Liilaksi meni

Eilen oli huikea kevätpäivä ja tänään on piukeat jalanlihat. Sitä se kauden ensimmäinen Oikea Kuntoilupäivä aina teettää. Mutta valita en, vaan nautiskelen. Voihan niitä portaita laskeutua alas taas jonain toisena päivänä, kun reidet antavat mahdollisuuden.

Mutta nyt kasveihin, ei tämä mikään sporttiblogi ole.

Tiiättekö, mitä tein? No päällystin muovilaatikon säkki- elikkäs juuttikankaalla. Leikkasin palan, taittelin ja tökin reunat multaan cocktailtikuilla. Niin juuri, niillä tikuilla, joita jäi merkkaustikkuaskarteluista vielä jäljelle.

Sanoisin näin valmista katsellessani, että ensi kerralla laitan kangasta kaksinkertaisesti, jos se on näin harvaa. Mutta kauempaa katsottuna on aika kiva, luonnollisemman näköinen kuin valkoinen muoviaski. 

Orvokit ovat kovasti avautuneet kukkimaan, mutta mitä ihmettä, kaikki ovat olleet järestään sinisiä tai liiloja. Missä ne vaaleankeltaiset ja oranssit ovat? Onko vaaleus katoavaista?

Yrttikärry Herbarette 3000 DLX on rullattu ulos talvipiilostaan. Hienosti on ruohosipuli jo lähtenyt versomaan.

Sinistä ja liilaa on myös kärryn vieressä. On kyllä nättiä pitkästä aikaa – ja muutenkin, vaikka ihan lyhyestäkin aikaa. Mikä väri tässä nyt voisi harmittaa. Paitsi ehkä harmaanruskea, mutta taustavärinä toimii sekin.

Liilaa näkyy myös erään chilin kukissa, on joko Cheiro Roxa tai Fidalgo Roxa tai Explosive Ember (en muistanut tarkastaa) – joku, joka tekee myös hienon väriset hedelmät. Näette sitten.

Ja joku on jo ollut kauden kiireisin. Nimittäin chili Capsicum annuum 'Kori Sitakame', joka on pukannut ensimmäisen podin alle kolmen kuukauden kuluttua siemenensä kylvämisestä.

Ei mahda mitään, arvon viherbloggarit. Kausi. On. Täällä.

Mitä tänään syötäisiin?

K-kauppalaisten rajuiksi äityneiden juhlien jälkeen mainoslause vääntyi muotoon "Ketä tänään lyötäisiin?", mutta mehän emme semmoisia pohdi. Me kävelemme ruoka-aikaan puutarhassa kulho tanassa ja etsimme jotain, jota kerätä siihen. Nyt tarjolla on

Hellekausi laittoi alkukesän kylmettämiin taimiin vauhtia ja satoa on saatu maistella jo parin viikon ajan. Tuossa kaikki kirsikkatomaatteja; punainen Tumbling Tom, keltainen Tomato Balconi Yellow, oranssi Sungold, puikulainen raidallinen (O-kirjain) Tumbling Tiger, punainen Red Alert ja isompi punainen Terenzo (U-kirjain).

Makein heistä on ehdottomasti Sungold, joka on myös kasvutavaltaan erilainen kuin muut. Muut ovat enemmän tai vähemmän "amppelitomaatteja" eli "ilman tukea" ruukussa kasvavia, Sungold kasvaa pidempiä versoja ja tarvitsee niille tukea. Kyllä nuo muutkin kasvaessaan melkein aina jotain tukea tarvitsevat, raakileiden tullessa oksat alkavat painaa ja painua ja uhkaavat katketa. Vähän bambukepin pätkiä sinne tänne kasvuston sekaan, sillä se tilanne nopeasti korjaantuu.

Suurin osa tomaateista kasvaa mulla ruukussa ulkona, eteläisellä puolella pihaa, muutama taimi kasvaa kasvihuoneessa. Sinne en kyllä taida enää niitä laittaa, ne kasvavat niin järjettömät pehkot ja lehtituppaat, että peittyy kaikki muu niiden alle. Eivätkä ne raakileetkaan kypsy siellä vihermassan alla, vaan lehtiä on poistettava reippaita määriä. Ulkona kypsyy nopeammin!

Raakileita on satamäärin, taimia on siis pari-kolmekymmentä. Kuka niitä jaksaa laskea. Syödään pallukoita, kun ohi kävellään.

Pieniä tomaatteja en lähde sen kummemmin säilömään, syödään niitä sellaisenaan salaateissa, pastassa, wokeissa. Parilla veitsenviillolla palat ovat sopivan kokoisia bruschettan tai salsan ainesosana. Lisäksi tomskuja voi jakaa muille, hyvin yleensä kelpaavat.

Nyt on kyllä kaikki puutarhassa runsaimmillaan. Yrttikärrystä ei materiaali tunnu vähenevän, vaikka kuinka urakalla syö.

Löysin persiljalle oivan käyttökohteen, nimittäin persiljapeston, ohje täällä HS:n sivuilla. Vinkki: lisää valkosipulia :) Ja lipstikasta olen tehnyt useamman kerran lipstzikiä eli lipstikka-tsatsikia, mukavan makuista sekin:

 

Timjamia ja oreganoa ajattelin kuivata kuivurilla, tai voisihan se onnistua ihan ilmakuivauksenakin. Ainakin, jos ei osu juuri ne sateisimmat päivät kohdalle. Ruohosipulia olen pakastanut ja chilejä kuivannut, lisää satoa on niistäkin kyllä vielä tulossa.

Sade alkaa nyt roimia juuri kukoistuksensa piikkiin päässeitä kasvustoja. Mutta hei, olihan niitä hellepäiviä peräkkäin huikeat 38 kappaletta. Ei-voi-valittaa-sateesta. Ei-vaan-voi.

Kellarissa talvehtineet pelargonit olivat ihan järkkyjä riiskuja keväällä ulos päästyään, ja olivat kamalia vielä kesäkuun lopullakin pitkän kylmän kauden jäljiltä. Mutta nythän he ovat ihan mukavassa tilassa.

Voi olla, että vakaista päätöksistä huolimatta kanniskelen näitä kellariin tänäkin syksynä. Voi olla.

Heitä se roskiin

Jos ei daalian juurakko ala kaikesta huolenpidosta huolimatta tehdä lehtiä, niin heitä se roskiin, vaikka lehtikompostiin. Sinne kun sen pariksi viikoksi unohtaa, niin johan alkaa vihertää. Kompostista kerralla nätti, sano.

Sateiset kelit tekivät juurakolle ilmeisesti hyvää. Esteri hoisi sen, mitä Geranium ei kyennyt.

Esteri on hoitanut myös yrttikärryä, olisi varmaan sadonkorjuun aika.

Tein Herbaretteen kultaisen verkkomaapallon, tuolla se seasta vielä just ja just näkyy. Palleron löysin rumanvärisenä kukkakaupan laarista, spraymaali teki taikansa.

Timjami ryöppyää yli laidan.

Ja ihanat kultapalleroiset sammarit tuovat väriä vihreän joukkoon.

Keltainen ilahduttaa tänä kesänä, kun muissa väreissä kukkivat kasvit (pelargonit ja daaliat) jumittavat ihan tosissaan. Mutta olkoot, mä nautin tuliunikoista ja jasmikkeesta.

Ja tästä keltaisesta, jonka nimestä ei ole tietoa. Jostain siemenpussista se löytyisi, mutta en tiedä, missä se pussi on ja mikä se niistä on. Siemenpussikokoelmaa tulisi saada voida säilyttää olohuoneen kirjahyllyssä tai lipaston tai senkin päällä, niin tärkeä tieto olisi aina käden ulottuvilla.

Amerikasta saadut rudbeckian (päivänhatun) siemenet ovat myöskin tuottaneet iloista auringonväriä.

Ja kasvihuoneessa väriä pintaansa virittelee chili '7pot Brain Strain'.

Raidallinen kirsikkatomaatti (jonka nimeä en muista jne.) on kehittänyt raitojensa aihiot.

Chili 'Naranga' on jo löytänyt ulkoisen punertavuutensa.

Yksi daaliakin on päättänyt edustaa heimoaan. (Nimiasian arvaattekin.)

Ryhdistäydyn seuraavaan postaukseen nimien ja muiden faktojen kanssa. Tämän horinan päätän nyt mehiläisen takamukseen.

Moikkelis, nautinnollisia kesähetkiä valitsemassanne asennossa.

Herbarette 3000 DLX

Olen ollut harvakseltaan Blogistanissa, liian harvakseltaan, mutta tiedättekö miksi? Koska olen tuunannut kulkuneuvoa. Nyt pihalla seisoo kullankiiltävä yrttivaunu Herbarette 3000 DLX (niin kuin deluxe).

No kas, asiahan lähti siitä, että yrttipenkkinä toiminut turveharkkoreunuksinen systeemi oli käynyt huonoksi: maaperä kuivunut muurahaisten temmellyskentäksi, jota vain varsin korkeajalkainen ottokoira Sulo muisti enää kastella. Virtsaamalla. Joten uutta kasvualustaa kaivattiin kovasti. Ja mieshän sen keksi, kun mieskaupan (IKH) katalookia selasi. Työkalukärrystä sen saa, on korkeutta ja vähän erilaista tunnelmaa.

Tästä lähdettiin maaliskuun lopussa.

Väri oli ihan sähäkkä, mutta jos on mahdollista saada kultainen kulkupeli, niin miksi ihmeessä sellaista ei ottaisi? Pohjamaalasin näkyviin jäävät osat valkoisella ja pinnan suhuttelin spraymaalilla. Hyvin tarttui Bilteman harrastajamaali (hinta 5,90), ei tarvinnut kuin pari suht' ohutta kierrosta. Peittelin suojattavat nippelit foliolla – vinkki, jonka näin jossain interwebissä.

Mies teki vaunuun kaksi jämptin kokoista laaria.

Tyttären kanssa kehittelimme laarin kylkiin jotain sopivaa slogania. Tytär sen keksi, ja teki kirjainsapluunatkin. Minä spreijasin antrasiitinharmaalla.

Riisuimme ranskan kielen turhista etuliitteistä ja sorvasimme sanat tarkoituksiimme sopiviksi: Vert est vérité – vihreä on totuus. Ja vuosiluku mukaan.

Kärrystä saa laidat alas, kun haluaa ihailla tekstiä koko komeudessaan.

Ja laidat ylhäällä näkyy enemmän blingblingiä, nimittäin vanteet on kromatut. Bilteman vannemaalilla.

Laarien pohjalle salaojat lekasorasta ja mullat päälle.

Sitten vaan yrtit perään. Herbaretteen tuli itsekasvatettuja chilejä, timjamia, korianteria, lipstikkaa, ruohosipulia, lehtipersiljaa, krassia ja samettikukkaa. Pääsiäisen munakoristeista syntyi ihan oikeita taimia, kun siirsin oraat oikeisiin (muovisiin) potteihin.

Chileistä laitoin tällaista omenanmuotoista Narangaa...

... ja vanhaa lemppariani Hot Super Chilli F1:a.

Vanha yrttipenkki sai lapiokyydin peräkärryyn. Sen kohdalle löytyi jemma-nimisestä paikasta vielä riittävästi liuskekiviä.

Siihen minä Herbareten parkkeerasin ja siinä minä sitä ensi töikseni oven avatessani ihailen. (Ja välillä avaan ovea ihan vaan ihaillakseni.)

Ja kun spray-maalauksen vauhtiin pääsin, niin suhautin kultaa vielä amppelimuratin asujaimistoonkin.

Sopii nyt paremmin kultavaunun maisemiin.