Kappas capsicumeja!

Joillekin tämä suomalainen lampunalus- ja ikkunaneduselämä tuntuu sopivan ihan hyvin, vaikka olisivatkin alunperin lähtöisin mukavammista olosuhteista. Pensaspaprika Capsicum annuum 'Redskin F1' ainakin pukkaa hedelmää ihan tosissaan.

Tällaisia tulitikkuaskin kokoisia pötkylöitä on jo parissa taimessa, toisissa kahdessa taimessa on hiukan pienempiä hedelmiä. Ei tätä oikein voi käsittää, kun nuo ovat kuitenkin alle 20-senttisiä kasveja.

Vaihdoin paprikoille ja chileille isommat ruukut, kun kasvit tuntuivat olevan joka päivä kriittisessä veden puutteessa. Ruukun sisällä ei paljon muuta ollutkaan, kuin juuria. Entinen ruukku oli halkaisijaltaan 10 senttiä, nykyinen on kuusi senttiä suurempi ja paljon syvempi.

Chili 'Caribbean Antillais' on saman kokoinen kuin paprika, mutta virittelee vasta kukkanuppujaan.

Tuo chilien maailma on kyllä tosi mielenkiintoinen. Tämä laji on ilmeisesti C. chinense eli habanero-tyyppiä. Weibullsin siemenpussi kyllä väittää sen olevan annuum, mutta viitsiskö uskoa? Kas kun lajikkeen nimikin on pussissa 'CARRIBEAN Antillais', mutta firman nettisivuilla se on kieliopillisesti oikeassa muodossa 'Caribbean Antillais'. 

Jos lajikkeen nimi on tarkoituksellisesti kielenväännös, niin se on kyllä huono sellainen.

Mutta siis, jos hän on tuolta Karibian alueelta kotoisin oleva habanero, niin hänen marjahedelmiensä tulisuus on noin 100 000 - 350 000 yksikköä Scovillen asteikolla. Tabasco-kastike on 5 000 yksikköä, peruspaprika pyöreät nolla.

Taimet kasvoivat helmi-maaliskuun kasvivalojen alla kellarissa, olohuoneen ikkunalle toin ne noin kuukausi sitten. Siinä ovat luonnonvalolla pärjänneet. 

Chinensejä pitää lannoittaa kuulemma maltillisesti, paljon vähemmän kuin annuumeja. Ne voivat elää jopa kymmenvuotiaiksi – siinäpä tavoitetta!

Kasvatin viime vuonna kaksi C. annuum 'Hot Super Chilli F1' -tainta, jotka tuottivat mukavasti satoa vähällä vaivalla. Kastelin niitä, pidin auringossa ja annoin välillä lannoitetta. Syksyllä vein ne kellariin kasvivalojen alle talvehtimaan ja kohtelin kaltoin: vettä tuli, jos oli tullakseen. Toinen taimista kuukahti, mutta toinen sissi pysyi hengissä ja alkoi kasvattaa uusia versoja.

Se on tehnyt pieniä kukkiakin, normaalia pienempiä, kun ei sillä raukalla ollut enää multaa purkissaan. Oli vain lekasoraan kietoutuneita juuria, snif.

Pienensin juuripaakkua ja laitoin kasvin uuteen ruukkuun, jossa on multaakin. Nyt hän hengailee Taimelassa (tarkka, mutta ehkä aavistuksen mielikuvitukseton työnimi taimihuoneelle).

Aika ohkaiset ovat nuo uudet oksat, katsotaan, vahvistuvatko vai pitääkö typistää. Nuo vanhat kuivuneet hedelmät jätin paikalleen koristeeksi.

Löysin kellarista jäteasemalle suuntaavan säkin, jossa oli aikanaan kyllästymispisteen saavuttanut savinen sipuliruukku. Mietin, että olisiko siitä kuitenkin esimerkiksi basilikan kodiksi...

Sinne hänet nyt istutin, katsotaan, mitä silmä sanoo tuosta systeemistä pidemmän päälle. Toisaalta systeemi on siellä taimihuoneessa päivät, joten ihan koko ajan sitä ei näy. Ja hei, noista aukoistahan voi nyt kivasti tarkkailla juuriston vointia ja meininkiä ;)

Kymmenestä vanhasta korianterin siemenestä iti yksi, ja kaksi kuukautta kasvanut taimi olisi nyt syömäkokoinen.

Mutta enhän mä raaski tuota riipiä, ostin kaupasta syömäkasvin. Kuka nyt yrttejä syödäkseen viljelee, höh.

Taimista myös tsinnia näyttää kasvaneen suht' nopeasti siellä taimihuoneessa. Luin eräästä Kotipuutarha-lehden jutusta, että tsinnia hyötyy isosta kasvatusastiasta. Eli selvästi isommasta kuin tämä perusneliö.

Täytyy perehtyä viikonloppuna hänen sielunelämäänsä, ja ennen kaikkea hakea lisää istutusmultaa. Edessä on mm. Floriadesta kiikutettujen daalioiden multaan piilotusta.

Ulkona mullan piiloista nousevat nyt esiin kaikki vanhat armaat tutut. Ensimmäistä kertaa havahduin siihen, että syyskimikin alut ovat varsin vahvan ja väkevän näköisiä.

Ei tietysti ihme, kun kasvista tulee lopulta pari metriä korkea ja kukkaan se ehtii vasta syys-lokakuulla. Mutta hei, sinne on vielä ka-ma-lan pitkä matka ja kaikki piiiitkän kesän parhaus ja ihanuus on vielä edessä.

Superkeväistä viikonloppua!