Onko heinällä sirkkalehti?

Ensimmäistä kertaa heinänviljelijänä, enkä rehellisesti sanottuna tiedä, pitääkö näitä taimia koulia.

Kun yleensä taimet koulitaan sirkkalehdistä kiinni pitäen, niin mistäs mä näiden kohdalla kiinni otan? Kaipa ne pitää omiin purkkeihinsa siirtää ennen isoon, varsinaiseen ruukkuun siirtämistä...? Heinä on nimeltään sulkahirssi (Pennicetum setaceum), josta pitäisi kasvaa komea tupsupäinen, tuulessa kahiseva silmänilo.

Myös koristemaissi on itänyt.

Eipä ole silläkään lehtiä, mutta tuo tyvi näyttää ehkä hieman tukevammalta, niin että siitä voisi tarvittaessa tainta siirtää. Noista turvepoteista muuten huomasin, että ne kuivattavat mullan jo yhdessä päivässä, eli kastelutarve pitää tarkastaa päivittäin.

Chileistä toinen, se ikkunan edessä pidemmän aikaa kasvanut (siskohan kasvoi pidempään kasvivalojen alla kellarissa), on venynyt pituutta ihan silmissä.

Olen parilla viimeisellä kastelukerralla antanut hänelle lannoitetta, ja siksi olohuoneessa on välillä hieman tuoksahtanut. Nooh, mitäpä sitä ei harrastuksensa takia sietäisi, hah.

Basilika, jonka kylvin suoraan kasvuruukkuunsa ikkunalaudalle 23. helmikuuta, on kasvanut hitaahkosti mutta varmanoloisesti.

Tuostahan voisi jo muutamia lehtiä napsia. Jos raaskisi. Ja tuon edellisen linkin takaa löytyvästä kuvasta muistin, että kylmäkäsittelyssä neljä viikkoa palelleet ja sen jälkeen huoneenlämmössä ihmetelleet kesäkulleron siemenet eivät ole itäneet. Ne eivät ole inahtaneetkaan, pöh.

Eilen otin pihalla tuijilta suojapeitteet pois. Elän toivossa, että niiden juuret saavat jo kosteutta, eivätkä oksat kärähdä. Onhan tuota plussakeliä saatu jo viikon ajan. (Eli se siitä puutarhurin pitkäjänteisyydestä.)

Kevään kuriiri

Aurinko sulatti maahan pienen pälven kohtaan, johon joka vuosi nousee kevään ensimmäinen urhea krookus. Kävin tarkastamassa tilanteen lähempää, ja kyllä, niin käy tänäkin vuonna:

Tervetuloa, kevään kuriiri! Hiukan on kyllä ankean näköistä ympäristöä, ja kun ulkona vielä tuulee erittäin napakasti, niin täytyy sanoa, että varsinainen sissi ja lonely rider tämä yksilö on. 

Vaaksan päässä pihajasmikkeen juurella on myös näkyvissä vihreää.

Narsissit siellä kurkkivat varovasti joulukuusenhavujen ja muiden roskien seasta. Jos olisi lämpimämpi, olisin jo nyppimässä noita havusia yksitellen pois, mutta koska ilma on ihan siperiasta, niin en.

Otin lopullisesti sisälle kylmäkäsittelyssä olleet kesäkulleron siemenet. Ne viettivät aikaansa ensin muutaman päivän huoneenlämmössä, sitten pari viikkoa jääkaapissa ja sen jälkeen pari viikkoa päivisin ulkona ja öisin eteisessä. Eli yhteensä kylmää aikaa tuli neljä viikkoa ja yksi päivä. Nyt vain odotellaan, riittikö se.

Basilikaa ikkunalle

Viherpiha-lehti on mielestäni aika tuskaista luettavaa monine erilaisine koukerokirjaisimineen. Ja koska suomalaisista puutarhalehden toimittajista ei ihan heti saada samanlaisia brändejä kuin esimerkiksi Alan Titchmarshista Englannissa, niin sitä toimittajan nassua ei mielestäni tarvitsisi niin monessa kuvassa näkyä... mieluummin niitä kasveja tai muuta asiaan liittyvää. First things first, niin kuin Englannissa todetaan :)

Noh, tänään postilaatikkoon kolahti lahjalehti kyseisestä julkaisusta. Selailin sitä, eivätkä nuo yllämainitut ärsytyksentuottajat olleet mihinkään hävinneet, mutta erään oivan vinkin sieltä bongasin: basilikan ikkunakasvatusohjeet, jotka sopivat tähän vuodenaikaan.

Viherpiha 2/2011

Idea tässä on se, että ruukun pintakerros on kylvömultaa ja syvempi kerros tavallista multaa, joten taimi voi kasvaa siinä koko kasvukautensa. Vaikuttaa niin helpolta ja kätevältä, että pakkohan sitä on kokeilla. Varsinaiset kylvöt (ulospäätyville basilikoille) teen maalis-huhtikuussa.

Laitoin neljä päivää huoneenlämmössä olleet kesäkullerot minigrip-pusseihin ja jääkaappiin +4 asteen lämpötilaan. En ole koskaan tehnyt kylmäkäsittelyä jääkaapissa, jännä nähdä, onnistuuko. Toiset ohjeet suosittivat puhaltamaan pussiin ilmaa, toiset jättämään pussin auki jne. Tein välimallin, puhalsin vähän ja suljin.

Onneksi ihmisellä ja kasveilla on pääsääntöisesti eri taudit. Kesäkulleroilla ei siis pitäisi olla vaaraa saada elämänsä flunssaa :/

Kesäkullerot/ 101

Olen odottanut kuumeisesti, että voisin kylvää orvokkien ja chilin seuraksi jotain lisää. Eilen annoin itselleni luvan.

Tällä tarpeistoilla homma sujui varsin hyvin. Käytän kertakäyttöhanskoja silloin, kun kynsien aluset eivät saa pinttyä ihan mustiksi.

Upotin multiin viime syksynä kesäkulleroista keräämiäni siemeniä. Kirjekuoren pohjalta löytyi lopulta viisi kelpoa palleroa. Kylvöastioina käytän kaupasta ostamiani peruspotteja, joita pesen sinnikkäästi, kunnes ne hajoavat käyttökelvottomiksi.

Näiden purkkien kyljessä on edellisiä tekstejä niin, että keskimäärin nyt on vuorossa kolmas käyttökerta. Hyvin ne kestivät viime kesäiset pesutalkoot ulkona ison saavin äärellä. Ah, kuinka lämmintä silloin olikaan, hiki valui selkärankaa pitkin... ja vilvokkeeksi syötiin jäätelöä.

Ne jäätelötikut toimivat nyt ihan kelpoina nimikyltteinä.

Vielä kun malttaisi keskittyä kirjoittamaan tekstiä rauhassa, niin tulos ei olisi harakanvarvasta. Mutta toisaalta riittää, että saa selvän. Ja jos ei saa selvää, niin viimeistään kukinto kertoo, mikä kasvi on kyseessä.

Huomasin ilokseni, että tämä on 101. postaus tähän blogiin. Äkkiä näkyy aika kuluvan hauskan tekemisen äärellä!

Ja kesäkullerot, ne viettävät muutaman päivän huoneenlämmössä ja pääsevät sitten kylmäkäsittelyyn jääkaappiin. Oletan, että 20-30 asteen pakkaset olisivat niille liikaa.

Kesäkullero, nätti pallero

Unohdan aina tämän kasvin nimen, vaikka tarkastan sen joka vuosi. Ehkä nyt ikuistamalla sen tänne blogiin saan sen myös uppoamaan haperoituvaan muistiini.

Kesäkullero (Trollius chinensis) on tarttunut matkaan jostain joskus, arvelen, että edesmenneestä puutarhamyymälä Backaksesta viitisen vuotta sitten. Se on kasvanut paikassa, joka odottaa, että sille "tehtäisiin jotain". Mitään ei kuitenkaan ole tehty, joten kaikki kasvit punkevat samasta kohtaa ylös joka kevät, paitsi syysasteri, joka tulee paitsi "omalle paikalleen" myös moniin muihin kohtiin. Leviää siis runsaasti.

Kyseessä ei ole tämä syysasteri (Aster novi-belgii), joka on uudempaa, keski-eurooppalaista kantaa:

Näin nätisti se ehti kukkia viime syksynä, kuva syyskuun 20. päivältä.

Se leviävä sortti on tämä "maatiaisasteri" tai "syysasteri", jolle ei ole Pentti Alangon mukaan löytynyt tarkempaa nimeä. Tässä heitä lokakuun 25. päivänä vuonna 2008:

Ihana ajatus sinänsä, että lokakuun lopussa voi olla aurinkoista ja jotain kukkivaakin! Senpä takia tämä maatiasasteri levitköön pihallani (tietyissä rajoissa) minne haluaa.

Mutta se kesäkullero, sen aika on juuri nyt ja tältä se näyttää.

Tätä kirjoittaessani tajusin, että kesäkullero on varsin kaunis perenna. Siispä siemenet talteen ja kulleroa lisäämään.