1. huhtikuuta 2012

Risiinille runsaampi koti

Risiini teki ensimmäisen varsinaisen lehtiparinsa, ja samalla hetkellä kasvin asumus alkoi näyttää suhteessa aika pieneltä. Ajattelin, että ehkä kasvi tarvitsee enemmän tilaa, ja näin tosiaan oli. Juuret ristelivät jo pitkin poikin multapaakun reunamia.


(Kylläpä tuo kumihanska näyttää tyhmältä, mutta kynnenalusia piti yrittää säästellä.) 

Laitoin kasvit vain hiukan isompaan purkkiin, niin eivät ehkä intoudu kasvattamaan juuria lehtien kustannuksella.


Nuo lehdet ovat parin kuukauden päästä kahden kämmenen kokoisia. Jos se kesä siis tulee – tällä hetkellä sataa lunta eikä kesäkelejä pysty oikein kuvittelemaankaan.

Kevättä on kyllä näkyvillä ikkunahyllykössä, jossa orvokit kukkivat iloisesti, lumisade taustanaan.




Alan oikeasti olla vaikeuksissa näiden kanssa, sillä ulos niitä ei voi vielä viedä, ei oikein edes karaistumaan, mutta ikkunalla ne eivät voi asua loputtomiin. Ensinnäkin tilaa tarvitaan jo muille taimille, ja toisekseen olosuhteet eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset orvokin elää ja kasvaa. Tarvitaan ulkoilmaa ja vaihtelevia säitä – mutta ei ihan näin vaihtelevia.

Ennuste lupaa samanlaista säätä ainakin viideksi seuraavaksi päiväksi, joten ulos en taida niitä saada pääsiäiseksi. Seuraava yritys on sitten vasta pääsiäisen jälkeen. No, onneksi Suomen kevätsäät saattavat kääntyä lämpöisiksi yhtä nopeasti kuin kylmiksikin.

Bongasin eilen pihalla hauskan näyn. Olen nähnyt oraville tarkoitetulla pähkinäautomaatilla ruokailemassa vain tali- ja sinitiaisia kahtena kuluneena talvena. Ne ovat lentäneet sisään boksiin ja hakeneet sieltä kokonaisia maapähkinöitä. Eilen kuitenkin koivun runkoa kiipesi määrätietoisesti harmaanruskea orava, joka teki aivan oikeaoppisen maapähkinänhakumatkan.

Ensin pitkä kurotus...


... ja pähkinän kanssa ulos.


Ja sitten syömään. 


Ja minuutin päästä käännös vasempaan ja uusi kurotus kannen alle.


Orava söi tuossa kaikessa rauhassa 6-7 pähkinää, ja jatkoi sitten matkaansa. Hyvin se osasi lopettaa, kun vatsassa tuntui siltä, eikä jatkanut vain huvin vuoksi lounassessiotaan...!

Tänä talvena, nimenomaan tämän vuoden puolella, ulkosalla on näkynyt erityisen runsaasti eläimiä. Helmikuussa eräänä lauantai-iltana puolenyön aikaan näin ikkunasta, kuinka muutaman metrin päässä kävelytiellä jolkotti kaksi suurta kettua. Maaliskuussa iltakymmeneltä joen jäällä ja penkereillä hiippaili puolestaan kolme supikoiraa ja pari viikkoa sitten aamulla hangella loikki lumikko. Rusakko puolestaan lököili naapurin havuaidan alla, eikä lähtenyt liikkeelle, vaikka olin metrin päässä siitä.

Pari viikkoa sitten pihalle saapui kestovieras fasaani, joka käy nokkimassa lintujen siemenautomaatista tippuvat siemenet. Hän on kyllä mainio tapaus, sillä jos pihalle sattuu aamuisella koiranpissitysreissulla samaan aikaan, niin hänelle pitää jättää portti auki. Fasaani kyllä lentää pihalle, muttei millään viitsisi lentää sieltä pois, vaan kulkee mieluummin ylväästi ja hitaasti avonaisesta portista :)

Lintuja on käynyt siemenkransseilla ja muilla ruokapisteillä seuraavanlaisesti (laitan listan lähinnä omaksi muistikseni, eivät ole harvinaisuuksia):

talitiainen, sinitiainen, varpunen, keltasirkku, viherpeippo, vihervarpunen, mustarastas, harakka ja varis. 

Keltasirkkuja kävi isoina parvina ja näky houkutteli paikalle myös vihollisia.


Tämän sirkun kohtaaman sulkasadon takana on todennäköisesti varpuspöllö. Se tulee talvella metsistä pihoihin juuri ruokintapaikkojen takia evästä etsimään, ja saalistaa silloin myös päiväsaikaan. Muina vuodenaikoina tämä pieni, 16-17 cm:n pituinen varpuspöllö on valppaimmillaan hämärissä, kertoo Lasse J. Laineen Suomalainen lintuopas (hyvä opus!).

Tuosta sirkusta ei jäänyt jäljelle muuta kuin höyhenkasa, veripisaraakaan ei hangelta löytynyt. Noh, onhan sen pöllönkin tietysti aterioitava, ja minä olin tässä ateriassa nyt osaltani auttavana kätenä... uh.

Lintujen ja oravien ruokintapisteet ovat vielä paikoillaan, mutta uusia kransseja en enää tee, sillä rasva alkaa reilummilla plussakeleillä sulaa ja kranssin palat tippuvat puusta maahan. Eivät ne kyllä siihen pitkäksi aikaa jää, vaan isot linnut vievät ne mukanaan, olen huomannut.

Ja nyt huomaan, että näistä postauksista on alkanut tulla kilometrin pituisia, eli skarpataan jatkossa tätä kirjoittelua lukijaystävällisempään muotoon.

Mukavaa virpomis- ja aprillauspäivää, toivottavasti teitä huijataan lempeästi!

6 kommenttia:

  1. Heippati, olipa veikeä kuvasarja tuosta oravasta. Ja hauska huomata, että Helsingin puutarhamessuilla oli minunkin kameraani tarttunut melkein identtiset kuvat siun otosten kanssa. Siinäpä nähdään että meitä bloggareita kiinnostaa aika samat asiat. Mahtavia myös nuo siun orvokit. Omissani on sirkkalehdet :)

    VastaaPoista
  2. Oih, niin söpiksiä orvokki vauvoja että iskee ihan orvokkikuume..
    Harmi nuo säät, ne sekoittaa tämän taimitehtailun totaalisesti, uusi erä kun pukkaa laitokselta eikä vanhemmille valmistuneille löydy sopivaa sijoitus paikkaa.

    Hauska orava bongaus, monenlaista vierailijaa sitä puutarhassa tapaa.

    Kiitokset vielä messu postauksista, oli hienoa nähdä kaikkea ihanaa kuvina kun ei itse paikalle pääse. Onni sinänsä jotta ei pääse kuin näin kuvista ihastelemaan, luultavimmin tämä täti voisi mennä paikanpäällä niin fiiliksiin että olisi jo vaikeuksia mahtua itse takaisintulo matkalla Volvoon jonka joutuisi vielä reissun jälkeen myymäänkin sillä rahat olis loppu ;)

    Tunnustus otettu vastaan iloiten :)
    Kiitos, kiitos..

    VastaaPoista
  3. Hyvää Palmupyhää, olen välttynyt aprillipiloilta (luulen).
    Ihanat sun orvokit ja myös tuo oravan tarina.

    VastaaPoista
  4. Intianminttu, kiitos :)

    Kyllä nuo kukkivat orvokit alkavat tosiaan nuutua sisätiloissa. Nyt pitäisi pihalla olla joku tila, jossa on valoa, ja joka ei pääsisi viilenemään pakkasen puolelle... lämmitetty kasvikaappi? Hmm, taitaa tulla orvokkiharrastuksesta kohta aika kallista, kun kaupasta saisi valmiita taimia alle eurolla kappale. Tai sitten kasvit vaan nyykähtävät tuohon ikkunalle ja probleema on sillä kuitattu, hah.

    Maalaispuutarhan Marketta, hauska kuulla, että samat oli messukiinnostuksen kohteet! Ja on todella fiksua, että orvokeissa on tässä vaiheessa sirkkalehdet, ehtivät sitten mukaan siihen oikeaan kevääseen, heh.

    Hanna, hyvin kiteytetty, että sää sekoittaa taimitehtailun, sitä se nimenomaan tekee! Otin käyttöön jo silityslaudankin, mutta se on vain ensiapua, ihan lähipäivinä täytyy saada orvokki- ja tilaongelma ratkaistua.

    Heh heh, voisihan se olla ainakin hetken oikein hyvältä tuntuva vaihtokauppa vaihtaa Volvo puutarhatavaraan ;) Itsekin menin messuille asentella "katselen vaan, en tartte mitään", sillä jos vähänkin olisi antanut itselleen löysiä, olisi löytänyt vaikka mitä Tosi Tärkeää hankittavaa.

    Ja tunnustus tuli oikeaan osoitteeseen sinne Hannalaan.

    Elämäni matkat, muakaan ei ole huijattu tänään, luulen. Täytyykin oikein miettiä, että josko sittenkin... kyllähän sitä jotain Karibian-matkatarjousta olisi heti osannut epäillä, mutta sellaisista ei todellakaan ole ollut puhetta.

    Enää muutama tunti jäljellä, taidetaan selvitä kuivin jaloin ja ilman kuravesihuikkaa tästä aprillipäivästä.

    VastaaPoista
  5. Viannan blogin kautta osuin tänne ensivisiitille ja kylläpä kannattikin tulla!Tekstejäsi on ilo lukea,oikein lukijaystävällistä:)Mukavaa alkanutta viikkoa sinne etelään.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Tiina, mukavasta viestistäsi :)

    Kurkkasin blogiisi, ja aivan mahtavan runsas kukkavyöry siellä ilahduttikin lumisessa maanantaissa tarpovaa!

    Tulen uudelleen visiitille ajan kanssa, orastavan keväistä viikkoa sinne meren äärelle. Joutsenia, ah.

    VastaaPoista