26. helmikuuta 2012

Orvokkikoulintaa ja jääpuikon sulantaa

Se on sitten helmikuun viimeinen viikonloppu, jihuu! Talvi saa vihdoin viralliset lähtöpassit, kun ensi viikolla siirrytään maaliskuuhun. Ja kyllähän tuo helmikuunkin aurinko jo lämmitti ihanasti tänään. Tosin mulla oli hommia hämärässä kellarissa...

Nimittäin neljä viikkoa sitten hajakylvetyt orvokit piti kiireesti koulia tänään. Ne olisi pitänyt koulia itse asiassa jo viikko sitten, mutta en ehtinyt ennen lomaa. No, tänään oli sitten kohdattava kiireidensä seuraamukset:


Aivan liian tiheässä kasvaneet pikkutaimet :( Niiden juuret olivat kietoutuneet toisiinsa, joten koulinta oli hidasta ja tuskaista. Jouduin heittämään yli puolet roskiin, tästä satsista talteen sain noin parikymmentä tainta. Olisi niitä saanut enemmänkin, mutta mulla on vielä toinen astia koulimatta. Siinä taimet näyttivät kasvavan väljemmin, joten ehdin siirtää ne omiin purkkeihinsa ensi viikolla.

Paprikat ja chilit ovat päässeet ihan mukavan kasvun alkuun kasvilamppujen alla.


Näitä voisi kohta alkaa lannoittamaan, ja sitten jossain vaiheessa siirtää isompiin pyttyihin.

Laitoin myös uusia kylvöksiä tulemaan. Multiin upposivat kahden erilaisen verbenan sekä punahatun ja korianterin siemenet. 


Kylvöastioina käytin noutomuona-astioita, joita on lähikiinalaisesta nurkkiin kertynyt, hm. Tein pohjaan ja kanteen reiät kuumennetulla metallisella grillivartaalla.

Olipa taas ihanaa päästä puljamaan mullan, veden ja siementen kanssa! Tämänhetkinen siemenvarastoni näyttää aika niukalta, kun viime vuonna tein raa'an suursiivouksen ja heitin wanhat pussit pois. Nyt kaipaan niitä muistona kaikista ihanista ja pieleenmenneistäkin tuttavuuksista... täytyy vaan yrittää tarkasti kirjata tähän blogiin kaikki kylvökset, siinähän sitä olisi muistikirjaa.


Ulkona oli kyllä mahtavan kirkasta tänään. Räystäässä roikkuneet jääpuikot sulivat tipotellen, ah, mikä näky kevättä odottavalle :)

Tähän kuvaan onkin taltioitunut yhden pisaran alaslento:


Heippa hälle!

Viime viikolla täällä etelässä oli plussakelejä, ja sen huomaa muun muassa jääkransseista. Tai entisistä jääkransseista, voisi sanoa. Tässä on ainoa, mitä pihlajanmarjakranssista on jäljellä :D


Melko surkea näky, heh. Mutta mustarastaat ovat iloisia, ne hyödyntävät hankeen tippuneet marjat innokkaina.

Helmikuun päättymisen kunniaksi piti oikein leipoa, jos pakasteiden yhdistelyä nyt leipomiseksi voi kutsua. Valmis murotaikina pohjalle, päälle mustikoita ja vadelmia, ja kaiken päälle mustikka-vaniljarahkaa ja yksi kananmuna. 


Siellä se nyt jäähtyy keittiössä. On laitettava iso muki teetä hautumaan, ja sitten ryhdyttävä nauttimaan. Laihduttaa ehtii jonain toisenakin päivänä ;)

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

9 kommenttia:

  1. Voi että miten nuo pienet taimet aina sykähdyttävät näin keväisin, niin kuin nyt nuo orvokintaimesi : )
    Minulta loppui kylvömulta kesken, eli tuli pieni viivästys ; )

    VastaaPoista
  2. Sulla se on jo täys taimetus ja koulutus käynnissä. Minullekin on käynyt noin, että siemenet tulivat niin tiuhaan, ettei juuri tahtonut saada irti toisistaan. Mutta opimme tästäkin jotain seuraa kertaa varten.

    Yhtään siementä en ole vieläKÄÄN kylvänyt...

    Hieno kuva tippuvasta vesipisarasta ja jääpuikkoista. Niin, ja hyvästi helmikuu ja tervetuloa maaliskuu :D

    VastaaPoista
  3. Sari, ne todella sykähdyttävät ihmeellisesti. Kun olin viikon reissussa ja ryntäsin näitä katsomaan kotiin palattuani, niin piti ihan ääneen hihkaista, kun purkista pursusi vihreää :)

    Minäkin jouduin kesken koulinnan kipaista kauppaan, kun tavallinen multa loppui... mitenhän tuohonkaan mullantarpeeseen ei muka osannut varautua, heh.

    Nettimartta, täällä tosiaan koulutellaan puolin ja toisin, minä orvokkeja ja ne minua. Täytyy olla nopeampi seuraavissa kylvöksissä, taimilla on kova kiire kasvaa, eivät ne odottele tarhurin talvilomia :o

    Luulen, että fiksut jaksavat vielä odotella siementen kylvämisen kanssa, hosumaijat eivät vaan millään malta ja saavat sitten nenilleen, hah.

    VastaaPoista
  4. Jaahas, sä oot saanut taimet jo koulintavaiheeseen! Mulla vasta siemenpussit on halailussa ;) Ei vaan, ostin pääosin sellaisia siemeniä joita voin laittaa suoraan maahan ennen esikasvatusta, tilapula. Kiva seurata sunkin taimenten kasvua, eli postauksia odotellen ;)

    VastaaPoista
  5. Elämäni matkat, tunnistan tuon siemenpussien halailun, sitä harrastan itsekin :)

    Mulla on enemmänkin tilapula tuolla ulkona eli siellä ei ole juurikaan tyhjää kylvötilaa, vaan laitan uusia kasveja pääasiassa ruukkuihin. Toki ruukkuihinkin voi kylvää suoraan ja sitä jonkun verran teenkin, mutta tämä esikasvatus tuntuu nyt kivalta. Tänä aamuna herätessäni ekana tuli mieleen, että haenkin ne uudet kylvökset kellarista itämään olohuoneen ikkunalle, siinä patteri lämmittää ehkä parhaiten. Unia en taimista kuitenkaan nähnyt :D

    VastaaPoista
  6. Upeita nuo sinun orvokin taimesi! Ja miun paprikanikin kalpenevat tuon kuvan rinnalla... :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Iiris - vaikken minä niiden orvokkien kasvua ole oikein voinutkaan edistää, niin kehut otan tietysti itselleni :)

    Tosiasiassa se on tuo lisävalo, kun tekee taimet tanakoiksi ja vihreiksi. Onneksi joinain päivinä paistelee aurinkokin, aion sitä varten laittaa kohta (erittäin ruman) hyllykön olkkarin ikkunan eteen... sinne saa sitten lisää kylvöksiä, luonnollisesti. Mitäpä sitä ei kesän eteen tekisi, hm.

    VastaaPoista
  8. Mullakin ois noita siemenpusseja vino pino, mutta vielä en ole jaksanut/ehtinyt tehdä niille mitään. Ehkä tässä kuussa?

    Sen sijaan intoilen siitä, että ainakin osa mun talvetetuista pelargoneista/pistokkaista on edelleen hengissä!

    VastaaPoista
  9. Annimanni, maaliskuu on oikein hyvä kuu siementen kylvämiseen, niin kuin ovat myös huhti- ja toukokuu. Ja jos ei ehdi tai jaksa kylvää, niin kaupasta saa kätevästi silmäniloa. Sehän tässä harrastuksessa on musta parasta, että suorituspaineita ei ole. On vain tekemisen/ ostamisen/ hoitamisen/ hoitamattomuuden/ sadonkorjuun/ nyppimisen iloa :)

    Hienoa, että pelargonisi ovat talvehtineet! Talven yli sinnitelleet kasvit ovat kuin vanhoja kavereita ja vanhempien pelargonien käkkyrät oksat niin sielukkaita. Kohtahan ne voi tuoda valoon aloittelemaan kasvua...

    VastaaPoista