P = purppuraheisiangervo

Jotkut kasvit herättävät kysymyksen "miksi". Että miksi tuo kasvaa tuossa, mikä on sen funktio ja arvo. Tällainen kasvi tontilla on purppuraheisiangervo, jota pari vuotta sitten ostin kolmen taimen verran aukkopaikkaan, jonka jätti poistuessaan karhunvadelma.

Purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius 'Diabolo') kukki tänä alkukesänä ensimmäisen kerran, ihan nätit kukinnot hänellä on.

Olen näköjään postannut pha:sta vain yhden kerran, heti ostotapahtuman jälkeen. Kun nyt luin perusteluni, niin sen suuremmat pohdiskelut tulivatkin jotakuinkin tarpeettomiksi. Eihän tuossa kohtaa moni tuon kokoinen kasvi olisi menestynyt, savessa, puolipäivävalossa, aidanvarjossa.

Että siksi ne kasvavat siinä. Niiden funktio on tuoda kevyttä näkösuojaa ja elähdyttää tummilla lehdillään. Niiden arvo on taudittomuus, talvenkestävyys ja leikattavuus. Reipas ja mitäänpyytelemätön olemassaolo.

Sitä vaan ei aina muista, millä perusteilla kasvinsa on valinnut. Onneksi tämän kohdalla on käytetty reipasta järkeä eikä jonkun ihanan magnolian edessä yltiöpositiivisesti muunnettu mielessä niukkavaloisaa savikkoa kuohkeaksi paraatipaikaksi. Siinä kituisivat nyt neidit herkkiöt, ja pahasti.

Mutta purppuraheisiangervo kasvaa ja voi hyvin. Ainoa huolen aihe ovat vihreälehtiset versot, joita näköjään pukkaa kasvin tyvestä. 

Taidan leikata ne surutta poikki, jotteivät ihan ala innostua. Ja tiedättekö mitä. Niin on ihmisen mieli muuttuvainen, kuten aikaisemmin jo pähkin. Nimittäin huumaavan tuoksuinen pihajasmike  (Philadelphus coronarius), jonka valkohuntuista, itämaista ja kesää rakastavaa olemusta olen monta kertaa ihaillut ja ylistänyt... se onkin alkanut ottaa mua P niin kuin pattiin.

Puska on valtavan iso ja lehdettömänä tikkuinen ja ruma. Kukinta kestää vain noin viikon, joten 51 viikkoa vuodesta pihajasmike on vain iso ja ruma.

Tässä se on ihan nätti kukassaan, mutta viehän se tilaa kuin ve... vi... vesipuhvelilauma. Ja oksat ovat erinäisten supisteluyritysten jäljiltä versoneet ihan tasan joka suuntaan siksakisti.

Ja kun tuo terälehtimassa valuu maahan, se tahmautuu keltaisena kiinni terassiin ja kalusteisiin ja pihakiviin ja kengänpohjiin. Se kulkeutuu sänkyyni. Se liimautuu ihooni. Se syö elintilaani.

Tekisi mieleni P niin kuin päästää päiviltä koko puska. Olisikohan se hurja veto? Kaipaisikohan sen risuista ja rosoista olemusta? Onhan se jo vanha pensas, ihan heti yhtä kookasta ei samaan kohtaan saa näkö- ja tuulensuojaksi. Mutta silti. Olisi ehkä jo aika jollekin muulle.

Tämä "katson pihaa uusin silmin" -vaihe johtuu varmasti aidanmaalausurakasta. Tänään maalasin päivän nro 3, tosin vain viitisen tuntia, kun alkaa reidet ja ranteet olla kaputt. On-siinä-valkoisessa-lauta-aidassa-kunnossapitoa-juu. Ihan joka vuosi siihen ei siveltimellä kajota, painepesu riittää, mutta nyt piti tehdä muutama uusi elementti ja maalata koko kierros kauttaaltaan. Ja vaikka tontti on pieni, niin lauta on kolmiulotteinen ja aita kaksipuolinen.

Tarvittiin apureitakin, kuten Suloa.

Koko pitkää päivää ei viitsi sutia heilutella, vaan täytyy muistaa chillata ja grillata ja katsella (kastella) kukkia. Ihanat ilmat ovat olleet, ei voi kyllä yhtään valittaa. Outoa.

Mirabilis jalapan punasävyiset versiot ovat alkaneet kukkia. Tässä kaksiväristä yksilöä.

Tuollaisen sävyn ja tyylin kun saisi aitaansakin... Heiii... onko joukossa koristemaalareita?

Purppuraheisiangervoihastus

Eipä tarvinnut käyttää talvi-iltoja tyhjän istutuspaikan kasvivalikoiman miettimiseen. Piipahdin eilen Plantageniin katsomaan, että olisiko mitään kivoja perennoja huippuhalvalla. No niitä en löytänyt, mutta silmiin osui reippaan kokoisia purppuraheisiangervon taimia.

Sen lehdet ovat tummanpunaiset koko kasvukauden.

Pensaasta kasvaa 1-2 metriä korkea ja yhtä leveä. Ihastuin heti ajatukseen punaisesta pensaikosta ja ostin kolme taimea.

Kuva: Ahosen taimisto

Ihastuin vielä pikkuisen lisää, kun luin, että tällä kasvilla ei ole tauteja eikä tuhoeläimiä ja se viihtyy myös savimaassa ja sitä voi tarvittaessa leikata reippaasti. Sehän sopii siis kaikilta osin tuohon aidan viereen marjapuskilta vapautuneeseen tilaan. Istutusleveyttä siinä oli reilut kolme metriä, joten melko tiheään taimet sai istuttaa, mutta siitä saa tulla tiheä aidanteen pätkä, jos on tullakseen. Pensaiden eteen ja alle voisi istuttaa raikkaan vaaleanpunaisia ja valkoisia sipulikukkia.

 

Alkuperäinen ajatus muutama vuosi sitten oli istuttaa tälle aidansivulle vain valkokukkaisia kasveja. Siihen lukeutuivat myös paikalta äskettäin poistetut karhunvadelma, valkoherukka ja karviainen, jotka kukkivat valkoisin kukin. Mutta nähtyäni purppuraheisiangervon (Physocarpus opulifolius 'Diabolo')  tajusin, että tuo punalehtisyys olisi kiva yksityiskohta muuten niin vihreässä kasvustossa.

Ja kukkiihan sekin valkoisin kukin, tosin kukinta ovat melko vaatimaton, kertovat taimistot. Siementuppilot muuttuvat loppukesää kohti punaisiksi, se varmasti korostaa mukavasti punaista lehdistöä.

Olen tosi tyytyväinen, että bongasin tämän kasvin, sillä pelkillä perennoilla tuon tilan täyttäminen olisi vaatinut ankaraa puntarointia, että mikähän menestyy savimaassa, puolivarjossa, aidanvarjossa, kukkii valkoisin kukin, ei leviä liikaa, ei ole altis härmälle, ei ole kurjenpolvi eikä perhoangervo tms. joita vieressä jo kasvaa :) 

Tykkään kovasti purppuraheisiangervoistani, toivottavasti nekin tykkäävät ja viihtyvät. 

Puiseen viinilaatikkoon alkukesällä istutettu nukenkaulus piti taukoa kukkien pukkailusta, mutta on innostunut taas.

 

Aika herttainen sinisen sävy tuo! Näillä herttaisilla ja ihastuneilla fiiliksillä on mukava lähteä kohti uutta viikkoa. Syyskuukin alkaa pian, se ei musta ole yhtään herttaista, mutta yritän sopeutua pakon edessä...

Digged the blackberries out and put some ninebarks in. This is a maroon-leaved form of ninebark, Physocarpus opulifolius 'Diabolo', which is said to be happy in almost every kind of soil and light conditions. It tolerates hard pruning which can be done if it's going to outgrow its place.

I love this shrub already. Not all the colour has to come from the flowers, showy leaves will do as well. And ninebark doesn't have any enemies or diseases here in Finland so gardener can take a break. That's a precious thing, I'd say.