Tee lista, osta vierestä

Juu-u, tarkka oli lista ja hartaasti tietoa etsitty, mutta silti kaupasta lähti mukaan taimia listan ulkopuolelta... kovasti tosin näidenkin väitetään puolivarjossa viihtyvän, se jää kokeiltavaksi mm. tuon espanjankurjenpolven osalta.

Huomista montunkaivuuta odottavat siis 2 x

Geranium himalayense (idänkurjenpolvi)
G. macrorrhizum 'Czakor' (tuoksuk.)
G. macrorrhizum 'Spessart'
G. cantabrigiense 'Biokovo' (peittok.)
G. endressii 'Wargrave Pink' (espanjank.)
G. x oxonianum 'Claridge Druce'

Eihän tuolla vielä kuuhun mennä, mutta jonkinlaiseen alkuun päästään. Lisäksi etsin äsken kiivaasti siemeniä jo olemassaolevista kurjenpolvista, nehän ovat kukkineet ja siementäneet jo ajat sitten. Löysin kuin löysinkin parikymmentä valkoisen tuoksukurjenpolven (G. macrorhizzum 'Album') siementä pikkuisten asumustensa seinämistä. Tässä kuvassa niitä ei tosin ole.

 

Lisäksi sain kaiveltua muutaman vaaleanpunakukkaisen heimolaisen siemenen, laitetaan heidät kaikki sitten kokeeksi itämään tammi-helmikuussa.

Ja niinhän siinä kävi, niin kuin usein on käynyt, eli en ole vakaista aikeista huolimatta malttanut suunnitella perennapenkkiä juuri ollenkaan, vaan olen suoraan syöksynyt taimien äärelle, multakauppaan ja kuopankaivuun kimppuun. Noh, ei Roomaakaan päivässä rakennettu eikä täydellisten piirustusten pohjalta, mutta varsin viehättävä kaupunkihan siitä tuli, heh.

Viehättävä on myös pensashanhikki (Potentilla fruticosa 'Abbotswood'), joka vaan reippaasti jatkaa keskeytymätöntä kukkimistaan.

Ruohovartiset, upeakukkaiset perennat ovat kyllä viehkoja ja sykähdyttäviä, mutta kyllä tällaiset puutarhan kivijalkapensaat saavat hyvälle mielelle keväästä syksyyn. Se on iso arvo se.

Tuossa uudelleenkasattavassa perennapenkissä kasvaa mm. kirjoukonhattu, joka on pukannut kukkaan vasta nyt, niin hämyisässä se kasvaa.

 

Toisaalta, eihän se haittaa, vaikka myöhään kukkii, kunhan vaan ehtii kukkia. Mutta aion silti siirtää smurffikukan vähän valoisampaan paikkaan, jossa se ehkä pääsee paremmin oikeuksiinsa.

Tämän penkin uudistamistyön taustalla ja pontimena on kiero ja käyrä luumupuu, joka tekee tukevan varjon osassa kohtaa. Puuta en kyllä halua siirtää tai poistaa, sillä se tekee herkullisia hedelmiä.

 

Kun nämä parin viikon päästä kypsyvät, ei muista hikeä, ei tuskaa. Luultavimmin vänkyrä pikkupuu on 'Yleisen punaluumun' edustaja. 

Luumujen punertumista odottaessa täytyy rouskutella kevätsipulia.

Tämä Johnson'sin kevätsipuli (Allium fistusolum) on ollut iloinen yllätys, helposti kasvatettava ja ryhdikäs laji. Ja sen lisäksi erittäin maukasta syötävää, eli laitan sitä idulle myös ensi keväänä. Tosin ihan koko pussia ei tarvitse kylvää tällaiseen alle 40 cm:n ruukkuun, vähempikin riittää. Tästä on syömällä harvennettu jo tosi paljon, taimet kasvoivat aluksi vähän turhan tiheään. 

Nyt vaan pitää keksiä ruokalajeja, joiden raaka-aineluettelo alkaa sanalla sipuli.

Ruskoukonkorento was here

Puutarhailijaa voi odottaa hieno yllätys kukkien kuntoa ja kukintaa tiiraillessaan. Siellä kasvin varressa tai lehtien seassa saattaa siipiään lepuuttaa kaunis perhonen tai korento.

 

Tällainen ruskoukonkorento (Aeshna grandis) vietti sunnuntaipäivää verbenan lehdellä hengaillen. Tai roikkuen, miten vaan. Mutta komea se on, liikkeellä ja seisahduksissa.

Kosmoskukka on nyt vahvassa vedossa, uusia kukkia aukeaa jatkuvasti monihaarottuneisiin versoihin.

 

Tällä 'Sonata Dwarf Mixed' -lajikkeella on kolmen värisiä kukkia, näitä tummanpunaisia sekä vaaleanpunaisia ja valkoisia.

Arvioin muutama päivä sitten, että kasvusto on 60 cm:n korkuinen. Tänään arvioisin, että se on lähempänä 80 senttiä. Korkea ja tuuhea ruukullinen joka tapauksessa :)

Työkaveri toi kasvimaaltaan hienon raidallisen kesäkurpitsan. Tein siitä (ihan ensimmäistä kertaa) ruokalajin nimeltä "Kesäkurpitsa-pekonivuoka". 

 

Tässä se on matkalla uuniin, vaikka näyttää hämäävästi salaatilta... Ja mikä ettei sen olisi ilman raakaa riisiä voinut salaattina syödäkin. Tulos oli varsin mainio, tässä resepti:

Kesäkurpitsa-pekonivuoka

1,5 dl esimerkiksi risottoriisiä
2 kpl eli reilu puoli kiloa kesäkurpitsaa
2-3 kpl tomaattia
125 g sulatejuustoa, esim. Koskenlaskijaa (1/2 pkt)
140 g pekonia (1 pkt)
1 iso sipuli (tai kevätsipulia, ruohosipulia)
1 tl suolaa
1 tl basilikaa (tai tuoretta basilikaa)
2 dl kermaa, ruoka- tai soijakermaa
0,5 dl maitoa

1. Mittaa riisi voideltuun uunivuokaan.
2. Kuutioi kesäkurpitsat, tomaatit ja sulatejuusto.  Leikkaa sipuli reiluiksi lohkoiksi. Lisää pilkotut ainekset ja mausteet uunivuokaan ja sekoita. Lisää kerma ja maito.
3. Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.
4. Leikkaa pekoniviipaleet kolmeen osaan ja lisää tasaisesti vuoan pinnalle. Kypsennä vielä 20 minuuttia tai kunnes pekoni on rapeaa.

5. Kuumana paistos voi olla vetisen oloinen, anna sen selvästi jäähtyä uunista ottamisen jälkeen.

(Resepti: Ruokamenot.fi)

Näissä kasvispainotteisissa ruoissa onkin ollut hieman opettelemista, sillä kokkailuni on perustunut systeemiin "jotain tämän lihan/ lohen ympärille äkkiä kiitos". Mikä ihana maailma näistä raidallisista ja rouskuvista onkaan avautunut... mutta se on ihan toinen juttu se.

A handsome Brown Hawker (Aeshna grandis) came for a visit and hanged around on a verbena leaf. Dragonflies are quite spectacular, a living memory of the ancient times in Earth's history. At the Carboniferous time dragonflies were huge: Meganeura's wingspan was 75 centimeters. That's the largest flying insect ever have lived on Earth, says Wikipedia.
Res-pect.

Syötävää itse kullekin

On se kieltämättä helppoa tämä aika. Sen kun vain kävelehtii talon ympäri ja napsii syömäaineita päivällispöytään.

Kuten tomaatteja, chiliä, basilikaa, kevätsipulia ja karhunvadelmia.

Niin, ja salaatinlehtiä, viinisuolaheinää ja krassinkukkia.

Noita salaatinlehtiä on näyttänyt joku jo esimaistelleen, mutta ei se mitään, ovatpahan reikäisenä vieläkin kevyempää ruokaa.

Kimalaiset aterioivat kosmoskukissa.

Tämä ruukussa kasvava, noin 60-senttinen lajike (Cosmos Dwarf 'Sonata Mixed') on ollut tanakkakasvuinen ja varsin runsaasti kukkiva, eli oikein hyvä siemenostos ja helppo kasvatettava. On vain muistettava kastella ruukkua sateettomina aikoina joka päivä, ja kun sataa, niin pitää sitten sataa niin hyvin, että vesi menee tuon paksun lehtimassan läpi ruukun tyvelle asti.

Kimalaiset atrioivat eilen myös daalian ytimessä.

En muista tämän daalian tarinaa, mutta huomasin juuri, että sehän on aika nätin värinen. Josko yrittäisi lannoittaa hänet kukinnan jälkeen, niin kukkia voisi tulla ensi vuonnakin, toisin kuin monien muiden kohtalotoverien kohdalla näyttää käyneen: kukkanuput jäivät ihan pieniksi palleroiksi, vaikka lehdistö on tervettä. (Ehkä lehtiä on liikaa, vievät voimat kukilta? Pitäisi lannoittaa jotenkin, miten?)

Ruusupapu syö koivua, tai ainakin kuroo sitä vangikseen.

Kaksi kuukautta sitten ruukkuun kylvetyn ruusupavun latvus huitelee neljässä metrissä. Siellä missä koivu luuli olevansa turvassa. Mutta ei.

Toukokuun viimeinen päivä kylvetyt jaloakileijan siemenet ovat itäneet, ja taimet on koulittu omiin potteihinsa.

Saa nähdä, ehtivätkö vankentua talvikelpoisiksi tässä kuukauden sisällä. Tosin talvi ei toivottavasti silloin vielä tule, mutta avomaalle ajattelin ne ennen pakkasia istuttaa.

Ja kun ruoasta ja syömisestä puhutaan, että tuon lajikkeen nimi on kätevästi 'Mac Kana'. Enkä tarkoita sen kanapolon syömistä, vaan kanasen itsensä ateriointia. Siemeniä sekin syö, eli ympäri mentiin ja yhteen tultiin (ja näppärästi saatiin tämä aasinsiltailu loppumaan).

Time to harvest some home grown spring onions, tomatoes, basil, chili, salads and blackberries. Wonderful time! 

It's funny how I feel like I've played a big part in this magnificent play but as a matter of fact I've only been a walker-on, ha. But anyway, I've enjoyed every part of this nature's show and I'm grateful for this lovely food. 

Oh my, that sounded very serious :)

Tulisyötävä kypsyy

Chilit ovat kasvaneet sisätiloista lähdettyään kasviteltassa - tai miksi tuota muovihuppuista muovihyllykköä pitäisikään kutsua. Kasvihuone on ehkä hiukan liian pramea sana sille. Mutta karusta ulkonäöstään huolimatta kasviteltta ajaa asiansa varsin hyvin. Tasaisen lämpöisiä kelejä toivovat kasvit kasvavat siellä kohisten. Tai no, en ole äänestä varma, kun muoviseinä eristää kaikenlaiset kohinatkin...

Chili on lajia Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1'. Taimia on kaksi, toinen kasvoi pidempään ikkunalla ja toinen kasvilampun alla kellarissa. Tämä on ikkunalautaversio, siinä on enemmän palkoja, kuin loisteputkivalaisimen alla kököttäneessä sisaruksessaan:

Tässä on vasta muutama palko, kukkia on kyllä runsaasti. Uskon, että tämä sato tulee riittämään pidemmäksikin aikaa, ellen ala syömään chiliä ihan tosissani. Perhe ei siitä niin välitä, väittävät, että polttaa suuta ;)

Nämä banaanimaiset palot värjäytyvät kypsinä skaalalla vaaleanvihreä – oranssinpunainen. Voisin kyllä ajatella hurahtavani chilinkasvatukseen, sillä niissä on haastetta sekä paljon iloa ja syötävää. Syötävää, jota ei tarvitse jakaa, hah.

Kuukausi sitten ensimmäiset palot olivat vasta peukalonkynnen kokoisia.

Samassa kasviteltassa on viihtynyt myös basilika. Laitoin siemeniä ensin pienempiin potteihin, taimipaakut siirsin kokonaisina kasvamaan tähän parvekelaatikkoon. En siis harventanut taimia sen kummemmin, taisin ihan ripirinnan kasvavista poistaa toisen.

Muistaakseni kylvin siemenet samoihin aikoihin, jolloin söin ikkunalaudalle helmikuussa kylvämäni saman lajin herkkulehdet. Siinä tapauksessa kasvit ovat kiihdyttäneet tuohon kokoon noin kuukaudessa?

Nämä kesävalossa ulkona lämpimässä kasvaneet taimet ovat kasvattaneet noin 2-3 kertaa suuremmat lehdet, kuin niukassa kevättalven valossa ikkunalla kasvaneet. Laji on englannin kieliseltä nimeltään ihan vaan Basil Sweet Genovese. Harmillista näissä Johnsonsin siemenpusseissa on se, että kun pussin avaa yläreunasta repäisemällä, niin mukana lähtee tieto latinalaisesta nimestä. Voisihan se sijaita pussin alareunassakin...?

Kevätsipuli (Allium fistulosum) on vankistunut silminnähden keväisestä rihma-lookistaan. Versojen korkeus on noin 20 senttiä.

Taimien tyvet alkavat jo muistuttaa kaupasta tuttua kevätsipulia...

... ja maku oli jo ihan oikea. Ehkä heistä voisi napsaista jo satoa, samalla jäljelle jäävät taimet harvenisivat ja kasvaisivat vieläkin vankemmiksi. Jos vankkuus on siis se, mitä tavoitellaan.

Aidan yli tai ali ei ole viime aikoina tullut kutsumattomia vieraita, kuten jänistä, fasaania, hiiriä tai maahumalaa. Sen sijaan aidan välistä kurottelee jotain naapurille kuuluvaa.

Ihana akileija sieltä kurkkii, että olisiko elämä vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä hänet pitäisi varovasti työntää takaisin omalle puolelleen, mutta kun ei raaski. Niin kaunista katsella, täysin ilman hoitovelvoitteita...

Ruukuttajaiset, osa 1

Sunnuntaiaamu valkeni aika koleana ja tuulisena, mutta yhdentoista aikaan alkoi jo tarjeta. Kesäviikonloput ovat kallisarvoista aikaa, joten pihapuuhissa on edettävä suunnitelmien mukaan säistä huolimatta – jos suunnitelmia on sattunut tekemään.

Ensi viikonloppu on juhlaviikonloppu, joten tänään piti purkittaa ne taimet, jotka nyt ruukutettaviksi oli kaavailtu. Sellaisia olivat koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor'), pensaskrassi (Nasturtium 'Jewel Cherry Rose') ja tarhaverbena (Verbena 'Sparkles Mixed').

Kasasin heistä kolme Rönnbär-ruukullista, eli keskelle maissi ja sen ympärille vuorotellen värisekoitettua verbenaa ja pinkkiä pensaskrassia. Ruukut näyttävät vielä melko olmeilta ja paljailta, mutta eiköhän sieltä kohta ala pukata ainakin verbenan kukkaa.

Harmi, että kamerassa ei ole enempää tehoja (mikä hyvä syy hankkia uusi!), mutta jos katsoo suurennuslasilla, niin tuossa ihan keskellä on jonkuntyyppinen rypäs. Uskon ja toivon, että se on kukkarypäs...

Ruukkuihin pääsivät myös kirsikkatomaatit (Lycopersicon lycopersicum 'Tumbling Tom Red)', niissäkin on kukkanupun miniskuukkeleita alkuja.

Tomaatteja varten olen säästänyt pari isoa muoviruukkua, vaikka muuten olen vannoutunut perussaviruukun ystävä. Mulla on muovissa aina ylikastelun vaara, kun taivaalta tippuvaa vettä ei voi säännöstellä. Saviruukku on armollinen, se imee osan vedestä itseensä ja haihduttaakin varmaan osan, joten liikakastelua ei käytännössä yleensä tapahdu. Mutta näin iso saviruukku olisi melko mahdoton siirreltävä.

Tuohon möhkökokoiseen astiaan laitoin neljä tainta, Rönnbäriin (halkaisija n. 35 cm) kolme ja erääseen satunnaiseen ruukkuun kaksi.

Ensimmäiseen kunnon yksiöönsä – luonnollisesti saviseen – muutti myös tulilatvan pistokas. 

Melkoinen ihmepistokas tämä aluksi pelargoniksi luulemani (hmm) taimi on ollutkin. Ensin emostaan pudonnut lehti kasvatti itselleen juuret itsekseen, ja vaikka olin unohtanut pikkutaimen viikoiksi oman onnensa nojaan ilman kastelua, sillä oli ihan hyvä boogie. Onneksi taimipotti oli unohtunut nurmelle pihapenkin alle, niin se oli saanut kosteutta ilmasta ja suojaa penkistä.

Ruukkuun kylvetyt kosmoskukan (Cosmos bipinnatus 'Dwarf Sonata Mixed') siemenet itivät hyvin ja taimet ovat kasvaneet suht' vankkoina.

Niin ikään suoraan ruukkuun kylvetty kevätsipuli on ihan kivassa kasvussa, tai ainakin se kasvaa, omalla tyylillään.

Melkoisia honkkeleita nuo ovat, en tiedä, pitäisikö niitä vielä harventaa. Ehkä katson vielä jonkin aikaa...

Sen sijaan yhtään kauempaa en katsonut silkkiunikoita (Poppy 'Dawn Chorus'), jotka kylvää humpsautin suoraan ruukkuun. Viisisataa siementä ja yksi Rönnbär, ei hyvä yhtälö. Siemenet itivät tuhkatiheään, olen yrittänyt niitä harvennella sekä suojella tuulilta ja sateelta.

Jo pelkkä kastelukannun vesisuihku on näille langoille liikaa, vaikka kastelukannu olisi herkänherkkä Haws. Eli, goodbye ja so long, arvon hintilöt. Tässä kohtaa loppuisi kärsivällisyys monelta pitkämielisimmältäkin tarhurilta, saati sitten vähemmän pitkämieliseltä. Rönnbär vapautui siis tehokkaampaan käyttöön. 

Vielä olisi ruukuttamatta ainakin mökinihmekukat, sulkahirssit ja risiinit, jotka kaipaavat hieman lämpöisempiä kelejä. Ja monta 50-litran säkkiä multaa. Se onkin ruukkupuutarhailun miinuspuoli, että multaa saa olla ostamassa ja kantamassa melko usein. Ja niitä Rönnbärejä kerääntyy pikkuhiljaa nurkat täyteen. Onneksi ne ovat Ikea-filosofian mukaisesti pieneen tilaan eli pinoon meneviä. Korkeuttahan varastoissa yleensä riittää.

Demarisipulin arvoitus ratkesi

Viime lokakuussa postilaatikkoon oli pätkähtänyt ruskea paperipussi, jossa oli kukkasipuli ja terveiset eräältä vaalikampanjansa hyvissä ajoin aloittaneelta demaripuolueen edustajalta. Työnsin mollukan multaan ja jäin odottamaan. Vaalit tulivat ja menivät, ennen kuin sipulin laji selvisi.

Sehän oli pienikukkainen narsissi, varsin söpö sellainen! Arvelin syksyllä, että sipuli voisi olla narsissi tai pieni punainen tulppaani, mutta punaväriä ei tästä löydy kyllä häivettäkään. Väriensä puolesta tämä kukka ei ehkä olisikaan täsmäosuma millekään puolueelle, ja hyvä niin. Pidetään politiikka ja puutarhailu mahdollisimman kaukana toisistaan.

Sipulia on tulossa myös ruukussa, mikäli näistä siemenistä kasvaneista kevätsipulirihmoista tulee joskus ihan oikean näköistä syötävää.

Tuohan on kuin huono kampaus? Nooh, antaa heidän vankistua suojaisassa paikassa, ehkä tämän kuuluukin alkaa näin ;) Kyseessä on siis kevätsipuli (Allium fistusolum), josta siemenpakkaaja Johnsons sanoo, että "The long straight stems do well in pots". Siihenhän me uskomme siis.

Myös suoraan ruukkuun kylvetyt silkkiunikot (Papaver rhoeas 'Dawn Chorus') ovat itäneet, ja niinhän siinä kävi, että pienenpienet siemenet lipsahtivat hyppysistä melkein vain tuohon toiseen ruukunreunaan.

Öh, onpa sumppu. Pussissa oli 500 siementä ja kaikki itäneet ovat tosiaan melkein tuossa yhdessä läjässä. Ensi kerralla täytyy sekoittaa siemenet hyvien ohjeiden mukaan hiekkaan, eikä yrittää olla näppärämpi kuin onkaan... Siemenet pakannut Mr. Fothergills neuvoo, että "Thin seedlings to 15 cm apart". Siis what? Eihän tuohon ruukkuun mahtuisi kuin viisi tainta, jos sitäkään??

Ehkä odottelen vielä hiukan, josko luonto hoitaisi homman oikeaan suuntaan. Jos yksikin kasvaa ihan täysikasvuiseksi ja kukkivaksi asti, niin se on työvoitto. (Ja kuinkas sitten kävikään?)

Tarina ei kerro, saiko demarisipulin lähettänyt poliitikko työvoiton. Olen unohtanut hänen nimensä, mutta kiitän lahjasta. Se oli hauska.

Tummanpinkkiä pensaskrassia

Vapunpäivänä oli mukava viherpuuhailla ja välillä syödä pitkän kaavan mukaan. Tein brunssille uusimmassa Pirkassa esitellyn pesto-vihannespiirakan. Hiukan työläs ja monivaiheinenhan se oli, mutta lopputuloksena on pellillinen hyvää piirakkaa, josta riitti vielä lounaaksi töihin. Vakaa aikomukseni oli nyhtää pihalta rikkaruohoja ja tehdä niistä viherhöystöä jonkun ruoan lisäkkeeksi, mutta brunssiherkut maistuivat yllättäen vielä iltapalaksikin.

Laitoin eilen liki viimeiset siemennykset tulemaan. Odotan innolla, ovatko pensaskrassi Nasturtium 'Jewel Cherry Rosen' kukat tosiaankin sitten tuollaisia tummanpinkkejä/ kirkkaan kirsikan värisiä, kun siemenpaketti lupailee.

Pari vuotta sitten yhtä innolla odottamani "täysin sininen" daalia 'Blue Bell' osoittautuikin ihan reippaan liilaksi. Ihan kaunishan se silti oli, mutta ei todellakaan sininen.

Suoraan kasvuruukkuunsa maaliskuussa kylvetty basilika on nyt syömäkokoinen. Tuo kymmensenttinen ruukku sisältää n. 20 tainta/ versoa. Harvemmassakin ne voisivat varmaan kasvaa, mutta ihan hyvä pehko siitä tuli näinkin.

Tässä kylvötavassa 2/3 mullasta oli kukkamultaa ja päällimmäinen 1/3 kylvömultaa, jolloin siemen itää sille sopivassa mullassa, mutta isomman taimen juuret yltävät tanakampaan ja ravinteikkaampaan kasvualustaan. Menetelmä näyttää toimivan ainakin basilikan kohdalla.

Tästä rohkaistuneena kylvin suoraan isoon saviruukkuun kosmoskukan, unikon ja kevätsipulin siemeniä. Tosin laitoin koko ruukun täydeltä puutarhamultaa ja sitten vain siemeniä peittämään sitä hiekkapitoista kylvömultaa, koska siinä on vähemmän isoja paakkuja kuin multamullassa.

Kaikki kuvan kasvit voidaan ohjeen mukaan kylvää suoraan kasvupaikalleen, joten miksi ei suoraan kasvuruukkunsa? Olen kyllä hieman skeptinen onnistumisen suhteen, mutta isoa vahinkoa ei synny hutilyönnistäkään. Nuo silkkiunikon (Poppy 'Dawn Chorus') siemenet olivat kyllä to-del-la pieniä: paketin mukaan niitä oli 500, mutta käytännössä tuo määrä hupeni kahdella pienellä hyppysellisellä mullan mustaan pintaan.

Koulin sulkahirssin (Pennicetum setaceum) taimet omiin ruukkuihinsa. Pisimmillä yksilöillä olikin aika pitkät juuret, laitoin ne vain ronskisti kiepille.

Aikaisemmin en ole kasvattanut muita heiniä kuin rairuohoa, jänskättää vähän, että tuleekohan näistä edes jotain sinne päin, mitä siemenpaketin kyljessä luvattiin.

Pari päivää sitten harmittelin samettikukan kovin pieniä taimia. Tänään huomasin ihmetyksekseni, että osalla ikkunahyllykössä kasvavista yksilöistä on lehtien seassa jo kukkanuppu.

Eli hölmö tarhuri sai muistutuksen, että jos on kylvänyt pienikokoiseksi mainittua samettikukkaa, niin taimetkin ovat sitten pieniä...

Jotenkin kuitenkin hassulta tuntuu, että ryhmäsamettikukan taimet ovat kukinnan aloittaessaan pienempiä kuin kääpiösamettikukan. Olisi jotenkin loogista, että kääpiö olisi kaikista pienin.