, että eivät ole kaikki sinnittelijät jo paleltuneet. Viikonloppuna täytyy kantaa pelargonit kellariin säilöön, tuskin tämä tästä enää kesäksi muuttuu tämän vuoden puolella.

Kasvihuone tarvitsee varmaan tyhjentää kokonaan. Nämä kesävärit näyttävät nyt kyllä turhan kirkkailta ja letkeiltä.


Mukavinta olisi koristella kasvari syyskasveilla ja valoilla ja lyhdyillä, mutta realismi huhuilee. Huone pakataan taas täyteen ruukkua ja kalustetta ja ruohonleikkuria, lumelta turvaan. Sitä näkyä ei paljon viitsi led-valoilla koristella.

Siitä huolimatta ja just sen takia; hyvää alkavaa viikonloppua itse kullekin.

12 kommenttia:

  1. Onnea paljon Intolle! Kyllä on kunnioitettava ikä liaanille täällä Pohjolan perukoilla. Täällä surraan jo viime yönä nuupahtaneita daalioita (justiinsa pääsin miettimästä, että kai ne vielä hetken menee ulkona...) ja ei tuolla kasvihuoneessakaan kovin lämpimältä näytä. Huoh, huomenna piharaivaushommiin siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, PilviPulla, kerroin onnentoivotukset hänelle. Into alkaa varmaan kohta itsekin tajuta, että on täällä napapiirin kyljessä melko ankarat oltavat...

      Joo, kaikki alkaa nuupahtaa, myös oma innostus nimenomaan noihin raivaustöihin. Plääh.

      Poista
  2. Meilläkin oli viime yönä ihan kunnon halla ja tänään sitten raivailin kasvimaata, ensi kevät jo mielessä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, kannattaa muistaa suunnata ajatukset seuraavaan kasvukauteen ja unohtaa tämä pieni rospuuttokausi tässä välissä :)

      Poista
  3. Pihasta pakkanen vei kukkaset. Toisesta lähti tomaatit ja yksi chili jotka eivät olleet suojattu harsolla. Pakkasta oli toissa yönä melkeen neljä tässä Turun kupeessa. Toisessa kasvarissa puulämmitys, joka riitti antamaan lämpöä yön yli nipin napin. Raakaa satoa on runsaasti, mutta pian pitää nostaa kädet pystyyn. Talvetukseen on tarkoitus jättää ihan minimaalinen määrä chilejä. Kauden loppu on myös kauden aloitus. Kun kausi loppuu kääntyy katseet ensi kauteen, joka alkaa kasvihuonerempalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iyyks, onpa ollut pakkanen ärhäkkänä. Meillä ei ole pakkanen vielä syönyt mitään, tässä on pientä suojaa rinteydestä ja viereisestä joesta. Mutta turvassa ei todellakaan olla, nyt pitäisi kantaa talvisäilöttävät kasvit kellariin... kun vaan jaksaisi innostua.

      Ensi kautta kohti!

      Poista
  4. Onnea 1-vuotiaalle :) Kylläpä on vuosi vierähtänyt nopeasti. Taas...Jostain syystä tahti vain kiihtyy ;) Hienoja chilejä. On ollut kyllä poikkeuksellinen syksy, tähän mennessä meillä ei ole ollut vielä yhtään pakkasyötä ja nythän säät taas vähäsen lämpeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina! Niin se on vuosi tosiaan hurahtanut nopeasti, huh. Vauhti kiihtyy, ehtiikö tässä oikein mitään... on niin kiire, ettei pysty tekemään mitään, vai miten se sanonta kuului :)

      Poista
  5. Kyllä on reipaskasvuonen yksivuotias:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan yksivuotiaaksi melkoinen hujoppi ja pörhökki :)

      Poista
  6. Joo, meillä on kasvarin kanssa ihan sama juttu. Mutta ei voi mitään.
    Onnea Lianalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, täytyy tyytyä kohtaloonsa. Kaupunkitonteilla kaikki tila on käytettävä hyödyksi – varsinkin jos on tupannut joka nurkan täyteen kasveja eikä ole ajatellut säilytystiloja yhtä innokkaasti...

      Poista