Noh, vaikka kuinka rei'itin, niin lopputulos on se, että tiukka muovikansi tekee kylvöastiasta ihan liian tiiviin. Ja vaikka kuinka joka päivä tuulettelin, niin siemenet alkoivat homehtua.
Siinä sitä sitten on valkohörhelöistä verbenaa, hmm. Ei auta, kuin mennä siemenkauppaan etsimään uusia samanlaisia siemeniä, ja toivoa, että niitä löytyy. Tyhmää, tyhmää, tyhmää. Miksi en vain tehnyt, niin kuin aina ennenkin? Että siemenet multiin eikä mitään kansisysteemejä päälle? Hyvin ovat itäneet, mutteivät ole lainkaan homehtuneet.
Vanha sanonta, "älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki", pätee siis puutarhailussakin.
Nooh, kärsivällisyyshän tässä venyy, ja sitähän ei kasvitarhaajalla ole koskaan liikaa. Kärsivällisyys palkittiin juuri äsken, kun perhosorkidea avasi kukat siihen kukkavarteen, joka meni h-hetkellä poikki.
Eli marraskuussa kasvissa oli kaksi nuppuista vartta, joista toinen katkesi kastelumatkalla olkkarista keittiöön. Kasvi alkoi kasvattaa uutta sivuversoa siitä katkenneesta varresta, ja nyt paria kuukautta myöhemmin avasi siihen kukat.
Tuo suoraan seinään osoittava tappi on se alkuperäinen kukkavarren suunta. Niin että luonto antaa paljon anteeksi hosumaijoille kastelijoillekin :)
Sitä en kyllä tiedä, antaako luonto anteeksi laiskanpulskealle jänisvahdille. Lunta on pihalla niin paljon, että jänikset kävelevät suorin vartaloin aitojen yli. Siellä on sitten yön hämyssä hyvä ratustella isabellansyreeniä, niin kuin viime talvenakin.
Olisi pitänyt tehdä vallihaudat, niin kuin Hannala-blogin Hanna, mutta kun on mukamas aina niin kiire... eikä tuonne hankeen pääse kuin lumikengillä tai puskutraktorilla:
Tuo koivun eteen kasattu mäki on kohta tuolla keltaisessa lintupöntössä asti, että kätevästihän sen sitten saa putsattua. Juu, positiivinen ajattelu on tässä kohtaa paikallaan, ja positiivista ajattelua tukivat kyllä eiliset lukemat ulkolämpömittarissa.
Iltapäivällä klo 14.30 tasan +7°C°! Eikä aurinko paistanut tuohon kohtaan, mittari on itään päin. Eli kyllä, näin mahtavia alkukevään päiviä on nyt lupa odottaa!
Ostin Plantagenista viisi nippua tulppaaneita kevään tuloa kirittämään. Huikea oli tarjous, seitsemän kappaleen nippu maksoi kanta-asiakkaalle 1,89 euroa. Ja kyllähän sitä kanta-asiakkaaksi ryhtyy, kun oikein hyvää tarjousta pukkaa...
Yhdistin kolmea pastellisävyä olohuoneen pöydälle maljakkoon.
Väriyhdistelmää riitti myös keittiöön Karhula-tölkkiin.
Nuo ovat kyllä suurenmoista silmäniloa. Katsokaa nyt tätäkin viiruisaa yksilöä, kuin alkukevät itse.
Toisaalle laitoin kimpun lämpimämmistä sävyistä, värit ovat kuin sitrushedelmäkartasta.
Pakko oli tarttua myös pikkunarsisseihin, vaikka hiukan vastustankin juhlapäivien juhlimista ennakkoon... mämmiäkin löytyi lähikaupasta 2, 5 kuukautta ennen pääsiäistä. Mutta koska pääsiäinen on "jo" ensi kuussa, niin sallin yhden väripilkun tätä lajia.
Tuo syreeneille ja kirsikkapuille vaaraton pupu asuu kyllä aina tuossa kaapin päällä, eli pääsiäiskoriste se ei ole. Vielä.
Viherkellarissa olisi taas uutta duunia, nimittäin lisää orvokkien harvennusta. Nämä 'Bowles Blackit' toivovat pääsevänsä omiin yksiöihinsä.
Viherhuoneessa on ennestään noin 30 yksiötä, joiden asukkaat kurottelevat valoa kohti.
Kevät on virallisesti ja käytännössä alkanut, ja kaikenlaiset kevätkiireet sen myötä. Kaikki blogistitkin ovat aktivoituneet eikä kaikkia postauksia ehdi heti lukemaankaan. Mutta jossain välissä luen kaiken, on ihanaa, kun tietää, että täällä Blogistanissa ja tuolla oikeassa elämässä on hieno joukko samaan asiaan hurahtaneita ihmisiä :)
Aktiivista tai rauhaisaa viikonloppua kaikille, nautitaan pienistä kevään merkeistä, kuten niistä kuuluisista tippuvista räystäistä... kunhan eivät päähän tipu.
Tätähän tää puutarhanhoito on, kokeilua. Mutta jos ei koskaan kehittele uusia toimintatapoja, niin jää polkemaan paikoilleen. Joskus voitta ja joskus voittaa vähän vähemmän ;)
VastaaPoistaTulppaanikimppusi olivat suloisia.
Totta, Nettimartta, uusien juttujen kokeileminen on sekä jännää että joskus palkitsevaakin, tässä tapauksessa saldo jäi pakkasen puolelle :)
VastaaPoistaKävin lähikaupungin isossa Kodin Terrassa etsimässä uusia verbenan siemeniä, mutta niitä ei siellä ollut. Snif. No, onneksi tuo on ihan yleinen kasvi taimimyymälöissä, täytyy vaan olla ensimmäisten joukossa sitä sitten ostamassa, ettei lopu... tosin epäilen, ettei sellaista sinistä versiota helpolla löydy, mutta laitan sitten ensi vuonna niitä tulemaan siemenestä, sillä vanhalla, perinteisellä tyylillä, hm.
Tulppaaneita tulvillaan, sinun kevääsi.
VastaaPoistaTäytyyhän sitä välillä testata jotain uusiakin juttuja, sittempä tietää miten hyvä se vanha konsti onkaan ;)
No näin juuri, Elämäni matkat ;) Eihän sitä muuten voi uskoa wanhojen konstien paremmuuteen, jos ei kokeile jotain jännää uutta...
VastaaPoistaOlen silti sinnikkäästi (noin tunnin välein) käynyt katsomassa nyt jo kannettomia verbena-viljelyksiä. Että jospa siellä olisi joku selvinnyt kuivin jaloin ja itäisi sittenkin? Vielä ei ole kukaan ilmoittautunut, heh.
Kyllä on kukkaa poikineen, oih, ihanan näköistä..
VastaaPoistaJuu sitä tarvitaan vain se yksi yö kun nuo kevääseen heränneet jänöt ovat käyneet maistelemassa vähän kaikkea tarjolla olevaa, ja yleensä se parhaimmalle maistuva on myös puutarhurin suosikki :(
Joitain siemeniä olen istutellut turveruukkuihin ja laittanut elmukelmua päälle, enkä edes mielestäni liian tiiviisti, ja pian on olleet purkit homeessa.. Joitain sain pelastettua ja jatkossa unohdan kelmun..
Aiheesta hieman viistäen, siskoni on tutkijana ja on kertonut että tuo kelmu kannattaisi muutoinkin unohtaa, siitä kuulemma liukenee helposti elintarvikkeisiin kaikkea sellaista mikä ei ole ihmiselle hyväksi..
Piti kysymäni, näin ensikertalaisena chilin kokeilijana, että joko noita taimia pitäisi piakkoin alkaa lannoitella ? Ja mikä olisi siihen parasta voimaa ? Vastustaa hiukan tuo kanankakka veden laimennus, kun kuitenkin vielä kasvavat tuossa olkkarin ikkunalla..
Niin se tosiaan taitaa olla Hanna, että jäniksellä on sama hienostunut maku kuin tarhurilla :)
VastaaPoistaHyvä kommentti muovikelmusta! Olen viime aikoina ajatellut muoviaiheisiin törmättyäni, että kaikenlaisen muovin käyttöä voi hyvin ruoanlaitossa ja -säilytyksessä yrittää vähentää, ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Ja tämä tieto vahvistaa tätä tuntumaa.
Vaihdoin chilin taimille juuri eilen mullat, tai oikeastaan siirsin kokonaisine multapaakkuineen uusiin isompiin ruukkuihin. Hiekkapitoisesta kylvömullasta siirryin peruskukkamultaan, joka on lannoitettua. Tuo uusi ruukku on kuitenkin aika pieni, joten luulen ravinteiden riittävän noin pariksi viikoksi pikkutaimille, ja sitten voisin alkaa heitä hissuksiin lannoitella.
Mullakin on kakka tuoksahtanut olkkarissa, kun potteja on ikkunan edessä ollut, heh. Mutta olen käyttänyt myös ihan sitä vaaleanpunaista jauhoa (Puutarhan Kesää) veteen liotettuna, se tietysti ei ole mitään luomutavaraa. Katselin tuossa chilifoorumi.fi:n keskustelupalstaa, ja siellä suositeltiin mm. Nutriforte Tomaatti- & Mansikka- (no 1) sekä Typpi- & Kalsiumravinne (no 2) -lannoitteita. Puutarhan Kesäkin sai synninpäästön.
En ole vielä kovin syvällä tuossa lannoitusasiassa, en ole koskaan ollut kauhean innokas taimien lannoittelija, mutta miksipä noita Nutriforteja ei voisi kokeilla, jos vastaan tulee, nehän käyvät sitten mm. tomaatille ja mansikallekin. Ilmeisesti kovin typpipitoista lannoitetta kannattaa kuitenkin chileillä välttää, niin jaksavat keskittyä sadon kehittämiseen.