27. huhtikuuta 2012

Kappas capsicumeja!

Joillekin tämä suomalainen lampunalus- ja ikkunaneduselämä tuntuu sopivan ihan hyvin, vaikka olisivatkin alunperin lähtöisin mukavammista olosuhteista. Pensaspaprika Capsicum annuum 'Redskin F1' ainakin pukkaa hedelmää ihan tosissaan.


Tällaisia tulitikkuaskin kokoisia pötkylöitä on jo parissa taimessa, toisissa kahdessa taimessa on hiukan pienempiä hedelmiä. Ei tätä oikein voi käsittää, kun nuo ovat kuitenkin alle 20-senttisiä kasveja.

Vaihdoin paprikoille ja chileille isommat ruukut, kun kasvit tuntuivat olevan joka päivä kriittisessä veden puutteessa. Ruukun sisällä ei paljon muuta ollutkaan, kuin juuria. Entinen ruukku oli halkaisijaltaan 10 senttiä, nykyinen on kuusi senttiä suurempi ja paljon syvempi.

Chili 'Caribbean Antillais' on saman kokoinen kuin paprika, mutta virittelee vasta kukkanuppujaan.



Tuo chilien maailma on kyllä tosi mielenkiintoinen. Tämä laji on ilmeisesti C. chinense eli habanero-tyyppiä. Weibullsin siemenpussi kyllä väittää sen olevan annuum, mutta viitsiskö uskoa? Kas kun lajikkeen nimikin on pussissa 'CARRIBEAN Antillais', mutta firman nettisivuilla se on kieliopillisesti oikeassa muodossa 'Caribbean Antillais'. 

Jos lajikkeen nimi on tarkoituksellisesti kielenväännös, niin se on kyllä huono sellainen.

Mutta siis, jos hän on tuolta Karibian alueelta kotoisin oleva habanero, niin hänen marjahedelmiensä tulisuus on noin 100 000 - 350 000 yksikköä Scovillen asteikolla. Tabasco-kastike on 5 000 yksikköä, peruspaprika pyöreät nolla.

Taimet kasvoivat helmi-maaliskuun kasvivalojen alla kellarissa, olohuoneen ikkunalle toin ne noin kuukausi sitten. Siinä ovat luonnonvalolla pärjänneet. 

Chinensejä pitää lannoittaa kuulemma maltillisesti, paljon vähemmän kuin annuumeja. Ne voivat elää jopa kymmenvuotiaiksi – siinäpä tavoitetta!

Kasvatin viime vuonna kaksi C. annuum 'Hot Super Chilli F1' -tainta, jotka tuottivat mukavasti satoa vähällä vaivalla. Kastelin niitä, pidin auringossa ja annoin välillä lannoitetta. Syksyllä vein ne kellariin kasvivalojen alle talvehtimaan ja kohtelin kaltoin: vettä tuli, jos oli tullakseen. Toinen taimista kuukahti, mutta toinen sissi pysyi hengissä ja alkoi kasvattaa uusia versoja.

Se on tehnyt pieniä kukkiakin, normaalia pienempiä, kun ei sillä raukalla ollut enää multaa purkissaan. Oli vain lekasoraan kietoutuneita juuria, snif.

Pienensin juuripaakkua ja laitoin kasvin uuteen ruukkuun, jossa on multaakin. Nyt hän hengailee Taimelassa (tarkka, mutta ehkä aavistuksen mielikuvitukseton työnimi taimihuoneelle).



Aika ohkaiset ovat nuo uudet oksat, katsotaan, vahvistuvatko vai pitääkö typistää. Nuo vanhat kuivuneet hedelmät jätin paikalleen koristeeksi.

Löysin kellarista jäteasemalle suuntaavan säkin, jossa oli aikanaan kyllästymispisteen saavuttanut savinen sipuliruukku. Mietin, että olisiko siitä kuitenkin esimerkiksi basilikan kodiksi...


Sinne hänet nyt istutin, katsotaan, mitä silmä sanoo tuosta systeemistä pidemmän päälle. Toisaalta systeemi on siellä taimihuoneessa päivät, joten ihan koko ajan sitä ei näy. Ja hei, noista aukoistahan voi nyt kivasti tarkkailla juuriston vointia ja meininkiä ;)

Kymmenestä vanhasta korianterin siemenestä iti yksi, ja kaksi kuukautta kasvanut taimi olisi nyt syömäkokoinen.


Mutta enhän mä raaski tuota riipiä, ostin kaupasta syömäkasvin. Kuka nyt yrttejä syödäkseen viljelee, höh.

Taimista myös tsinnia näyttää kasvaneen suht' nopeasti siellä taimihuoneessa. Luin eräästä Kotipuutarha-lehden jutusta, että tsinnia hyötyy isosta kasvatusastiasta. Eli selvästi isommasta kuin tämä perusneliö.


Täytyy perehtyä viikonloppuna hänen sielunelämäänsä, ja ennen kaikkea hakea lisää istutusmultaa. Edessä on mm. Floriadesta kiikutettujen daalioiden multaan piilotusta.

Ulkona mullan piiloista nousevat nyt esiin kaikki vanhat armaat tutut. Ensimmäistä kertaa havahduin siihen, että syyskimikin alut ovat varsin vahvan ja väkevän näköisiä.


Ei tietysti ihme, kun kasvista tulee lopulta pari metriä korkea ja kukkaan se ehtii vasta syys-lokakuulla. Mutta hei, sinne on vielä ka-ma-lan pitkä matka ja kaikki piiiitkän kesän parhaus ja ihanuus on vielä edessä.

Superkeväistä viikonloppua!

3 kommenttia:

  1. Sinulle on tunnustus blogissani :)

    VastaaPoista
  2. Hui, olet chilisti! Siinä sitä sitten riittää harrastelualaa. Meilläkin voitaisiin olla kiinnostuneita chilien käytöstä ruuanlaitossa, mutta kun tuo yksi 130-senttinen syö samaa ruokaa kuin mekin eikä hurraata huuda kovin mausteiselle ruualle, on pakko vielä jättää maustekokeilut muille.

    Paitsi on meille aikuisille jääkaapissa sinappia, johon on käytetty naga morichia...

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos Pirkko, käyn pikimmiten katsomassa :)

    Intopii, olisi kyllä kiintoisa sarka ottaa selvää chilimaailman kiemuroista! Jotenkin ne ovat niin kiitollisia kasvatettaviakin, kun viitsivät tällaiselle capsicum-amatöörillekin tehdä hienon puikulasadon. Ja kyllä tykkään tulisesta ruoasta!

    Taannoisella matkalla Kaakkois-Aasiaan sain muuten elämäni tulisinta kastiketta kalan kylkeen, sitä en saanut syötyä kuin ehkä muutaman ruokalusikallisen... veikkaan, että siinä noin desin annoksessa oli noin 15-20 erittäin tulista palkoa ja yksi kokonainen valkosipuli murskattuna, limetin mehulla notkistettuna. Multa paloi huulet, hah.

    Mutta en koskaan kysele mitään valkonaamaversioita ruoista, tulisuus on lämpimässä ilmanalassa ihan must. Kotona saan aika rauhassa yksinäni nautiskella chilini, mies osallistuu jonkin verran, jälkikasvu ei lainkaan.

    Naga morich -sinappi kuulostaa tymäkältä, heh!

    VastaaPoista