O = omenaongelma

Houston, meillä on ongelma. Mitä tehdä terassin edessä kasvavalle omenapuulle, joka ei ole nätti eikä kovin hyödyllinenkään?

Omena oli saapunut tontille ennen meitä, varmaan paria vuotta aikaisemmin. Rakensimme ekana kesänä terassin ja jätimme puulle elintilaa.

Siinä se on kasvanut toistakymmentä vuotta. Puu tekee vaaleita, valkeakuulasmaisia omenoita noin viisi kappaletta kesässä. Niihin iskee mato ja mätä ennen kypsymistä. Lopun aikaa puu olla möllöttää ja lonkeroi epämääräisen pituisia oksiaan sinne sun tänne.

Talvisin siitä tosin saa ihan kivan, kun valoketju toistaa sen outoja ulottuvuuksia. Yhtään kuvaa ei tosin tästä komeudesta ole kukaan näyttänyt ottavan, hah.

Puun poikkinapsaiseminen on käynyt useastikin mielessä, mutta silloin tajuaa myös, että kolmiulotteisen tunnelman luomiseksi terassillakin silmän täytyy voida pysähtyä moneen eri syvyyteen. Omppu on eka,  ja ilman sitä seuraava katse-etappi olisi paljon kauempana, lähempänä tontin reunaa. Ja sehän tarkoittaisi sitä, että piha näyttäisi pienemmältä... juu ei, annetaan puun olla paikallaan. Ei tarvitse niitä piirakoitakaan jatkuvasti olla leipomassa.

Omenaongelma ratkaistu, nyt toisen ongelman pariin. Pähkäilin nimittäin pitkään, että mikä kumma rikkakasvi on alkanut pukata kasvua nurmikolle ja perennapenkkiin. Vahvavartinen, puumainen, nopeakasvuinen sitkeä tyyppi, joka ei paljon ruohonleikkuria säikähdä.

Perennapenkistä sitä ei saa repimällä irti, on tiukasti kiinni, ja jos saa, niin ei lähde juurineen vaan varsi napsahtaa jostain kohti poikki.

Monesti mietin syypääksi luumupuuta, joka kasvaa 1-3 metrin etäisyydellä näistä, mutta en ole koskaan kuullut luumun aiheuttavan moista harmia. Kunnes työkaverin kanssa tuli puhetta probleemasta ja hän kertoi, että heidän nurmikollaan on vastaava ongelma. Otimme valokuvia ja näytteitä ja vertailimme niitä, ja kyllä. Hänen rikkakasvinsa on 'Sikkolankirsikka' ja minun luumupuu, jonka nimeä en tiedä.

En ole koskaan kuullut, että jotkut Prunukset leviävät harmiksi asti juurivesoista! Mutta niin tosiaan on asian laita. Tämä puu, joka tekee pientä pyöreää punakuorista hedelmää, on niin ikään ollut tontilla ennen meitä. Olen joskus miettinyt sen olevan kriikuna, koska hedelmä on pieni ja pyöreä, mutta punakuorisuus ei tue tätä pohdintaa. 

Tässä rinnakkain pihalla kasvava "perusluumu", oletettavasti 'Yleinen punaluumu', sekä tuon problemaattisemman puun hedelmä.

Joku rouhea, kohtalaisen jalostamaton maatiaisluumu saattaa olla kyseessä. Rehevä ja runsas myös leviämään, kuten opittu nyt on. Puh.

Tuota puuta ei kyllä erkkikään ala kaatamaan, ellei sitten ole arboristi-Erkki. Mutta puun kukinta on kaunis ja lehdekäs puu antaa mukavaa näkösuojaa naapuriin, joten olkoon siinä. Linnut saavat kaikki hedelmät, ne kasvavat niin korkealla. En myöskään aio ottaa juurivesoja talteen uusien puiden toivossa, koska en halua tontille enempää puita. Lisäksi kuulin tuntumaa, että juurivesasta kasvatettu hedelmäpuu ei tee kunnon satoa. Tästä en osaa varmaksi sanoa, onko teillä parempaa tietoa asiasta, armaat tarhurit?

Noh, onneksi kaikki O:t eivät ole Ongelmia. Ainakaan orkidea ei ole.

Tykkään perhosorkideoista samasta syystä kuin tykkään muistakin kasveista, joista tykkään: ne ovat helppoja, eivät vaadi erityiskohtelua mutta kukkivat uutterasti, jos sille päälle sattuvat. Kuten vanhin hallussani oleva phalaenopsis, joka teki viime talvena neljään kukkavanaan 18 kukkaa, jotka kestivät useita kuukausia.

Liila versio on kukkinut vielä pidempään, yli puoli vuotta yhteen menoon. Nyt kukat ovat täplittyneet sen näköisesti, että tippuvat kohta. Nämä liila ja valkoinen yksilö ovat kasvaneet kolmatta vuotta alkuperäisissä muoviruukuissaan, ja nyt on ruukunvaihdon aika.

Ajattelin kokeilla lasipurkkia perhosorkidean kodiksi, saas nähdä, mitä tuumaavat moisesta pohjareiättömästä yksiöstä.

Juuret ovat kasvaneet alkuperäispotin pohjasta läpi. Leikkasin ne katki, koska eivät olisi tulleet vetämällä takaisinpäin.

Ikea-purkin pohjalle vähän kariketta startiksi...

... ja kasvi perään. Mutta mikä ihmeen vimma taimistoilla on jättää nämä lisäyksen aikaiset muovi- ja kuitupotit paikalleen, kun kasvi on myynti-ikäinen? Kai tämän olisi voinut naksia leikkureilla huitsannevadaan ennen myyntiastiaan istutusta? Tästäkään muovista ei ole tullut ulos kuin pari ruskettunutta juurta.

Istutin kasvin paikalleen ripottelemalla kariketta ympäriinsä ja ravistelemalla sitä paikalleen. Yritin olla tumppaamatta purkkia liian tiukkaan ja täyteen, jotta juuret saisivat riittävästi valoa ja happea. Aika täyteen tuo kyllä näytti kuitenkin tulevan, oli hiukan hankala saada kasvia muuten pysymään purkissa.

Leikkasin tylysti kukkavarret poikki, vaikka orkideoille ei saisi niin tehdä. Mutta sen verran kärsi juuristokin, että luulisi ko. operaation helpottavan vitaalien elintoimintojen ylläpitämistä.

Lorautin purkkiin vettä kolmen hömpsäyksen verran ja vein orkidean kasvihuoneeseen tomaattipuskan varjoon lepäämään. Kastelun kanssa täytyy olla nyt tositosi tarkkana, kun ylimääräinen vesi ei valu pohjarei'istä eikä kasvia voi kastella perustapaan upottamalla se kerran viikossa vesiastiaan. Täytyy vaan lorautella hömpsyjä niin, että karike pääsee välillä kuivahtamaan. Olisikohan se sitten yksi kastelu kahden viikon välein, kokeilemalla se selviää.

Tein saman tempun valkoiselle perhosorkidealle. Vielä olisi kolme perhosta, jolle saman proseduurin voisi tehdä. Tarkkailen näitä kahta ensin jonkun aikaa, ja jos kuolevat niille sijoilleen, niin osaan säästää loput samalta kohtalolta.

Työpaikan ikkunalaudalla kasvavat perhoset viettävät kanssani kesälomaa kotosalla. Niistä toinen tykkää olostaan niin, että on alkanut pukata nuppua.

Ehkä tämä jää kotiasukiksi, kun lomat loppuvat. Saa hyvän syyn ostaa kaksi uutta ihanuutta töihin. Mutta nyt ei puhuta T:stä, vaan O:sta, joten loppuun kuvaa O niin kuin onnenpipanoista.

Mukavia ihania onnellisia kesäpäiviä, immeiset!

Kussa luumu?

Niin kääntyi syksyyn tämä suvi ja heti tulikin oikein syksyinen sää. Melko koomista, kun koko kesänä ei tullut oikein sitä kunnon kesäsäätä. Ei ehtinyt, ei, mutta syyskuun ekana päivänä silmille kyllä pyrskähtää koko syksyn kattaus sateineen ja tuulineen. Öhhöh, sanon vaan.

Ja samaan hengenvetoon kysyn, että missä ihmeessä luumut viipyvät? Ja sitten lakkaan kysymästä mitään, sillä tässä kohtaa tehty pikainen blogintarkastus kertoo, että olen hosumaija. Taas. Aina.

Viime vuonna postasin luumujen ensisadosta 4. syyskuuta ja vuonna 2010 samalla asialla olin 3. syyskuuta.

Niin että rouva on hyvä ja odottaa vaan tänäkin vuonna ihan rauhassa. Kyllä ne sieltä kypsyvät, jos vaan tulet puun alta pois, irti niskasta hönkimästä. Onhan tuossa jo jotain värjäymän alkua.

Jotenkin olin kyllä _ihan varma_, että luumu on yleensä antanut ensimaistiaiset jo elokuun puolella, siinä koulujen alun aikaan. Ja pöh höh, muisti petti huolella. 

Varmaan tämä sateinen syyskuun eka toi tunteen, että nyt se kesä on ihan kaikkinensa ohi ja huomenna pyryttää lunta eikä luumu ehtinyt ja mä en ala mitään. Lisäksi tänä vuonna luumua on kohdannut joku rutto, jota en ole koskaan aikaisemmin siinä nähnyt.

Veikkaan, että kyseessä on muumiotauti, jollainen vaivaa omenoitakin aika ajoin. Eviran mukaan luumun muumiotaudin aiheuttaa Monilinia fructicola -sieni. Että terve vaan sillekin. Pitikö tulla.

Ja vielä marmattaisin vähän chileistä, jos sopii. Kas kun nämä hartaasti vaalitut, itse tehdyt Caribbean Antillaisit eivät kovinkaan kummoista satoa eivätkä oikein muutenkaan muototuneet kovin riemullisiksi.  Katsokaa vaikka:

Tammikuussa multiin työnnetyt siemenet itivät hyvin ja taimet lähtivät komeasti kasvuun, mutta sitten jossain vaiheessa niihin iski joku punkki tai muu typerys, enkä perehtynyt syvällisesti sen nitistämiseen. Se lienee ainakin osasyy siihen, että karibialaisia tuli vain vajaa kourallinen.

Olen ymmärtänyt, että näitä chilipunkkeja on tosi vaivalloista ja melkeinpä mahdotonta saada kokonaan häädettyä, joten en jaksanut panostaa puuhaan. 

Sen vaan sanon, että eipä tarvitse toripöytää näillä satonäkymillä varata. Enpä olisi sitä tosin muutenkaan varannut, kunhan marisen.

Kylppärikasvit pääsivät huollettuna takaisin kotiinsa. 

Kaikki eivät mahtuneet suuremmissa ruukuissaan, täytyy keksiä niille joku toinen sijoituspaikka. Tai myydä ne torilla ;)

Lähes pelkkää positiivista

Harrastuskiireiden aiheuttama ylirasitus alkaa olla taaksejäänyttä elämää ja nyt pihalla voi käyskennellä kädet melkein velttoina sivuilla riippuen. Ei niistä paljon muuhun nyt olisikaan, heh. Kaikki taimet muutamaa elämänlankaa, pikkuriikkisiä coleuksia ja pistokaspelargoneja vaille on istutettu lopullisille kasvupaikoilleen. Tekisi mieli sanoa, että aamen.

Ilmat ovat olleet muutaman päivän ihan kesäisiä, hellelukemiakin on hätyytelty. Oli hyvä saada pakolliset tehtävät tehdyksi, niin ehti mukaan pikavauhtia muuttuvan puutarhan seurantaan.

Ihana särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis 'Alba') kukkii jo reippaasti.

Akileijoista punainen lehtoakileija aikoo avata nuppunsa ensimmäisenä.

Kurjenpolvista vanhinta kaartia edustava tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorhizzum 'Album') on ehtinyt ensimmäisenä kukintavaiheeseen. 

Myös kaikissa uudemmissa, viime vuonna istutetuissa kurjenpolvissa on kukkanuppuja. Siksihän mä näistä kurjenpolvista niin kovasti tykkäänkin, kun ne ovat luotettavia, helppohoitoisia, runsaita ja monimuotoisia... puuttuukohan listasta vielä joku oleellinen adjektiivi? Joo: kauniita.

Hedelmäpuista ensimmäisenä kukkineen kriikunan (tai kriikunaksi luulemani pikkuhedelmäisen luumupuun) valkoinen kukkeus alkaa olla tältä vuodelta ohi. Yritin saada kuvaan tuulessa lenteleviä terälehtiä, kovin olivat nopeita... mutta tuossa sinitaivaan kohdalla niitä voi hyvällä tahdolla näkyä.

Supervänkyrä luumupuu on myöskin lopettelemassa kukintaansa, hienoa, että ehdin tallentaa tämänkin näyn. Tästä puusta tulee herkkumaukkaita hedelmiä, vaikka ulkomuotonsa on koivun puristuksessa vahvasti vino. Luurankospesialisti laittaisi hänelle selkärankatuen seuraavaksi viideksi vuodeksi, luulen.

Kolme vuotta sitten työkavereilta lahjaksi saatu kirsikkapuu pitää vielä morsiuspukuaan ja liehittelee sillä surriaisia. Toivottavasti pörisijät ovat olleet hereillä, niin saataisiin tänä vuonna enemmän kuin yksi marja. Ja jos ollaan itse valppaina, niin joku pitkänokka ei syö sitä meidän edestä.

Puutarhan luottopakit, kaksi vanhaa omenapuuta, ovat taas osoittaneet taitavan muuntautumiskykynsä. Kun ne rospuuttoaikaan seisovat vankkoina siemenkranssi- ja lyhtytukina, niin näin alkukesästä ne vangitsevat katseen upealla vaaleanpuna-valkoisella kukkakruunullaan. Oksien harmaa jäkälä vain korostaa kukinnan kauneutta. 

Vahvemmat vaaleanpunaiset värit löytyvät tulppaaneista, jotka ovat lämmössä kasvaneet parhaaseen muotoonsa. Tässä 'Dynasty', jonka tyyppisiä yksinkertaisia kaunottaria aion istuttaa tänä syksynä lisää.

Jalokärhökasvusto yllätti tänä keväänä, nimittäin kasvit eivät olleet paleltuneet maata myöten, vaan viimevuotisista varsista lähti alkuun uusi kasvu – yli metrin korkeudelta maasta. Lunta oli parhaimmillaan kasautunut juuri sen verran, ehkä se suojasi kasvustoa?

Leikkasin risukon kuolleet oksat pois ja kasvusto oli viikossa, parissa jo naisen mittaista. Ensimmäiset kukkanuputkin ovat kehittyneet.

Ajatella, kaikki tämä kehitystiedostus olisi mennyt ohi, jos odottamassa olisi ollut vielä esimerkiksi sata itsekasvatettua tainta. Uh, pelkkä ajatuskin saa alaselän vihlomaan.

Alppikärhö tekee urhoollisesti kukkia tuijien tyveltä ponnistaen.

Ostin viime syksynä Plantagenin alelaarista toisen alppikärhön, vaaleanpunaisen Clematis Alpina 'Pink Flamingon'. Sekin aloittelee kukintaansa, mutta juupeli juu, eihän se mikään vaaleanpunainen ole. Se on ihan samanlainen sininen kuin tuo vanhempi lajitoverinsa.

Pitänee varmaan mennä murmuttamaan ja vaatimaan oikeaa tuotetta tilalle – ellei kukalle tapahdu ihmepinkittymistä? Jos ei, niin vuoden turhaa odotusta Plantagen tuskin korvaa. Täytyy vaan alkaa ihastella tätä sinistä versiota, joka toki on kaunis, onhan mulla sellainen jo ennestään, mutta vaaleanpunainen se ei ole, ja sellaisen minä luulin ostavani. 

Tässä kohtaa on pakko parahtaa: Backas-taimisto, tule takaisin! Koko pääkaupunkiseutu kaipaa sinua kuumeisesti. Lähtösi jättämää aukkoa ei kukaan ole voinut parissakaan vuodessa täyttää. Snif.

Ja onhan täältä tulossa lisää kärhöä, nimittäin kermanväristä pagodikärhöä (Clematis chiisanensis 'Korean Beauty'). Ainakin kokonainen yksi taimi olisi kehittymässä, jos hyvin käy. Heh heh. 

Itäminen kesti toista kuukautta, ja mullan pinnalle nousi kolme sirkkalehtiparia. Vain tosiaan tämä yksi taimi on saanut kehitettyä itselleen ensimmäisen varsinaisen lehtiparin. Sari onnistui kyllä huomattavasti paremmin, vaikkei hänellä ollut kuulemma mitään erityisiä ässiä hihassaan. Ehkä hortonomin sormet ovat kuitenkin herkemmät kuin harrastajan? :)

Noh, tarkkaillaan, miten tämä yksilö kehittyy – ja ihastellaan kukintaa Sarin blogista.

Idänunikko 'Olympia' ei paljon pastellisävyisestä herkistelystä innostu. Se availee kiivihedelmän näköisiä palluroitaan, jotka ovat pakattu täyteen hehkuvan oranssia silkkistä terälehteä. Tulkaa vaan, minä tykkään!

Nurmikoksi kutsuttavan viherkasvuston on saanut ajaa leikkurilla jo viikko sitten, ja tänään on sama urakka edessä. Ajelutarpeen mittari on koira, jonka on näyttävä heinikon seasta :) Mutta kaiken yli ei jyrätä, vaan esimerkiksi pari tällaista hieman harhaillutta laukkaa kierretään kaukaa.

Ruukkukolonna on nyt kaikkien aikojen mittavin. En ole uskaltanut laskea, kuinka monta isoa ruukkua pihalla tököttää vihreää puskemassa, mutta kyllä niitä ainakin 25 on, ja pienet päälle. Mutta onneksi, oi onneksi, nyt on alkanut vain tarkkailun, kastelun ja nautinnon vaihe. Tulkoon rankkasade tai raekuuro, nyt kasvien on pärjättävä niillä sijoillaan, jotka olen heille valinnut. Roudarinhommat ovat takanapäin.

Mutta palkintoja toivottavasti alkaa siis kohta näkyä. Ainakin kun kuivuneita orvokin kukkia nyppii, voi viehkojen värien lisäksi nähdä vaikka siitepölyisen leppäkertun. Se on nyppijän suloinen lisävoitto.

Suurin osa itsetehdyistä kesäkukista ei vielä kuki, mutta riippalobelia on jo hyvässä alkuvauhdissa. Oijoi, kylläpä on erityisen hyvinmuodostunut ja fiksun näköinen kukka tuo, vaikka asian otankin itse puheeksi ;)

Risiini sai Taimelassa nopeimmat alkuvauhdit ikinä, 40 cm korkuisissa taimissa on jo kukinnot valmiina. Yleensä nuo kukkavanat putkahtavat esiin aikaisintaan heinäkuussa ja varjoisammassa kasvupaikassa vasta elokuun lopulla.

Kasvihuoneessa, jonka nimi on tähän asti ollut Taimela, tapahtuu kaikki superpikavauhtia. Basilika viihtyy erinomaisesti tomaattien antamassa puolivarjossa, tässä kolmea eri ikäistä tainta. Olen raaskinut yhdestä ruukusta jo syödäkin, tänään karaisen itseäni syömään lisää.

Pensaspaprikat alkavat varmaan kohta punertumaan, ja hieman hitaammat chilit ('Caribbean Antillais') ovat ehättäneet ensimmäisen podinsa muodostusvaiheeseen. Tervetuloa maailmaan!

Sungold-tomaattien kanssa ollaan hirmuisessa vauhdissa, silmiin osui jo ensimmäinen raakile, hui.

Kyllä tuo melkein trooppinen kasvihuone-olotila taitaa hänelle olla just passeli. Viime viikolla kasvihuoneeseen kohdistui jo semmoinen porotus, että varjostusasiat tulivat ajankohtaisiksi. Ensin viritin päälle ison kankaan "Kauneimmat lakanani" -kokoelmastani, mutta se teki varjosta vähän turhan syvän. Tutkiskelin internettejä ja totesin, että tähän Palramin Silverlineen on saatavilla varjostuskangas (Shade Kit), joka maksaisi noin 50 euroa + postikulut Englannista.

Kätevähän se olisi, mutta hiukan hinnakas ja noin viikon odotusajan päässä. Mutta mikään ei ole niin nerokas kuin ihminen (hah), joten muistelin ja totesin omistavani havujen varjostuskangasta. Ja mikä parasta, se ei ollutkaan kunnon kangasta, vaan ohutta muoviverkkoa. No siitä sitten pala katolle ja pyykkipojilla kiinni. Voilà!

Kauneus on tässäkin katsojan silmässä, mutta tuo valmistajan oma verkko on hyvin pitkälti saman näköistä. Se kiinnitetään huoneen sisäpuolelle, joten hillitympi näky siitä ehkä sillä tavalla tulee, mutta pienellä viimeistelyllä tämäkin on oikein nätti – niin nätti, kuin kasvihuoneen muovinen varjostussysteemi ylipäätään voi olla. Voihan sitä sitten talvella virkata vaaleanpunaisesta pitsistä hänelle reunukset, jos ei muuta tekemistä keksi... juu.

Sisällä varjo on aivan täydellinen, katsokaa nyt tätä tomaatin lehdille siivilöityvää tummaa. Ihan kuin viidakossa, siellä aluskasvillisuuden tasolla. Kostea ilma on pysähtynyt paikalleen, lämpötila on +33°C ja kaskaat sirittävät kovaäänisesti.

Taimelaan – jolle pitää nyt siis keksiä uusi nimi, kun siellä ei kesällä taimia kasvateta – jäävät nyt asumaan osa tomaateista sekä paprikat, chilit ja basilikat.

Kastelua kaivataan varmasti joka päivä ja örkkihyökkäyksiä pitää vahtia, mutta muuten olen oikein tyytyväinen asioiden tolaan. Siementen kylvö oli kivaa ja taimikasvatus hauskaa, mutta ensi vuonna on pakko muistaa, että siemenillä on loppukeväästä erittäin työllistävä vaikutus. On. Pakko. Muistaa.

Kiitos vielä ihanasta tuestanne, jota sain, kun olin heittämässä kirvestä ja kuokkaa kaivoon :) Ilman sitä olisin jo Kreikassa, pienellä puuttomalla saarella keskellä merta. Viljelemässä kiviä.

Kuin palkinnoksi kaikesta fysiikkaa ja mielenterveyttä uhmaavasta puurtamisesta lempparipensas, vanha iso syreeni, alkoi eilen kukkia.

Tämän viereen minä aion nyt kidutetun kehoni kiikuttaa ja maitokahvia latkia. Siihen ajankulun voikin sitten minun osaltani pysäyttää, kiitos.

Ja aion minä hankkia itselleni toisenkin palkinnon. Koska raatamiskausi on loppumassa ja juhlakausi alkamassa, menen huomenna teettämään itselleni manikyyrin. Kyllä! Käsi(?)ttämättömän luksusta! Pinttymiä saa toivottavasti vähän vaaleammiksi, niin kehtaa täytekakkua leikata ja korkeajalkaista lasia pidellä.

Ja koska olen (olemme kaikki) sen ansainnut, otan samaa vauhtia myös jalkahoidon. Kyllä! Elämä risaiseksi! Savet pois varpaiden välistä!

Näin se alkaa taas elämä maittaa harrastuksensa ääreen liki kuukahtaneelle, hah. Kaikki solahti paikoilleen ajallisesti yhtä nappiin kuin eilen lehtikompostiin heittämäni purukumi. Siihen se jäi komeasti metalliristikkoon kuin se kuuluisa Junttilan tuvan seinään. 

Kyllähän näitä ilonaiheita paljonkin löytyy, kun oikein silmin katselee :D 

Vielä jälkisanat. Olisin ottanut purkan pois lehtikompostista heti, kun olisin sinne suuntaan mennyt. Purkka ei ole hyväksi luonnolle eikä millekään eläimelle, jota valkoinen knööli saattaisi kiinnostaa. Tuo näky sai kuitenkin hakemaan köntsän pois samantien. Komea napakymppinakkaus, mutta väärässä paikassa.