Terkut Teksasista

Everything is bigger in Texas, kuuluu sanonta, ja liki kolme tuhatta kilometriä paikkoja katseltuani alan uskoa siihen. Hieno road trip takana – parin viikon ajalta elämyksiä ja kokemuksia, joita sulatellaan vielä pitkään.

Viimeisen autoilupäivän viimeinen kohde oli Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha. Mikä ihana keidas moottoriteiden ja pilvenpiirtäjien kainalossa!

Saddle up, mennään katsomaan. Aloitetaan japanilaisesta puutarhasta.

Punakardinaali (Northern Cardinal/ Cardinalis cardinalis) sointui vaahteran sävyyn. 

Tämän linnun nimeä en ole vielä ehtinyt selvittää, värejä piisasi hänelläkin. Herralla siis.

Fort Worthin kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1934, se on Teksasin vanhin laatuaan. Japanilainen puutarha on rakennettu vuonna 1973. Siellä oli aivan huikaisevan kaunista.

Puutarhassa kaarteli kiva metsäpolku – suomalainen taitaa tuntea olonsa kotoisaksi missä tahansa, missä on reilusti puita.

Lehtipuiden lehtien koko muistutti, että subtrooppisella alueella tässä mennään. Ja kyllä, ilman lämpötilakin siitä muistutti, ihanat 26-29 astetta Celsiusta keskimäärin päivisin koettiin.

Kuvat eivät oikein kerro asioiden mittakaavoista, mutta tämä Magnolia grandiflora on nimensä mukaisesti kohtalaisen kookas.

Tässä kukan koko suhteessa ihmiskäteen.

Magnolia grandiflora eli Southern Magnolia on ikivihreä puu, joka voi kasvaa yli 20 metrin korkuiseksi. Se on kotoperäinen laji Etelä- ja Itä-Teksasissa, kasvaa purojen ja jokien varsilla. Ei ihan pikkupihojen kasvi:

Ruusut kukkivat Teksasissa huhti-toukokuun vaihteessa ja uusi kukintabuumi on lokakuussa. Keskikesä on paahtavan kuuma, päivät ovat yli 40-asteisia. Nyt oli ruusuistakin mukavat ilmat.

Ja kelit olivat varmasti myös tikutaku-oravan mieleen.

Osuimme trippeinemme oivaan saumaan: Teksasin alueella oli satanut erittäin runsaasti useamman viikon ennen huhtikuun loppua, jolloin sateeseen saatiin hieno tauko. Sade alkoi melkein heti lähtömme jälkeen uudestaan, säätyyppi toi mukanaan myrskytuulia, tornadoja ja tulvia. Huh.

Teimme reissun siis kreivin aikaan. Ja tämä kello kävi myös ihan oikeaa aikaa. Ja oli suuri.

Pää oli kaikesta näkemästä pyörällä kuin Dallasin kaupunki, joten kovin tarkkoja kirjauksia ei kasveista ole. Mahtavaa oli vaan nauttia kaikesta, mitä aistit sisään kantoivat.

Tämän laitoin muistiin, hän on sinisalvia Salvia farinacea 'Victoria’, jonka emokasvi kasvaa natiivisti Texasissa, New Mexicossa ja Mexicossa. Hohtava sinisyys!

Punainen oli puolestaan punaista Red Yucca (Hespelaroe parviflora) -kasvissa. Teksas-natiivi, korkea kukinto, kestää kuivuutta - lienee välttämättömyys, jos aikoo paahteessa selvitä.

Ja katso, käärme oli luonut nahkansa ja joku nostanut vanhan nahan kaikkien ihasteltavaksi. Luonto on kyllä kiehtova juttu, ja onneksi käärme uusine nahkoineen pysytteli jossain näkymättömissä.

Tämmöinen pikkulisko ei säikyttänyt, söpö vihreä veijari.

Puutarha on runsas ja kaunis, suosittelen poikkeamaan, jos siellä päin ajelette. Viimeiseksi kuvaksi laitan näyn, joka parkkipaikalla silmiin osui. Puutarhan ravintolassa oli juuri meneillään lounastilaisuus, jossa joukko tyylikkäitä ladyja keskusteli ja nautti salaattia. Jotain heistä tilaisuuden päättymistä kiltisti odotti tämä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kukkiiko New York?

Terkut Isosta Omenasta, folks! Iso kaupunki se on, ja to-del-la mielenkiintoinen. Intensiivisen viikonlopun jäljiltä varpaat ovat kävelystä kolminkertaistuneet ja lompakko vastaavasti yhtä paljon kutistunut. Mutta kerrassaan mahtava reissu oli.

Tuntui, että se aukko, mikä oli puuduttavan rutiinisti työn ja kodin väliä sukkuloidessa kasvamistaan kasvanut, täyttyi vuorokaudessa: virikkeitä, elämyksiä, mediasta tuttuja asioita livenä. Uusia paikkoja, kiinnostavia ihmisiä, suurkaupungin energiaa. Nyt jaksaa taas pakertaa arjessa.

Ja että onko New York kolkko kivikaupunki? Päätelkää itse.

Orvokit ovat juuri nyt parhaassa loistossaan kaupungin istutuksissa. Ilma vaihteli +10 ja +20 asteen välillä, orvokki on viileän ystävä, joten kohta ne varmaan vaihdetaan toisiin kasveihin.

Myös kauppojen ja muiden liikkeiden edustoilla on yleisesti kasveja ja kukka-asetelmia.

Hortensiat ovat in, myös tulppaaneja näkyi paljon. Magnolia kukkii vaaleanpunaisena.

Hienoilla asuinalueilla myös kaikki vihreä on tarkoin hallittua ja kaunista.

Luultavasti jokaisella kadulla Manhattanin "paremmilla" alueilla kasvaa jotain. Punainen japaninvaahtera on juuri puhjennut lehteen.

Manhattanin suurin puisto on tietysti Keskuspuisto, mutta pienemmätkin puistot ovat hyvin ylläpidettyjä  ja kauniita – ja mikä hienointa, niissä on tupakointikielto. Ei käryävää nikotiinielämyspakkoa! Tulppaanien, narsissien ja hyasinttien lisäksi jouluruusut ovat juuri nyt kukassa.

Kaikki prunuksien (omena, kirsikka, luumu, manteli, persikka ym.) näköiset puut kukkivat myös. En tiedä, mikä tuo pieni sininen maanläheinen voisi olla. Keväinen se joka tapauksessa on.

Suurkaupungin oravallakin on kevät.

Rockefeller Plazalla on laajoja tulppaani-istutuksia, havut näyttivät odottavan pääsyä jonnekin. Tai sitten ne olivat osa asetelmaa. Suihkulähdeveistoksissa ratsastetaan delfiineillä.

Union Square Parkissa oli tori, jossa myytiin myös kukkien taimia. Sen on pakko tarkoittaa sitä, että newyorkilaisetkin harrastavat puutarhailua ainakin pienessä mittakaavassa esimerkiksi parvekkeillaan.

Ihania, raikkaita omenoita puulaatikoissa.

Luomu- ja lähiruoka tuntuu olevan New Yorkissa nyt kovassa nosteessa. Me olemme siis toreinemme oltu edelläkävijöitä jo vuosikymmeniä...

... mutta kun torien keskeltä lähdetään Amerikkaan, niin testataan tietysti diner-ruokalan antimia. Chiliburger ja kahvia, lounasta koneeseen ja taas jaksaa kävellä.

Tuon jälkeen olisi jaksanut kantaa jotain isompaa puutarhan koristeeksi.

Kävelimme toisaalla USA:ssa asuvan ystäväni kanssa kahden päivän aikana varovaisesti arvioiden noin 20 kilometriä. Todellisuus on varmaan lähempänä 20 mailia. Määrä ei kuulosta paljolta lenkkeilyperspektiivistä, mutta kun tuon kävelee suurkaupungissa äkkihelteessä kantamuksia raahaten kahdeksan tuntia yhteen putkeen, niin johan alkavat varpaat muotoutua uudelleen.

Pikkurillissä oli muheva vesirakkula sekä varpaan päällä että sen kärjessä, osittain myös varpaan alla. Teippasin pallerot tiukasti ja steppailin sisulla eteenpäin :) Tennarit oli hyvät, mutta jalat olivat vielä talvikenkämoodissa: pehmeä ja iso jalkine, jalassa paksu sukka, kitkaton olo.

En halua ajatella lopputulosta, jos olisi kävellyt ristiin rastiin Manhattania nämä jalassaan.

WTC-työmaalla korkein torni, One, on jo hyvässä vauhdissa rakenteilla. Tornista tulee korkeampi kuin aikaisemmista, 541 metriä.

New Yorkissa voi tulla niska kipeäksi, jos paljon ihailee pilvenpiirtäjiä... niitä on paljon ja pikkukaupunkeihin tottuneille niissä on ihailemista.

Hotellihuoneen ikkunasta näkymä oli enemmän silmäntasainen: Times Squaren leipeillä sijainnut huone oli 51. kerroksessa.

Toiseen suuntaan katsellessa maisemassa näkyi art deco -tyylinen Chrysler Building.

New Yorkissa on lukematon määrä telkkarista, elokuvista ja uutisista tuttuja paikkoja. Pakko oli nähdä omin silmin paljon puhuttu Guggenheimin museokin, vaikka varpaat olivat tulessa. Se oli osa elämystä.

Tältä kadulta pitää viedä autonsa pois huomeniltaan mennessä, sillä 24.4. siellä kuvataan materiaalia The Newsroom -sarjaan, joka alkoi juuri Suomessa. Olisin kyllä käynyt ihmettelemässä kuvauksia, jos olisin ollut kaupungissa. 

Olisin myös paremmalla ajalla kokeillut hevosvaunuajelua Keskuspuistossa. 1,5 mailin matka olisi maksanut 50 dollaria, eli kahdelta hengeltä 25 taalaa (n. 20 euroa) per nenä. Hiukan Sinkkuelämää-fiiliksiä, mikä ettei.

Bloomindale'sin tavaratalon aulassa kukkivat onnenpensaan oksat.

Ostoksia olisi voinut tehdä aamusta myöhään iltaan esimerkiksi luksusliikkeiden 5th Avenuella, mutta me keskityimme enimmäkseen ikkunaostoksiin – ja kävelyyn.

Matkasimme muutaman matkanpätkän metrolla, varsin näppärä ja helppo kulkuväline. Asemilla on lippuautomaatteja ja -kioskeja, junia kulkee tiheään.

Toki niillä omilla jaloilla liikkuen näki kauneimmat maisemat.

Manhattanin eteläkärjestä näkyy Ellis Islandille, jossa komeilee Vapaudenpatsas. Rannasta kulkee jatkuvasti lauttoja patsaalle, se matka jäi meillä ensi kertaan. 

Sen sijaan keskityimme pienempiin teoksiin, kuten tähän valaisimeen rakennettuun linnunpesään.

Kuvia tästä reissusta on runsaasti, mutta nyt täytyy lopetella kierrosta. Oi jospa olisikin voinut kävellä tuosta ovesta sisään ja ottaa portailta lehti mukaan. Kakkoskoti, oh yes.

Ihan taatusti kädessä olisi ollut ruusukimppu, jollaisen olisin napannut kukkakaupasta ihan siitä kotikadun varrelta.

Nooh, sitä megalomaanista lottovoittoa odotellessa piti tulla kotiin. Mutta uudestaan menen New Yorkiin visiitille, se on varma. Se ei ole kolkko kivikaupunki, vaan huippukiva. Myös puutarhamielisille.