Inkiväärinkukka ja Inton serkku

Heipsan kaikille, pitkästä aikaa. Kaksi viikkoa poissaoloa tuntuu paljon pidemmältä ajalta, kun ei pääse jakamaan puutarhatuntojaan tänne. Mukava ja positiivinen addiktio, väitän.

Kävin Thaimaassa katsomassa Into-Lianan serkkuja, niitä trooppisessa sademetsässä kasvavia. Jokaisen kasvin on aloitettava kasvunsa ihan pienestä, mutta niitä ihan pieniä en tainnut huomatakaan, kun niitä isoja ja kookkaita oli niin paljon.

Tässä kuitenkin kotiliaanin keskivertokokoinen (-paksuinen) serkku samalta Koh Hongin saarelta, josta Into-Lianan siemen pari vuotta sitten taskuun sujahti. Vieressä Inton runkoa 1,5 vuoden iässä.

Ihan selvät puuvarsikuviot Intolla tekeillä, mutta vielä on hänellä hiukan matkaa jokeensinkauttajaksi.

Eräällä sademetsän siimeksessä virtaavalla joella oli mahdollisuus sinkauttaa itsensä viileään (yllättävän mutta Suomi-vesiin verrattuna vain suhteellisen viileään) veteen liaanin avulla.

En viitsinyt hyvää syvälämpöä huuhtoa pois, kotona ehtii taas koleilla ihan tarpeeksi. Katselin mieluummin ympärilleni kuivalla, vehreällä, värikkäällä maalla.

Inkiväärinkukka pinkkinä...

... ja valkoisena.

Bambun runkoa liikennevalojen väreissä...

... ja pikkulintuja, jotka herkuttelevat vesimelonilla.

Kävimme opiskelemassa thai-ruoan saloja kokkauskurssilla. Monen ruoan peruskasvikset ovat tässä korissa:

Inkivääriä, galanga-juurta, tomaattia, munakoisoa, limettiä ja kaffirlimettiä, chiliä, porkkanaa, sieniä, persiljaa, kevätsipulia, papuja, sipulia, valkosipulia... ei voi mennä ateria pieleen näillä antimilla.

Teimme itse chilitahnaa, jota käytetään curry-ruokien pohjana. Ihania makuja sinne mortteliin humpsahti.

Melkoista voimainkoitosta niiden mörssääminen kyllä oli, kaikki respektit ihmisille, jotka sitä usein tekevät.

Mahtavaa tahnaa tuli, ja muutkin ruoat maistuivat ihan oikeilta. Tärkeintä thai-ruoassa on mielestäni makujen (suolaisuus, tulisuus, happamuus, makeus) balanssi, juuri ennen kokkaushetkeä valmiiksi pilkotut ainekset ja nopea toiminta wok-pannun äärellä. Muun muassa tällaisia ruokia teimme:

Ah. Kuuden ruokalajin lounaan jälkeen ei illallakaan tarvinnut syödä. Jäi enemmän aikaa auringonlaskun ihailuun.

Kotiin oli kuitenkin tuoltakin reissulta palattava, onneksi ei ole ollut superpakkasia, vaan ilmassa on ihan keväistä tuntumaa.

Thaimaan maut vielä suussa laitoin chilinsiemeniä multiin. Tilasin siemeniä Fatalii Seedsiltä, sieltä tuli pipanoita 13 lajikkeesta, ja kotoa löytyi vielä viittä lajiketta lisää. Eli jos siemenet itävät ja taimet kasvavat, niin 18 eri chililajiketta olisi mahdollista saada maistaa. Hui, jännää!

Laitan lajikkeet tähän muistiin, niin ei tarvitse etsiä muualta:

Capsicum annuum 'Bird's Eye Baby' (heat level/ tulisuus 7 asteikolla 1-10)

C. annuum 'Prikkinu' (hl 8-9)

C. annuum 'Pellegrino' (hl 8)

C. annuum 'Ancho Poblano' (hl 2)

C. annuum 'Barbere, Coffee brown' (hl 5-6)

C. baccatum 'Dulce Dolor' (hl 5)

C. baccatum 'Naranga' (hl 6-7)

C. chinense 'Fatalii' (hl 10)

C. chinense '7pot Brain Strain Yellow' (hl 10)

C. chinense 'Pimenta Diomar' (hl 7-8)

C. chinense 'Caramel Bhut Jolokia' (hl 10)

C. chinense 'Chocolate Scotch Bonnet' (hl 9)

C. galapagoense (hl 8-9) harvinainen laji

Viimevuotisista (tai sitä aiemmista) ostoksista tai niiden tuottamista siemenistä laitoin itämään

C. annuum 'Hot Super Chilli F1' (suosikkini)

C. annuum 'Apache F1'

C. annuum (?) 'Fire'

C. baccatum 'Fatalii Gourmet Aji Finlandia' 

C. baccatum 'Omnicolor' 

Ja mikäs olisi talven syän ilman orvokkikylvöksiä. Karmea. Eli sinnehän niitä piti mustaan möyheään siemeniä ripsotella. Kylvin viittä lajiketta, tietysti sitä omaa nimetöntä perillisten perillisten perillis -pikkuorvokkia, jonka sukuhaarojen kirjanpidosta olen jo autuaasti tipahtanut. Nyt sinisävyisiin on voinut sekoittua oranssi- ja mustakukkaisia, joten alan kutsua niitä yksinkertaisesti vain pikkuorvokeiksi. (Ellen keksi jotain parempaa.)

Niiden lisäksi kylvin Amerikasta tilattua pienikukkaista Coconut Swirliä ja isompikukkaista, vaaleanpunaista Delta Pink Shades F1:stä sekä Thompson&Morganilta hankittua Tiger Eyesiä ja Floral Powers Mixed F1 Hybridiä. (Huh, olipas pitkät nimet.)

Niin että nyt sitten vaan odotellaan. Ja odotellessa tuijotellaan tulppaaneja.

Hyvää, aurinkoista ja leppoisaa alkavaa viikkoa, folks. Ensi kuu on kevätkuu.

Hikisiä inkiväärimuistoja

Ilma se vaan pysyttelee koleanpuoleisena, vaikka heinäkuu on jo kynnyksellä. On otettava vähän sisäistä lämmikettä Thaimaan-kuvien muodossa. Aloittakaamme inkiväärillä, josta saa sopivasti teetä vilustumisoireiden hoitoon.

Inkiväärin (Zingiber officinale) kukinto on käpymäisen herttainen. Kuvaa otettaessa viime maaliskuussa Krabilla ilman lämpötila oli tasainen +33°C ja ilmankosteus reilut 90 %. Ei pompsahdellut käsivarressa kananliha.

Toinen inkiväärilaji, punagalangajuuri (Alpinia purpurata) kukkii sähäkänpunaisin kukin. Pensas kasvaa metrin korkuiseksi. (Kuva on hiukan epätarkka, sorry.)

Inkiväärin kukat eivät juurikaan tuoksu, mutta frangipanin (temppelipuu, Plumeria obtusa) kukat sitäkin enemmän. Näihin onneksi törmää joka puolella, hurmoksen aineksia riittää. 

Kukkaistutuksissa näkee usein hämähäkinliljaa (Hymenocallis caribaea), joka tuntuu kukkivan tauotta. Sarin puutarhojen Sari kasvattaa Hymenocalliksiin kuuluvaa lukinliljaa, upea näky sekin.

Olisi kyllä vaikea pitää hankintoja missään aisoissa, jos tropiikkiin saisi puutarhansa perustaa. Valinnanvaraa olisi vähän turhankin paljon, etenkin, kun hankinnat tuppaavat ylittämään kaikki rajat täällä havumetsävyöhykkeen Suomessakin, heh.

Kyllä tätä Heliconia pendulaa (tai H. rostrataa, en ole varma lajista) ainakin pitäisi ottaa, siitä saisi tiivistä viherseinämää reippaan värisin kukin.

Kultarunkoista bambua pitäisi myös laittaa kasvamaan, onhan se arkkitehtoonista ja ornamentaalista.

Tällainen iso palmumainen pensas, Pandanum sanderi (tai P. baptistii), kasvaisi myös pihallani. Sen pitkät lehdet voi laittaa solmuun, jos tila uhkaa loppua.

Pieni vesiallas pienine vesikasveineen olisi myös kiva.

Ja kun mieli tekisi isompien vetten äärelle, ottaisi vaan venhon ja lähtisi lähimmälle paratiisisaarelle.

Kaloihin tutustuakseen ei tarvitse välttämättä kastella hiuksiaan.

Rantahietikon kivet muodostavat avaruusmaiseman pienoiskoossa...

ja suuri lehtevä puu antaa suojaa keskipäivän porotukselta.

Jos repussa on kaikki muut drinkkiainekset, niin puusta voi poimia mausteeksi tuoreen limen (Citrus aurantifolia).

Koh Hongin upealla saarella on luontopolku, jossa on raadollisia muistutuksia hallitsemattomista luonnonvoimista: tsunamin syöksemiä veneitä, jotka on jätetty paikoilleen muistoksi joulusta 2004. 

Syvemmällä metsässä voi kohdata varaanin (Monitor Lizard, Varanus), jolle kummasti tekee mieli antaa tietä. Mene vaan, me tässä odotellaan sen aikaa.

Lintujen ja sirkkojen laulu on kovaäänistä metakkaa, perhoset sentään malttavat olla metelöimättä. Tässä ketjuritari (Common mormon, Papilio polytes f. cyrus), jonka määrittäminen oli hauskaa puuhaa. Nuo pienet oranssinpunaiset täplät alempien siipien sisäsyrjissä kertovat, että kyseessä on juuri cyrus-muunnos. Siten tämä oksalla lepäilijä on naispuolinen.

Takaisin rannalle, jossa on selvästi kuumempi kuin metsän varjoissa. Hiekka on vehnäjauhoa.

Ottakaamme huikka kookosta ja lähtekäämme melomaan kansallispuistoon, kohti ikivanhoja tippukiviluolia. 

Luolan suulla on hyvä ottaa pari poseerauskuvaa. Että kyllä, siellä todistettavasti olin.

Luonnonihmeiden kuvaaminen on kyllä kiinnostavampaa kuin itsensä. Tämäkin metsäpuro, niin kirkasta vettä...

ja sademetsän monikerroksinen tiheä vihreä, jokainen laji on oman paikkansa vallannut.

Rannalla maisema on avarin ja kirkkain. 

Rannalla voi myös tehdä löytöjä, kuten tukevilla siivillä lentäneitä Dicterocarpus alatuksen siemeniä.

Nämä pallerot pitävät sisällään kaiken sen tiedon, mitä tarvitaan 55-metrisen puun muodostumiseen. Ensimmäiset 20 metriä ovat 1,5 metriä paksua runkoa, sitten alkaa lehvästö. Puuta hyödynnetään mm. rakennusmateriaalina.

No, mukaanhan ne siemenet oli otettava. Parissa pallukassa on trooppisen metsän alku, sanoo vanha aasialainen viisaus (no ei oikeasti sano).

Toiset siemenet asuvat viisaasti omassa kotelossaan, josta ne sitten kypsyttyään levittäytyvät laajemmalle alueelle, matkaavat vesiä pitkin myös muihin maihin.

Näiden siementen emokasvin nimeä en vielä tiedä. Kovasti kahlailen nettiä sekä opuksia A Field Guide to Tropical Plants Asia ja Trees and Fruits of Southeast Asia, mutta vielä en ole bongannut oikeaa lajia. Tältä puu näyttää, ei tämä mahdoton tunnistettava ole.

Siemenissä näkyy hyvin ovi tai portti, josta itu pääsee päivänvaloon.

Nämä aarteet laitan nyt multiin ja jään odottelemaan mahtipuiden kasvua. Lomalla on aikaa tällaiseenkin suloiseen turhuuteen.