Kaipaatko voikukkaa?

Talvi se olla möllöttää juu. Eihän tällaisessa aurinkoisessa talvessa mitään vikaa olisikaan, kun se vaan ottaisi tilansa talvikuukausina (joulu-tammi-helmi). Kun kelit on tällaiset maaliskuun puolivälissä, niin itku on kurkussa. Melkein huulilla jo.

Taimiosastolla tapahtuu sisätiloissa sitä sun tätä. Esimerkiksi sitä, että yksi kylmäkäsittelemätön akileija on itänyt. Tässä Amerikasta lahjana tulleessa lajissa (Aquilegia saximontana 'Rocky Mountain Blue') kylmäkäsittely on suotava, mutta joskus siemenet itävät kuulemma ilmankin. Kokeilen molempia tapoja; ne kylmässä kolme viikkoa viettäneet tulivat äskettäin sisälle (hiljaista on) ja huoneenlämmössä kyteneistä tosiaan yksi siemen iti viikko sitten.

Hän oli hyvin vahvasti ns. nurkka-itäjä.

Siirsin taimen keskemmälle purkkiinsa, josko se osaisi kasvaa siinä. Toivottavasti hällä ei ole agorafobiaa tahi vastaavaa estettä.

Kellarissa kasveskelevat orvokit, ikkunahyllyköissä chilit, pelakuut, juuri itäneet tomaatit ja muutama muu sekalainen tyyppi. Ei niistä kuvia tällä kertaa.

Laitetaan sen sijaan kuvaa ulkoa, jossa pienetkin kevään voitonmerkit tuottavat iloa. Kuten jääräkä.

Aurinko on porottanut voimalla viikko sitten väkerrettyyn kranssiin ja avannut hanan. 

Pihlajanmarjat ovat murtautuneet ulos jääkuorestaan kuin kananpoika h-hetkellä.

Sulamis-efektin lisäksi hienoa on, että jääpuikon nokan kärki on pihlajanmarjanpunainen. Tip.

Täytyy kyllä sanoa, että on todella erikoista, että piha on näin tukevasti talvinen vielä tässä vaiheessa kuukautta: olemme asuneet talossa 13 vuotta, ja ensimmäisinä 10 vuotena tontti oli sula maaliskuun viimeisen päivän aikoihin, siihen pystyi luottamaan. Kahtena viime talvena lumet ovat lopullisesti sulaneet vasta huhtikuun alkupuolella, koska lunta on ollut niin mahdottoman paljon. Mutta tänä vuonna tontti on todennäköisesti sula vasta huhtikuun puolivälissä – jos siis hyvin käy. Jos mennään tätä tahtia, niin vappunakit pysyvät kylmänä omassa hangessa. Uaah!

Lunta on pihalla pienehköinä vuorina ja jäätä tukevina mannerlaattoina, totesin tänään, kun istuskelin pihalla päiväkahvilla koirien kanssa. Tällaista lumiratapalloilua harrastimme uudemman tulokkaan, Sulon, kanssa.

Eihän siinä jalat aina maahan osuneet, kun oli niin kivaa.

Vanhempi herra, Sandy, istui sylissä tuomaroimassa.

Aurinkopoikia ovat molemmat, ja lämpöasteita kaipaavat hekin jo kovasti. Mamman murut.

Mutta kaipaatko sinä kevättä niin paljon, että kaipailet jopa voikukkia? Täällä olisi nyt tarjolla tuore taimi, joka löytyi kellarista, talvehtivan pelargonin ruukusta.

Onhan tuo hiukan venähtäneen mallinen niukan valon takia, mutta hyvässä jatkohoidossa hänestä tulisi Oikein Komea Voikukka. Tässä on nyt hyvä tilaisuus! Taimi myydään eniten tarjoavalle.

Jääaskartelun luvattu maa

Juuh. Ei tule maaliskuussa edes maistiaisia Oikeasta Keväästä. Että sulaisi asvalttia näkyviin ja lorisisi noro (ei se virus). Ei, kyllä maaliskuussa täytyy olla öisin 15 astetta pakkasta ja päivällä vähintään puolet siitä, navakalla tuulella höystettynä. Ja jos paistaa aurinko, pannaan miinusta vielä lisää, ja jos ei paista, niin turskautetaan reipas lumipyry.

Uaah.

Suomi on jääaskartelun luvattu maa. Keskimäärin jokaisena päivänä vuodesta kakkuvuokaan voi laittaa vettä ja pakastimesta löytyneitä hilstereitä, ja laittaa systeemin rappusille jäätymään. Parissa tunnissa kiekko on valmis ja ei kun puuhun roikkumaan. Eikä sula.

Siinä on sitten mukava seistä viimassa renkaan edessä ja katsella marjoja jään puristuksissa.

Se on varma harrastus, jota ei ainakaan sää pilaa.

-- painokelvotonta tekstiä --

Jostain samankaltaisesta syystä, kuin linnut lähtevät muuttomatkalle ja lohet kutureissulle, niin olen kylvänyt kasvien siemeniä. Lisääntynyt valo on kertonut matelija-aivoilleni, että uusi kesä on tuloillaan. Kehittyneemmät aivojeni osat alkavat epäillä, että tässä ikiaikaisessa koodauksessa on nyt paha bugi. Näyttäisi nimittäin ikkunasta katsottuna siltä, että ei ole tulossa kesä, vaan pohjoisnapa. 

Kohta ei onneksi näe enää ikkunasta ulos, katsella jäistä surkeutta. Makuuhuoneen ikkunan eteen nimittäin kasautui taimihyllykkö nro 2, jotta ne matelija-aivojen synnyttämät kylvökset saadaan valon äärelle kasvamaan. Valoisimpaan mahdolliseen paikkaan ainakin.

Hyllystä tuli kevytversio olohuoneen ikkunalla roikkuvaan versioon nähden. Siitä tuli myös... no, värikäs versio, kun hyllyosat ovat harmaata laminaattia ja kiinnitysmekanismi oranssia pyykkinarua. Niitä kun sattui kellarin kätköistä just tänään löytymään ja kiire oli. Nyt saan nauttia kiireeni hedelmästä pari kuukautta, hah.

Laitan kuvan seuraavassa postauksessa, kun olen itse sulattanut moisen näyn.

Mutta mukavaa tilanteessa on se, että voin aamulla kohdentaa katseen välittömästi Itse Asiaan. Vihreään.

Ehkä jonain aamuna haukankatseeni tarkentaa chilin ensimmäiseen kukkanuppuun.

Tai pelargonin vastaavaan.

Toivottavasti silmä ei minään aamuna tsuumaa punkkiin tai kirvaan, tai joudun nukkumaan siitä eteenpäin Raidin raikkaassa tuoksussa.

Koska tiesin saavani ruhtinaallisesti (no ei) lisää valotilaa tästä hyllystä, niin laitoin muutaman oleellisen siemenen vielä multiin: 

- tomaatti 'Gardener's Delight', 'Tiny Tim' ja 'Sungold'

- koristemaissi Zea mays 'Harlekin'

- risiini 'Carmencita'

- värinokkonen 'Black Dragon' ja 'Velvet Red'

- verbena 'Orchid Frost'

Pulassahan tässä jo nyt ollaan, joten ei tuo satsi enää konkurssia pahenna. Teen ikkunattomassa tilassa kasvamaan joutuneista ja vanuneista taimista sitten kivan vihreitä jääkransseja.

Luonnonsatoa talvivarastoon

Elokuu on kesäkuu, mutta hiukan on jo ajateltava ensi talvea: vaikkei oma puutarhasato niin kummoinen tänä vuonna olekaan, niin luonnossa satoa riittää varastoitavaksi asti. Sitä kaikkea kivaa materiaalia, jota metrisen lumipenkan alta on hankala kaivaa.

Kuten männynkäpyjä jouluasetelmiin.

Olen kuorruttanut koreissa kököttävät muoviruukut ja muut hänksänvänksät kasalla käpyjä. 

Tuoreet kävyt avautuvat kuivuessaan ja alkavat vanhetessaan myös harmaantua, eli hienommaksi muuttuvat koko ajan. 

Otin talteen myös hienonhienoa merenrannan hiekkaa. 

Sitä tarvitaan ainakin kynttiläsysteemeihin, kuten lasihurrikaaneihin.

Nämä pytyt kököttävät kylppärin ikkunalla, laitan niihin pinkit pyöreät kynttilät. Ne muistuttavat kesästä sitten, kun kylppärin ikkunan takana pyryttää viistoon. Että vihmo ja riehu nyt aikasi, talvi, kohta sut on selätetty.

Nyt on myös hyvä aika keräillä pihlajanmarjaterttuja, joista voi sitten pakkas-aikaan tehdä värikkäitä jääkransseja.

Täällä ohje kranssin tekoon. Marjoja ei tarvitse hamstrata paljoa, niitä kannattaa jättää muuttomatkalle tankkaaville linnuillekin.

Tähän aikaan kannattaa myös varastoida kesäfiilistä, nauttia vehreydestä ja valosta, vaikka syksyä vyörytetään jo joka rintamalta. Elokuu on kesäkuu.

Voimia voi tankata myös tässä koneen äärellä, ihanan blogiyhteisön kanssa. Olen ilokseni saanut "I love your blog" -tunnustuksen Marilta (Puutarhaprojekti 2) ja Pirkolta (Elämää ja elämyksiä).

Iso kiitos, tytöt! Miten voikin muutama pieni sana ilahduttaa niin paljon? 

Tunnustus on lähetettävä eteenpäin viidelle mukavalle blogille, ja tässä se vaikeus sitten piilee. Tykkään monista blogeista enkä osaa laittaa niitä "paremmuusjärjestykseen", koska ne ovat hyviä juuri eri syistä. Lähettäjälle tunnustusta ei saa lähettää takaisin, ja pitkän pähkinnän jälkeen listasta tuli tänään tällainen:

• Pilvipuutarhassa puuhastelua
• Keltainen tupa ja perunamaa
• Hannala
• Kanttorilan puutarhassa
• Talikko ja taikasauva sekä Nettimartan pihapiiri

Viisi palleroahan tuossa on...?! Jos joku näistä blogeista on sinulle vielä tuntematon, niin piipahda ihmeessä kylässä. Kiinnostavia juttuja heillä kaikilla – kuten myös kaikilla sivuni sivupalkin blogisteilla. Ja monilla muilla! Tai oikeastaan kiinnostavia juttuja on kaikilla puutarhabloggareilla, koska puutarhaharrastus on universaali ja yhteinen. Ettäs tiedätte :)

Orvokkikoulintaa ja jääpuikon sulantaa

Se on sitten helmikuun viimeinen viikonloppu, jihuu! Talvi saa vihdoin viralliset lähtöpassit, kun ensi viikolla siirrytään maaliskuuhun. Ja kyllähän tuo helmikuunkin aurinko jo lämmitti ihanasti tänään. Tosin mulla oli hommia hämärässä kellarissa...

Nimittäin neljä viikkoa sitten hajakylvetyt orvokit piti kiireesti koulia tänään. Ne olisi pitänyt koulia itse asiassa jo viikko sitten, mutta en ehtinyt ennen lomaa. No, tänään oli sitten kohdattava kiireidensä seuraamukset:

Aivan liian tiheässä kasvaneet pikkutaimet :( Niiden juuret olivat kietoutuneet toisiinsa, joten koulinta oli hidasta ja tuskaista. Jouduin heittämään yli puolet roskiin, tästä satsista talteen sain noin parikymmentä tainta. Olisi niitä saanut enemmänkin, mutta mulla on vielä toinen astia koulimatta. Siinä taimet näyttivät kasvavan väljemmin, joten ehdin siirtää ne omiin purkkeihinsa ensi viikolla.

Paprikat ja chilit ovat päässeet ihan mukavan kasvun alkuun kasvilamppujen alla.

Näitä voisi kohta alkaa lannoittamaan, ja sitten jossain vaiheessa siirtää isompiin pyttyihin.

Laitoin myös uusia kylvöksiä tulemaan. Multiin upposivat kahden erilaisen verbenan sekä punahatun ja korianterin siemenet. 

Kylvöastioina käytin noutomuona-astioita, joita on lähikiinalaisesta nurkkiin kertynyt, hm. Tein pohjaan ja kanteen reiät kuumennetulla metallisella grillivartaalla.

Olipa taas ihanaa päästä puljamaan mullan, veden ja siementen kanssa! Tämänhetkinen siemenvarastoni näyttää aika niukalta, kun viime vuonna tein raa'an suursiivouksen ja heitin wanhat pussit pois. Nyt kaipaan niitä muistona kaikista ihanista ja pieleenmenneistäkin tuttavuuksista... täytyy vaan yrittää tarkasti kirjata tähän blogiin kaikki kylvökset, siinähän sitä olisi muistikirjaa.

Ulkona oli kyllä mahtavan kirkasta tänään. Räystäässä roikkuneet jääpuikot sulivat tipotellen, ah, mikä näky kevättä odottavalle :)

Tähän kuvaan onkin taltioitunut yhden pisaran alaslento:

Heippa hälle!

Viime viikolla täällä etelässä oli plussakelejä, ja sen huomaa muun muassa jääkransseista. Tai entisistä jääkransseista, voisi sanoa. Tässä on ainoa, mitä pihlajanmarjakranssista on jäljellä :D

Melko surkea näky, heh. Mutta mustarastaat ovat iloisia, ne hyödyntävät hankeen tippuneet marjat innokkaina.

Helmikuun päättymisen kunniaksi piti oikein leipoa, jos pakasteiden yhdistelyä nyt leipomiseksi voi kutsua. Valmis murotaikina pohjalle, päälle mustikoita ja vadelmia, ja kaiken päälle mustikka-vaniljarahkaa ja yksi kananmuna. 

Siellä se nyt jäähtyy keittiössä. On laitettava iso muki teetä hautumaan, ja sitten ryhdyttävä nauttimaan. Laihduttaa ehtii jonain toisenakin päivänä ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Jääkranssi pihlajanmarjoista

Ihanaa, valon määrä se vaan lisääntyy lisääntymistään! Tällä viikolla päivä on pidentynyt täällä pk-seudulla puolella tunnilla, ja samaa tahtia jatketaan seuraavat lähiviikot. Kevään tuloa ei voi estää...! Ei edes se, että vielä on hyvä mahdollisuus tehdä jääkransseja.

Laitoin syksyllä pakastimeen pihlajanmarjoja ja -lehtiä. Ne kestivät pakastamisen väljässä rasiassa varsin hyvin.

 

Laitoin ne kakkuvuokaan, veteen kellumaan, ja sitten systeemin ulos jäätymään.

 

Muutamassa minuutissa jää lämpenee niin, että se irtoaa vuoasta pienellä puristelulla.

Sitten vähän (niini)narua ympärille ja takaisin ulos. Aika nätti siitä tuli, vai mitä olette mieltä?

 

Tein aikaisemmin jääkranssin kukan terälehdistä ja vihreistä lehdistä, tästä versiosta tuli jotenkin harmonisempi. Toivottavasti paikalle ei saavu kovasti tilhiä tai muita marjafaneja, tai joudun sulattamaan koko komeuden ja jakamaan pallerot niitä enemmän tarvitseville...

 

Kevätkylvöt odottavat nyt tekijäänsä, chilit ja orvokit pitäisi saada multiin, mutta töiden puolesta on ollut niin kiirettä, etten ole ehtinyt. Multaa sentään sain kiikutettua kaupasta kotiin tätä ihanuuden hetkeä odottamaan.

 

Sormet syyhyää jo. Ehkä pitää tinkiä yöunista, jotta pääsee näiden Tärkeiden Asioiden äärelle.

Pihlajanmarjoja pakastimeen

Keräsin lähistön pihlajista muutamia marjaterttuja talteen tulevaa talvea ajatellen.

 

Kahlasin nimittäin vanhat puutarhalehdet läpi, ja löysin kivan kokeiltavan jääkranssin reseptin.

 

Omapiha 6/2008

Ideana on laittaa kaikenlaista materiaalia kakkuvuoan pohjalle, kaataa päälle kylmää vettä ja jäädyttää ulkona pakkasten aikaan. Valmiin kranssin voi ripustaa esim. puun oksalle tai ulko-oveen, jossa se ilahduttaa plussakeleihin asti. Tai siihen asti, että linnut ovat nokkineet marjat esille ja syöneet kranssin reikäjuuston muotoon...?

Samalla keruureissulla nappailin mukaan toisia oransseja marjoja, ruusunkiulukoita. Liittelin niitä wanhaan pajukranssiin, jossa oli jo pieniä lasihelmiä. Pyörittelin sydämen ympärille hiukan sinistä narua korostamaan kiulukoiden oranssia väriä.

 

Siinä se nyt tervehtii kotiintulijoita ainakin hetken aikaa. Saa nähdä, syökö joku ruusunmarjat vai tippuvatko ne kuivuuttaan. Oli kyllä kivaa pikku näpertelyä, vaikkei tuotoksella kovin merkittäviä designpokaaleja kannattaisi lähteä tavoittelemaan :)

Collected some rowanberries and put them into freezer. When the hard frosts come I'm going to put berries into cake tin, pour some cold water in and let freeze outside. When ice wreath is ready it will be put hanging in the branch of an apple tree.

Also picked some rosehips and attached them on a willow wreath with steel wire. It's not exactly a piece of art but it was a fun thing to do :)