Siemeniä on liian helppo kylvää

Kouhaisu, lorautus ja painallus. Niin helppoa on siementen piilottaminen multaan, kuten me kaikki tiedämme. Mutta jos aseta itselleen selviä rajoja sille, kuinka monta kertaa toimenpiteen voi toistaa, kerjää hankaluuksia. Kymmenien taimien kanssa puljaaminen ei enää olekaan niin helppoa, varsinkin kun kelit pysyvät talvisina eikä pihalla odota lämmitettyä kasvihuonetta.

Sitten on ikkunan edukset ja kellarin nurkat ja ruokapöydät täynnä pikkuisia potteja, joiden asukkaat kaipaavat paljon valoa ja viileähköä ilmaa. Järjestele sellaiset olosuhteet sitten kaikille, juu.

Noh, nyt on Geraniuminkin vain selvittävä tekostensa seurauksista, hah. Tomaatit ovat tänä keväänä tässä vaiheessa jo tämän kokoisia:

Voiko lajikevalinta merkitä todella niin paljon, että viime vuonna samaan aikaan kylvetyt tomaatit (myös avomaalle ja ruukkukasvatukseen tarkoitetut lajikkeet) olivat tässä vaiheessa vasta sormen pituisia? 

Taimet kasvoivat samanlaisissa olosuhteissa kasvivalon alla kellarissa, tosin tänä vuonna laitettiin uudet loisteputket niiden vanhojen rinnalle, eli olisiko valon lisääntymisessä tämä villakoiran ydin?

Paprikat ja chilit ovat kasvaneet jo muutaman viikon olohuoneen ikkunahyllykössä, joten ne ovat ihan ulkoa tulevan valon varassa. Hyvin on niilläkin kasvu startannut, pensaspaprikat ('Redskin F1') ovat avanneet kukintojaan ja minä kykin niiden äärellä sivellin kädessä mehiläistä matkien. Ehkä tämä valepölytys on ollut hyödyksi, ehkä ei, mutta pientä hedelmän alkua on näkyvissä:

Myös koristemaissi on huomattavasti isompi tässä vaiheessa kuin viime vuonna. Kylvöt ovat tapahtuneet suunnilleen samoihin aikoihin, ainoa ero on tuossa valon määrässä/ laadussa. Nämä alkavat kyllä näyttää jo aika koomisilta makuuhuoneen ikkunan edessä silityslaudalla kököttäessään :)

Eipähän tarvitse silittää mitään, ei vaan pysty.

Kylvin ekaa kertaa riippalobeliaa, tässä taimia kuusi viikkoa kylvöstä:

Joo, alkaa heilläkin olla kaipuu ulos, vilvoittavien tuulten ja lämpimän auringon alle. Tulisi vaan nyt tolkullisemmat kelit, niin pääsisi totuttamaan taimia ulkoilmaan. Ja saisi tilaa uusille pikkutaimille, joita valitettavasti olen taas laittanut tulemaan... Hiukan 1980-luvun henkistä ipomoeaa (I. purpurea 'Carnevale di Venezia') ja ihan uutta tuttavuutta, jonka toin Floriade-näyttelystä.

Kyseessä on Clematis chiisanensis -niminen monivuotinen köynnös (suomeksi pagodikärhö), lajikenimeltään 'Korean Beauty'. Sopii aurinkoon ja puolivarjoon, kasvaa maksimissaan kolmemetriseksi ja kukkii loppukesällä. Saa nähdä, itääkö, kasvaako, pärjääkö, kukkiiko ja talvehtiiko. Hmm, paljon on jännitettävää :) Mutta jos tämä on yhtään niin helppo ja ihana kuin kiinankärhö (C. tangutica), niin olen iloinen ja kestän kaikki taimikasvatusajan tilapulavaivat valittamatta, hah.

Ostin pääsiäisreissulla Pohjanmaalta tällaisia käteviä kylvöastioita, nimenomaan hajakylvöä varten. Aina ei jaksa tai ehdi laittaa jokaiselle siemenelle omaa pottiaan, vaan kaataa niitä pussista rennolla ranteella isompaan astiaan, josta voi sitten napsia parhaat taimet omiin yksiöihinsä. Paitsi että en raaski heittää yhtään huonoakaan tainta yleensä pois, vaan asettelen ne kuuliaisesti omiin rasioihinsa. Ja sitten ollaan taas hankaluuksissa.

Astioihin piti tehdä pohjaan reiät, muuten on ylikastelun vaara. Tein poraukset lämmitetyllä grillaustikulla, joka toimii näköjään noutoruokarasiaa paksummassakin muovissa.

Ulkonakin onneksi tapahtuu jo jotain, hyisestä säästä huolimatta. Sinivuokkoja, krookuksia ja ruohosipulin alkua, niitä ainakin on jo ilmaantunut. Ja kaupasta ostin pääsiäisrääppiäisistä helmililjoja, jotka nostin tolpan nokkaan sinertämään.

Viime syksynä niin ikään alelaarista hankittu jouluruusu on availemassa kukkiaan.

Kasvi ei tietenkään enää syksyllä kukkinut, joten on jännä nähdä, minkä värisiä kukkia näistä lopulta tulee. Se lappukin siitä taimipurkin kyljestä oli kadonnut, joten melkein tuli ostettua sika säkissä ;) Paitsi että kasvien kanssa säkistä ei koskaan voi paljastua mitään ikävää. Katsokaa vaikka tätä Floriadessa bongattua yksityiskohtaa:

Tuossa isolla "kasviseinällä", yrttien ja luonnonyrttien kanssa kasvaessaan voikukkakin on hauska ilmestys. Ehkä tosin olen itse niitä niin paljon tontilta nyppinyt, että ihan ekaksi en sitä uudelle kasvielementtiseinälle valitsisi. Tosin tarina kertoo japanilaisista turisteista, jotka olivat bussin ikkunasta nähneet voikukkapellon ja ihastelleet sitä huokaillen ääneen :)

Noh, pientä helpotusta tähän itseaiheutettuun kasvitulvaan on jo olemassa, nimittäin perhe oli ystävällisesti hankkinut etukäteiseksi synttärilahjaksi pihalle uuden taimihuoneen! Tuossa paikassa on aiemmat keväät nököttänyt muovihuppuinen kasviteltta, joka viime syksynä oli jo valmis kasvitelttojen kaatopaikalle.

Nyt sille paikalle oli kohonnut tukevampi ja isompi rakennelma, jota suurella ilolla tervehdin.

Wu-huu, siinä on tukevat seinät ja avattava kattoluukkukin :) Merkiltään huone on Palram, hinnan ja muut tiedot aion myös selvittää. Mies lupasi laittaa hyllyt pikimmiten paikalleen. Nyt siellä on puutarhapenkki, jonka päällä orvokit totuttelevat ulkoilmaelämäänsä.

Ne ovat olleet ulkona yötä päivää sunnuntaista asti ja hyvin näyttävät pärjänneen. Kohta ehkä raaskin istuttaa heidät taivasalle, ja sitten karaista itseni siirtämään sisältä tänne jotain muuta. Pääsee sitten tarvittaessa vaikka silittämään.