Heitä se roskiin

Jos ei daalian juurakko ala kaikesta huolenpidosta huolimatta tehdä lehtiä, niin heitä se roskiin, vaikka lehtikompostiin. Sinne kun sen pariksi viikoksi unohtaa, niin johan alkaa vihertää. Kompostista kerralla nätti, sano.

Sateiset kelit tekivät juurakolle ilmeisesti hyvää. Esteri hoisi sen, mitä Geranium ei kyennyt.

Esteri on hoitanut myös yrttikärryä, olisi varmaan sadonkorjuun aika.

Tein Herbaretteen kultaisen verkkomaapallon, tuolla se seasta vielä just ja just näkyy. Palleron löysin rumanvärisenä kukkakaupan laarista, spraymaali teki taikansa.

Timjami ryöppyää yli laidan.

Ja ihanat kultapalleroiset sammarit tuovat väriä vihreän joukkoon.

Keltainen ilahduttaa tänä kesänä, kun muissa väreissä kukkivat kasvit (pelargonit ja daaliat) jumittavat ihan tosissaan. Mutta olkoot, mä nautin tuliunikoista ja jasmikkeesta.

Ja tästä keltaisesta, jonka nimestä ei ole tietoa. Jostain siemenpussista se löytyisi, mutta en tiedä, missä se pussi on ja mikä se niistä on. Siemenpussikokoelmaa tulisi saada voida säilyttää olohuoneen kirjahyllyssä tai lipaston tai senkin päällä, niin tärkeä tieto olisi aina käden ulottuvilla.

Amerikasta saadut rudbeckian (päivänhatun) siemenet ovat myöskin tuottaneet iloista auringonväriä.

Ja kasvihuoneessa väriä pintaansa virittelee chili '7pot Brain Strain'.

Raidallinen kirsikkatomaatti (jonka nimeä en muista jne.) on kehittänyt raitojensa aihiot.

Chili 'Naranga' on jo löytänyt ulkoisen punertavuutensa.

Yksi daaliakin on päättänyt edustaa heimoaan. (Nimiasian arvaattekin.)

Ryhdistäydyn seuraavaan postaukseen nimien ja muiden faktojen kanssa. Tämän horinan päätän nyt mehiläisen takamukseen.

Moikkelis, nautinnollisia kesähetkiä valitsemassanne asennossa.

Herbarette 3000 DLX

Olen ollut harvakseltaan Blogistanissa, liian harvakseltaan, mutta tiedättekö miksi? Koska olen tuunannut kulkuneuvoa. Nyt pihalla seisoo kullankiiltävä yrttivaunu Herbarette 3000 DLX (niin kuin deluxe).

No kas, asiahan lähti siitä, että yrttipenkkinä toiminut turveharkkoreunuksinen systeemi oli käynyt huonoksi: maaperä kuivunut muurahaisten temmellyskentäksi, jota vain varsin korkeajalkainen ottokoira Sulo muisti enää kastella. Virtsaamalla. Joten uutta kasvualustaa kaivattiin kovasti. Ja mieshän sen keksi, kun mieskaupan (IKH) katalookia selasi. Työkalukärrystä sen saa, on korkeutta ja vähän erilaista tunnelmaa.

Tästä lähdettiin maaliskuun lopussa.

Väri oli ihan sähäkkä, mutta jos on mahdollista saada kultainen kulkupeli, niin miksi ihmeessä sellaista ei ottaisi? Pohjamaalasin näkyviin jäävät osat valkoisella ja pinnan suhuttelin spraymaalilla. Hyvin tarttui Bilteman harrastajamaali (hinta 5,90), ei tarvinnut kuin pari suht' ohutta kierrosta. Peittelin suojattavat nippelit foliolla – vinkki, jonka näin jossain interwebissä.

Mies teki vaunuun kaksi jämptin kokoista laaria.

Tyttären kanssa kehittelimme laarin kylkiin jotain sopivaa slogania. Tytär sen keksi, ja teki kirjainsapluunatkin. Minä spreijasin antrasiitinharmaalla.

Riisuimme ranskan kielen turhista etuliitteistä ja sorvasimme sanat tarkoituksiimme sopiviksi: Vert est vérité – vihreä on totuus. Ja vuosiluku mukaan.

Kärrystä saa laidat alas, kun haluaa ihailla tekstiä koko komeudessaan.

Ja laidat ylhäällä näkyy enemmän blingblingiä, nimittäin vanteet on kromatut. Bilteman vannemaalilla.

Laarien pohjalle salaojat lekasorasta ja mullat päälle.

Sitten vaan yrtit perään. Herbaretteen tuli itsekasvatettuja chilejä, timjamia, korianteria, lipstikkaa, ruohosipulia, lehtipersiljaa, krassia ja samettikukkaa. Pääsiäisen munakoristeista syntyi ihan oikeita taimia, kun siirsin oraat oikeisiin (muovisiin) potteihin.

Chileistä laitoin tällaista omenanmuotoista Narangaa...

... ja vanhaa lemppariani Hot Super Chilli F1:a.

Vanha yrttipenkki sai lapiokyydin peräkärryyn. Sen kohdalle löytyi jemma-nimisestä paikasta vielä riittävästi liuskekiviä.

Siihen minä Herbareten parkkeerasin ja siinä minä sitä ensi töikseni oven avatessani ihailen. (Ja välillä avaan ovea ihan vaan ihaillakseni.)

Ja kun spray-maalauksen vauhtiin pääsin, niin suhautin kultaa vielä amppelimuratin asujaimistoonkin.

Sopii nyt paremmin kultavaunun maisemiin. 

Ulkoilu innosti orkideoja

Kesä 2013 oli säiden puolesta kerrassaan huikea, ainakin jos auringosta ja lämmöstä tykkää. Orkideat tykkäävät molemmista, tosin aurinkoa ei eivät halua lehdilleen suoraan vaan katveen kautta. 

Pidin kaikkia perhosorkideoja kesän ulkosalla. Ne tuntuvat saaneen siitä hyvää vauhtia kukintaan, varsinkin tämä valkoinen yksilö. Viisi kukkavanaa, 24 auennutta kukkaa ja 10+ nuppua vielä odottamassa.

Viime talven saldo kasvilla oli neljä kukkavartta ja 18 kukkaa, näyttää paranevan vanhetessaan tämä kolme vuotta hallussani ollut taho – vaikka joutuikin kesällä umpipurkkiin kasvamaan.

Pidän kasvia nyt eteläikkunalla, jossa se saa lempeää syysaurinkoa, jos se vaan paistaa. Illanratoksi sen voi siirtää ihailtavaksi takan viereen, sinne, missä itsekin istuskelee.

Muutkin perhosorkideat (Phalaenopsis) pukkaavat nyt kukkanuppua ja olen niistä jokaisesta kovin iloinen. Suurin riemu syntyi viime marraskuussa hankitun Oncidium/ Odontoglossum/niiden risteymä -orkidean vierellä. Olen odottanut ihan piukkana merkkejä siitä, että tämä itselleni uusi orkideamuoto osoittaisi mahdollisuutta alkaa kukkia uudestaan.

Pitikin oikein ääneen kiljahtaa, kun löysin lehtiruusukkeen tyveltä todellakin kukkavanan alulta näyttävän puikon.

Eikä mitään. Viikon päästä löysin toisen!

Nyt on jännät paikat, toivottavasti en tyri mitään... Vaikka puikuloista syntyisi vain yksi kukka, se tuntuisi mahtavalta. Tämä orkidealaji(ke) tykkää tasaisesta kosteudesta, ja jos kaikki menee putkeen, niin voi kiittää itseään ainakin jonkinlaisesta säntillisyydestä.

Kasvihuoneesta hain ennen pakkasia viimeiset samettikukat ja muutaman chilinoksan sisälle. Sammarit kestivät yllättävän hyvin, noin viikon ne näyttivät oikein raikkailta.

En ajatellut istuttaa tänä syksynä yhtään kukkasipulia, mutta jälkikasvu toi naapurista tuliaisiksi ihanat narsissit 'Salomen', 'Spring Priden' ja öhöm, 'Geraniumin' :)

Geranium on tasettinarsissi, joka näyttäisi varmaan upealta myös leikkokukkana, jos vaan suinkin raaskisi maljakkoon napsaista...

Kellarissa talvehtivat pelargonit ovat vielä ponnistaneet ilmoille kukkia. Keräsin niistä pienen kesämuiston.

Muistellaan vielä hetki mennyttä kesää, mutta kohta aletaan valmistella seuraavaa. Talveen ei jäädä vellomaan. (Muistuttakaa sitten heikossa hetkessä kiemurrellessani, että olen näin sanonut, hah.)

Minipuutarhassa chilipuun alla

Kesä alkaa olla mennyttä aikaa ainakin lämpötilojen puolesta, kovin tuntuu kalsalta pitkän kuuman kauden jälkeen tällainen +10 astetta koillistuulella höystettynä. Hurr.

Kesää voi kuitenkin yrittää jatkaa sisätiloissa miniatyyriversiona. Kerätään puutarhasta monenlaista pientä ja kootaan niistä uusi todellisuus. Tässä chili (Capsucum annuum) 'Malawi', joka on varsin matala- ja kompaktikasvuinen lajike.

Kasvista tulee asetelmaan hedelmäpuu. Otin sen ulos saviruukusta, typistin hiukan juuristoa ja istutin pienempään muoviruukkuun.

Minipuutarhan ruukuksi valikoitui nurkissa pyörinyt laakeahko ja matalahko muovipurkki. Täytin sen yli puoleenvälin hiekoitushiekalla, laitoin suodatinkangasta eristeeksi ja lisäsin hienoa hiekkaa päälle.

Aloin väkerrellä asioita hiekkaan sen suuremmin suunnittelematta. Halusin savimosaiikkisen oleskelualueen, sen tein ruukunpaloista, joita nasauttelin vasaralla vielä pienemmiksi palasiksi. 

Halusin myös uima-allasalueen. Sen laatoitus on vastikään rikkoutuneesta murokulhosta, allas on yleensä dippikastikekäytössä.

Chilipuun upotin hiekkoihin siten, että ruukun yläpinta jäi hiukan ison ruukun reunoja alemmaksi. Suodatinkankaaseen leikkasin reiän siihen kohtaan ja käytin palasen suojaamaan chilin multia kateainekselta.

Katteeksi murskasin lekalla (no okei, mies auttoi vähän, kun kylmä ilma meinasi kangistaa) Kekkilän koristehiekka-pikkukiviä pienemmäksi muruksi. Miniatyyripuutarha voisi olla hienoimmillaan pienoismaailma, jossa mittasuhteet on tarkkaan harkittu. Nyt meni ihan näppituntumalla, mutta pienempi hiekka näyttää siis paremmalta kuin "isot lohkareet" tässä kohtaa.

Oleskelualueiden ulkopuolinen hiekka peittyi sammaleeseen. Sen funktio on muistuttaa nurmikkoa...

Uima-allas olisi voinut olla sinisävyistä posliinia tai lasia, mutta kun mentiin valkoisella, niin tein vedestä turkoosia. Veden värjäämiseen on oiva konsti: kuivuneet tussit. Kun väri ei enää suostu tulemaan kynän kärjestä ulos, niin kynän voi hyvin katkaista tai avata toisesta päästä ja liottaa värin säiliöstä veteen. (Säiliön väri ei hevillä kuivu, kertoo lasten askarteluista kertynyt kokemus.)

Ulkona, isossa maailmassa, hiekkapolun reunamilla kasvaa sinnikkäästi jotain mehikasvia. Napsaisin sieltä yhden tupsun pensaaksi oleskelualueen kupeeseen.

Oleskelualueelle voisi tehdä pöydän ja tuoleja, niistä on jo pieniä ideoita mielessä. Samoin alueelta voisi olla kulku allasalueelle, jolloin nurmikon yli täytyisi olla joku kulkureitti. Koska ruoho on noin korkeaa, niin kyseeseen taitaa tulla vain silta ;)

Allasalueen kukat ovat mörkösammareita (kasvi, johon olen jo itseasiassa ihan ihastunut). Kukat ovat pienissä muoviputkiloissa (niissä, joissa esim. leikkoruusut kukkakaupassa laitetaan), putkilot on upotettu hiekkaan.

Tällainen on siis jättisamettikukan yksi kahtiataitettu taimi, mutta ihmeesti siitä saa materiaalia myös minisysteemiin...

Tässä siis perusta minimaailmalle, johon voisi halutessaan lisätä elementtejä. Toivottavasti sammal suostuu elämään sisälämpötilassa hiekkaan istutettuna, joka päivä täytyy kyllä muistaa suihkutella.

Mutta eihän tämä(kään) niin vakava projekti ole, uusitaan materiaaleja sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.

Pääasia, että kesä sai hiukan jatkoaikaa.

Hyvää uutta viikkoa – ja alkavaa lokakuuta! Pysytään lujina.