Juuret on

Välillä hämmästyttää, kuinka elinvoimaisia kasvit voivat olla. Marraskuun lopulla mökin pihalta napsaistu kataja on viettänyt yli kolme kuukautta pullon henkenä, pari kuukautta tyystin ilman päivänvaloa, vain pöytälampun kajo kaverinaan.

Eikä mitään, se on tehnyt oksankärkiin uutta vihreää kasvua ja kasvattanut vedessä juuret.

Myös muratinpätkä on asustellut pari kuukautta pullossa, ikkunan edessä harmaata ihmetellen. 

 

Juuria on silläkin ihan kiepiksi asti.

 

Myös joulukuun alussa lumisateen edeltä yrttikärrystä napsaistu askartelutimjami on ollut elossa koko tämän ajan. Pullossa sekin.

 

Tarkalleen ottaen yksi varpu tuosta läjästä oli elossa. Se oli tehnyt ihan uutta kasvua, näkyy kuvassa keskellä. 

Söpöt pienet juuret oli hänelläkin.

Istutin pulloveikot multaan, saas nähdä, pysyvätkö hengissä kiinteämmissä kuvioissa.

Pikkuorvokit ovat itäneet, koulin niitä tänään omiin yksiöihinsä. Hauska yllätys tuli vastaan, kun multaan on loikannut salamatkustaja, joka on muina siemeninä itänyt.

 

Joku chilihän se siellä. Valeorvokki. Selvää lempikasviainesta.

Timjamitähti

Jostain osui silmään timjamilla kuorrutettu rautalankatähti, tai onneksi vain kuva siitä, joten semmoista piti yrittää väkertää. Kuvassa oli väännetty rautalankahengaria (tai henkaria, miten kukakin haluaa sanoa), mutta mulla ei ripustinta ollut, joten väänsin suorasta.

Yrttikärryssä oli vihreänä vielä puska timjamia, sen leikkelin matalaksi. Katsomoon tuli koivua.

Kiepitin timjaminpätkiä pari kierrosta, ilman sen kummempia sidontoja. Taipuisa varsi, ja yllättävän hyvin pysyi mutkalla – ja on pysynyt nyt pari päivää kuivuttuaankin.

Ripustin viissakaran maustekaapin oveen, luonnollisesti.

Parasta tekemisessä oli nopeus, helppous ja se, että sormiin jäi aivan pökerryttävän ihana tuoksu. Harvoin sitä kuulkaa tekee mieli kulkea sormet sieraimissa, mutta nyt oli lähellä.

Kohta päästään kylvämään timjamin siemeniä, voi elämä!

Pullofetissi, värivedet

Nythän täyttyy jokainen notkelma sadevedellä, mutta * ihanan ihanan ihanan * hellekauden aikana vesi näytti niin raikkaalta ja houkuttelevalta isoissa ja pienissä mitoissa. Mulla on pullofetissi, puteleita löytyy puutarhasta useammasta paikkaa. Erityisen kivaa on värjätä vettä ja ihailla väriveden heijastumia.

Värivesipullo toimii sellaisenaan, kukkanen tuo oman lisänsä. (Kyllä te tiiätte.)

Vettä voi värjätä tietysti vesiväreillä sekä karkkiväreillä (elintarvikeväreillä), mutta myös kuivuneilla tusseilla. Lämpimään veteen kun sen huopapatruunan laittaa, niin johan alkaa väriä liueta. Eikä tarvitse tällaiseen allaolevaan määrään kuin esim. 1/3 siitä patruunasta. Ja eikun lasten lelulaareja ja omia penaaleja tsekkailemaan...

Jos taivas on harmaa, sinisen voi säilöä pulloon omppupuun oksalle.

Koristepulloja löytyy vähän myös sisältä. Nämä isot ovat wanhoja, samoin kun vihreätäytteiset pullot penkillä. Oikealla keltainen tsinnia ja vasemmalla daalia + lipstikkaa.

Näihin eteisen pikkupulloihin voi napsaista oksan sieltä, toisen täältä fiiliksen mukaan. Ainakin silloin, kun jotain kasvaa. Talvella tökitään risuja.

Orvokki ja timjami olivat yllättävän pitkäikäisiä leikkoja, timjami taitaa viihtyä jouluun asti.

Daalioita toin sisään, kun sateet alkoivat. Ollaan me sitten samassa paikkaa. Tuo pieni vaalea pallo on ihan lemppari, nimeltään 'Snowflake'.

Elokuu on ja satoa saadaan, tai ainakin saatiin, kunnes säätyypiksi vaihtui Epävakaa Esteri. Kuivailin chilejä ja pari litraa mansikoita hyytävien päivien varalle. Pääsato tulipuikuloista on kyllä vielä kypsymättä.

Kasvien kasvattaminen ja niiden paapominen vaikkapa 8 kuukautta on tosi kivaa, ja noita hattujakin singeröi siksakilla, mutta etikettiliiman irrottaminen lasipurkeista on kamalaa puuhaa. Jotkut liimat eivät vaan suostu irtautumaan, eivät liottamalla eivät liuottimella eivät raapimalla. Jossain vaiheessa ihminen pääsee voittajana maaliin, mutta helppoa se ei ole. Lopussa seisoo ihan mukava näky. Minä ite.

Heitä se roskiin

Jos ei daalian juurakko ala kaikesta huolenpidosta huolimatta tehdä lehtiä, niin heitä se roskiin, vaikka lehtikompostiin. Sinne kun sen pariksi viikoksi unohtaa, niin johan alkaa vihertää. Kompostista kerralla nätti, sano.

Sateiset kelit tekivät juurakolle ilmeisesti hyvää. Esteri hoisi sen, mitä Geranium ei kyennyt.

Esteri on hoitanut myös yrttikärryä, olisi varmaan sadonkorjuun aika.

Tein Herbaretteen kultaisen verkkomaapallon, tuolla se seasta vielä just ja just näkyy. Palleron löysin rumanvärisenä kukkakaupan laarista, spraymaali teki taikansa.

Timjami ryöppyää yli laidan.

Ja ihanat kultapalleroiset sammarit tuovat väriä vihreän joukkoon.

Keltainen ilahduttaa tänä kesänä, kun muissa väreissä kukkivat kasvit (pelargonit ja daaliat) jumittavat ihan tosissaan. Mutta olkoot, mä nautin tuliunikoista ja jasmikkeesta.

Ja tästä keltaisesta, jonka nimestä ei ole tietoa. Jostain siemenpussista se löytyisi, mutta en tiedä, missä se pussi on ja mikä se niistä on. Siemenpussikokoelmaa tulisi saada voida säilyttää olohuoneen kirjahyllyssä tai lipaston tai senkin päällä, niin tärkeä tieto olisi aina käden ulottuvilla.

Amerikasta saadut rudbeckian (päivänhatun) siemenet ovat myöskin tuottaneet iloista auringonväriä.

Ja kasvihuoneessa väriä pintaansa virittelee chili '7pot Brain Strain'.

Raidallinen kirsikkatomaatti (jonka nimeä en muista jne.) on kehittänyt raitojensa aihiot.

Chili 'Naranga' on jo löytänyt ulkoisen punertavuutensa.

Yksi daaliakin on päättänyt edustaa heimoaan. (Nimiasian arvaattekin.)

Ryhdistäydyn seuraavaan postaukseen nimien ja muiden faktojen kanssa. Tämän horinan päätän nyt mehiläisen takamukseen.

Moikkelis, nautinnollisia kesähetkiä valitsemassanne asennossa.

Herbarette 3000 DLX

Olen ollut harvakseltaan Blogistanissa, liian harvakseltaan, mutta tiedättekö miksi? Koska olen tuunannut kulkuneuvoa. Nyt pihalla seisoo kullankiiltävä yrttivaunu Herbarette 3000 DLX (niin kuin deluxe).

No kas, asiahan lähti siitä, että yrttipenkkinä toiminut turveharkkoreunuksinen systeemi oli käynyt huonoksi: maaperä kuivunut muurahaisten temmellyskentäksi, jota vain varsin korkeajalkainen ottokoira Sulo muisti enää kastella. Virtsaamalla. Joten uutta kasvualustaa kaivattiin kovasti. Ja mieshän sen keksi, kun mieskaupan (IKH) katalookia selasi. Työkalukärrystä sen saa, on korkeutta ja vähän erilaista tunnelmaa.

Tästä lähdettiin maaliskuun lopussa.

Väri oli ihan sähäkkä, mutta jos on mahdollista saada kultainen kulkupeli, niin miksi ihmeessä sellaista ei ottaisi? Pohjamaalasin näkyviin jäävät osat valkoisella ja pinnan suhuttelin spraymaalilla. Hyvin tarttui Bilteman harrastajamaali (hinta 5,90), ei tarvinnut kuin pari suht' ohutta kierrosta. Peittelin suojattavat nippelit foliolla – vinkki, jonka näin jossain interwebissä.

Mies teki vaunuun kaksi jämptin kokoista laaria.

Tyttären kanssa kehittelimme laarin kylkiin jotain sopivaa slogania. Tytär sen keksi, ja teki kirjainsapluunatkin. Minä spreijasin antrasiitinharmaalla.

Riisuimme ranskan kielen turhista etuliitteistä ja sorvasimme sanat tarkoituksiimme sopiviksi: Vert est vérité – vihreä on totuus. Ja vuosiluku mukaan.

Kärrystä saa laidat alas, kun haluaa ihailla tekstiä koko komeudessaan.

Ja laidat ylhäällä näkyy enemmän blingblingiä, nimittäin vanteet on kromatut. Bilteman vannemaalilla.

Laarien pohjalle salaojat lekasorasta ja mullat päälle.

Sitten vaan yrtit perään. Herbaretteen tuli itsekasvatettuja chilejä, timjamia, korianteria, lipstikkaa, ruohosipulia, lehtipersiljaa, krassia ja samettikukkaa. Pääsiäisen munakoristeista syntyi ihan oikeita taimia, kun siirsin oraat oikeisiin (muovisiin) potteihin.

Chileistä laitoin tällaista omenanmuotoista Narangaa...

... ja vanhaa lemppariani Hot Super Chilli F1:a.

Vanha yrttipenkki sai lapiokyydin peräkärryyn. Sen kohdalle löytyi jemma-nimisestä paikasta vielä riittävästi liuskekiviä.

Siihen minä Herbareten parkkeerasin ja siinä minä sitä ensi töikseni oven avatessani ihailen. (Ja välillä avaan ovea ihan vaan ihaillakseni.)

Ja kun spray-maalauksen vauhtiin pääsin, niin suhautin kultaa vielä amppelimuratin asujaimistoonkin.

Sopii nyt paremmin kultavaunun maisemiin.