Piispat pyytävät kesäpaikkaa

Ringgpärr, soi ovikello. Wuh wuh, vastasivat koirat. Minä ovelle ja oven takana lauma piispoja. Heillä kuljettaja, joka nimmarin perään. Minä raapustamaan ja lähetystä ihmettelemään.

Ringgpärr, soi sisäinen kello. Sitä on istuttu jonain pyryisenä iltana läppäri sylissä ja lompakko sohvalla ja menty Eurobulbille ja tilattu läjä daalioita, selvitti sisäinen ääni. Ja siinä ne nyt ovat.

Leicesterin piispa sai seurakseen kuusi kollegaa: Häntä tulivat tehtävässä tukemaan Bishop of Auckland, B. of Canterbury, B. of Dover, B. of Llandaff, B. of Lancaster ja B. of Oxford.

Näköjään olen siinä pyryisen illan logiikassani tilannut myös uuden Leicesterin piispan, jos viime kesäinen olisi sattunut siirtymään taivaisille piispain maille. Eurobulbin mukaan nämä lajikkeet kuuluvat Bishop Dahlioihin, heille on siis oma luokituksensa. Luonnollisesti, arvotahoille.

Siihen sivuun olin ottanut vielä Catherine Deneuven, Mick's Peppermintiä, Ferncliff Illusionia ja Ace Summer Emotionsia.

Pyryisenä iltana olen varmasti arvioinut ruukkukokoelmani kuusi kertaa todellisuutta suuremmaksi. Olen pulassa, menen Ikeaan, toivon, että siellä on halpaa ja hyvää savipottia.

Ensi talvena leikkaan luottokortin kahtia ja pyydän miestä antamaan läppärin iltaisin vain erittäin perustelluissa tilanteissa ja vahtimaan vieressä, ettei tilanne ole kasvikauppa.

Kävin töiden jälkeen ulkona hanslankarivaatteissa. Kokeilin, että josko sitä hiukan jo vaikka innostuisi pihapuuhista. Olen ollut niin äreissäni ja pettynyt koko tähän kevääseen, että ei ole paljoa kiinnostanut mennä katsomaan jotain kuukausi myöhässä syntynyttä ja räntäsateessa jurottavaa krookusta horisontaaliin viimaan.

No, ihan hiukan siinä perennapenkkejä siivoillessa saattoi virittyä oikealle taajuudelle. Olihan siellä jouluruusun (hah, joulu, tänä vuonnahan se on taas) nuppuja.

Siellä ruskean lehtisotkun seassa oli myös vehreitä kurjenpolven lehtiä.

Joo, ja punaisia tulppaanin kärkiä.

Puhumattakaan kevättähtien (Chionodoxa luciale 'Viole Beauty') kuusisakaraisista.

No menin minä katsomaan niitä krookuksiakin, nättejähän he ovat, vaikkeivät päässeet jääkatosta läpi minun mielestäni oikeaan aikaan.

Ja hiukan enemmän innostuin ruohosipulin kohdalla. Kohta saa makua salaattiin ilman lähikauppaa.

En minä kuitenkaan niin hirveästi vielä intoutunut, että olisin täysin vakuuttunut ja heittänyt Peltosia pihan perälle.

Ringgpärr, soi vielä vienosti varoituskello. Niin on ollut oudot kelit tähänkin asti, että miksei vielä valkoista peittoa kaiken ylle. Ja piispoja kotiin pahvilaatikossa postittamaan.

Paprika punertuu

Väriä, sitä alkaa olla jo reilusti maisemassa, kaikkialla. Omalla tontilla väriä ovat kylkiinsä saaneet muun muassa kasvihuoneessa hengailevat paprikat.

Siitä se väri vaihtuu pikku hiljaa vihreästä punaiseen, niin kuin nimi 'Redskin F1' lupaileekin. Kolmessa kasvissa on nyt useampia hedelmiä ja lisää näyttää olevan tulossa. Jännä nähdä, kuinka monta rouskuvaa ne jaksavat kesän kuluessa tehdä. 

Perennat väläyttävät jo paljon vahvempia värejä, kuten nämä lehtoakileijat tässä.

Kurjenpolvipenkissä kukkaan ehti ensimmäisenä pinkki tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorhizzum 'Czakor').

Huu, onpa sähäkkä! Sen valkoinen serkku ('Album') aloitteli kukintaa reilu viikko sitten, ja nyt pehkossa on runsaasti elämää. 

Reipasta elämää on myös kukinnan jälkeen, muistuttaa jouluruusu, joka kehittelee pulleita (toivon mukaan oikein pulleita) siemenkotia.

Elämää on myös omituisissa paikoissa, kuten ukonlaukka keskellä nurmikkoa varsin selvästi osoittaa.

Naapurin puolelta kurkkivat pikkukaunottaret koristavat mainiosti metalliverkkoa. Tuskin ne niin hyvin siinä viihtyisivät, jos niitä olisin oikein varta vasten tuohon istuttanut...?

Isotsinnian kukkanuppu on mainion näköinen, ihan kuin joku olisi piirtänyt siihen tussilla kuvioita. Itse en kyllä tunnusta moiseen ryhtyneeni – enkä kyllä olisi saanut aikaan noin tarkkaa jälkeä.

Siemenestä kasvatettu korianteri on ryhtynyt kukkimaan, vaikka olen yrittänyt hidastaa sitä napsaisemalla kukkavarren muutama viikko sitten poikki. Ei se ollut hänelle este, vaan hidaste. 

Annan kasvin siementää, niin saan muutaman papanan ensi vuoden kylvöksiin. Vanhemman korianterin siemenen itävyysprosentti ei ole kovin hyvä; kymmenestä pari vuotta vanhasta siemenestä iti tasan yksi tämän kevään testissä.

Mutta hauskaa on, ettei kasveillakaan aina kaikki mene niin kuin Strömsössä. Orvokki 'Envy', jonka kukinnon pitäisi olla oliivinvihreä, pukkasi juuri hiukan oudon värisen kukan.

Hmm. Tuolle lajikkeelle sopisi mukavasti esimerkiksi nimi 'Stain' (Tahra). Kaikella rakkaudella.

Meni melkein rehkimiseksi

Pitääkö kaikki asiat saada tehdyksi ns. samalla sekunnilla? Juu, pitää, kun on kevättöistä kyse. Jokainen vapaahetki on nyt vietetty pihalla, muttei suinkaan kasvun ihmettä seuraten. Ei, vaan on putsattu puutarhakalusteita, liimattu kasaan risoja ruukkuja, levitetty hevonkakkaa, viritelty köynnöstukia, vaihdettu ruukkudaalioille mullat, kylvetty lisää siemeniä, istutettu liljansipuleita, painepesuroitu likaisia ruukkuja, putsattu havut kuolleista oksista, vahdittu Taimelan asukkeja sekä ynnä ja muuta.

Puh.

Nyt huutaa selkä hoosiannaa, mutta mieli on tyytyväinen. Maltoin lopulta myös kävellä pihalla kameran kanssa, ja nyt laitan kuvia tähän muistutukseksi siitä, että tätä kauneutta on odotettu koko pitkä talvi. Ei niinkään sitä hevonkakan levittelyä.

Nuo kevättähdet (Chionodoxa luciale 'Viole Beauty') istutin viime syksynä, mutta ilokseni en muistanut    asiaa vasta kuin nyt nähdessäni nuo pikkuiset ihanuudet (ylhäällä vasemmalla ja alhaalla oikealla).

Sinivuokot (Hepatica nobilis) ovat levittäytyneet itsekseen pitkin nurmialuetta kuten idänsinililjatkin (Scilla siberica), joten pihalla sinertää mukavasti. Näitä raidallisia idänsinililjoja on vähemmän kuin yksivärisiä.

Alennusmyynnistä syksyllä ostamani jouluruusu (Helleborus niger) on aivan ihana, se kukkii runsaasti ja näyttävästi. Niitä pitää ehdottomasti hankkia lisää.

Uusia kasveja ovat myös nuo yläoikean narsissit ('Rip van Winkle'), joiden kukissa on komean rimpsuinen keskus. Ja pääsiäisrääppiäisistä hankkimani perunanarsissi pursuaa ulos häkistään, mahtavan tuoksun kera.

Orvokit ovat pärjänneet ulkona oikein hyvin, tuulessa, varjossa ja paahteessakin. Äkkikatselulta luulin, ettei niissä ole yhtä paljon värivaihtelua kuin viime vuotisissa yksilöissä, mutta olin väärässä. Värivaihteluita saattaa olla enemmänkin. Ja tänä vuonna mukana on myös läiskikkäitä kukkia, kuten tässä toisena alavasemmalla:

Eli värejä on liki valkoisesta violetinsiniseen, yleisin väri on tuo vaaleanliila eri suuruisella oranssilla läiskällä. 

Ja tänä vuonna mukana on myös tummaa 'Bowles Blackia', josta aion myös kerätä siemeniä ja katsoa, mihin väriin se alkaa vuosien myötä muuntua... mustahan tuo ei ole nytkään, vaan tummanvioletti vaaleammalla liilalla keskustalla, mutta hienon dramaattinen kuitenkin.

Noin, nyt on tallennettu kevätväriä ja voidaan palata pihalle rehkimään, hah. Mutta ihan ensiksi grilli lämpenemään – onneksi joku kaukaa viisas on senkin jo puunannut käyttökuntoon :)

Ps. Sain Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta "Inspiroiva puutarhablogi" -tunnustuksen. Kiitän siitä suuresti! Vastasin sen mukana tulleisiin kysymyksiin jo aiemmin, vielä pitäisi lähettää tunnustus eteenpäin... onko tylsää sanoa, että haluaisin lähettää sen kaikille puutarhabloggareille? En ole vieläkään löytänyt blogia, joka ei mua jollain tavalla inspiroisi!

Siemeniä on liian helppo kylvää

Kouhaisu, lorautus ja painallus. Niin helppoa on siementen piilottaminen multaan, kuten me kaikki tiedämme. Mutta jos aseta itselleen selviä rajoja sille, kuinka monta kertaa toimenpiteen voi toistaa, kerjää hankaluuksia. Kymmenien taimien kanssa puljaaminen ei enää olekaan niin helppoa, varsinkin kun kelit pysyvät talvisina eikä pihalla odota lämmitettyä kasvihuonetta.

Sitten on ikkunan edukset ja kellarin nurkat ja ruokapöydät täynnä pikkuisia potteja, joiden asukkaat kaipaavat paljon valoa ja viileähköä ilmaa. Järjestele sellaiset olosuhteet sitten kaikille, juu.

Noh, nyt on Geraniuminkin vain selvittävä tekostensa seurauksista, hah. Tomaatit ovat tänä keväänä tässä vaiheessa jo tämän kokoisia:

Voiko lajikevalinta merkitä todella niin paljon, että viime vuonna samaan aikaan kylvetyt tomaatit (myös avomaalle ja ruukkukasvatukseen tarkoitetut lajikkeet) olivat tässä vaiheessa vasta sormen pituisia? 

Taimet kasvoivat samanlaisissa olosuhteissa kasvivalon alla kellarissa, tosin tänä vuonna laitettiin uudet loisteputket niiden vanhojen rinnalle, eli olisiko valon lisääntymisessä tämä villakoiran ydin?

Paprikat ja chilit ovat kasvaneet jo muutaman viikon olohuoneen ikkunahyllykössä, joten ne ovat ihan ulkoa tulevan valon varassa. Hyvin on niilläkin kasvu startannut, pensaspaprikat ('Redskin F1') ovat avanneet kukintojaan ja minä kykin niiden äärellä sivellin kädessä mehiläistä matkien. Ehkä tämä valepölytys on ollut hyödyksi, ehkä ei, mutta pientä hedelmän alkua on näkyvissä:

Myös koristemaissi on huomattavasti isompi tässä vaiheessa kuin viime vuonna. Kylvöt ovat tapahtuneet suunnilleen samoihin aikoihin, ainoa ero on tuossa valon määrässä/ laadussa. Nämä alkavat kyllä näyttää jo aika koomisilta makuuhuoneen ikkunan edessä silityslaudalla kököttäessään :)

Eipähän tarvitse silittää mitään, ei vaan pysty.

Kylvin ekaa kertaa riippalobeliaa, tässä taimia kuusi viikkoa kylvöstä:

Joo, alkaa heilläkin olla kaipuu ulos, vilvoittavien tuulten ja lämpimän auringon alle. Tulisi vaan nyt tolkullisemmat kelit, niin pääsisi totuttamaan taimia ulkoilmaan. Ja saisi tilaa uusille pikkutaimille, joita valitettavasti olen taas laittanut tulemaan... Hiukan 1980-luvun henkistä ipomoeaa (I. purpurea 'Carnevale di Venezia') ja ihan uutta tuttavuutta, jonka toin Floriade-näyttelystä.

Kyseessä on Clematis chiisanensis -niminen monivuotinen köynnös (suomeksi pagodikärhö), lajikenimeltään 'Korean Beauty'. Sopii aurinkoon ja puolivarjoon, kasvaa maksimissaan kolmemetriseksi ja kukkii loppukesällä. Saa nähdä, itääkö, kasvaako, pärjääkö, kukkiiko ja talvehtiiko. Hmm, paljon on jännitettävää :) Mutta jos tämä on yhtään niin helppo ja ihana kuin kiinankärhö (C. tangutica), niin olen iloinen ja kestän kaikki taimikasvatusajan tilapulavaivat valittamatta, hah.

Ostin pääsiäisreissulla Pohjanmaalta tällaisia käteviä kylvöastioita, nimenomaan hajakylvöä varten. Aina ei jaksa tai ehdi laittaa jokaiselle siemenelle omaa pottiaan, vaan kaataa niitä pussista rennolla ranteella isompaan astiaan, josta voi sitten napsia parhaat taimet omiin yksiöihinsä. Paitsi että en raaski heittää yhtään huonoakaan tainta yleensä pois, vaan asettelen ne kuuliaisesti omiin rasioihinsa. Ja sitten ollaan taas hankaluuksissa.

Astioihin piti tehdä pohjaan reiät, muuten on ylikastelun vaara. Tein poraukset lämmitetyllä grillaustikulla, joka toimii näköjään noutoruokarasiaa paksummassakin muovissa.

Ulkonakin onneksi tapahtuu jo jotain, hyisestä säästä huolimatta. Sinivuokkoja, krookuksia ja ruohosipulin alkua, niitä ainakin on jo ilmaantunut. Ja kaupasta ostin pääsiäisrääppiäisistä helmililjoja, jotka nostin tolpan nokkaan sinertämään.

Viime syksynä niin ikään alelaarista hankittu jouluruusu on availemassa kukkiaan.

Kasvi ei tietenkään enää syksyllä kukkinut, joten on jännä nähdä, minkä värisiä kukkia näistä lopulta tulee. Se lappukin siitä taimipurkin kyljestä oli kadonnut, joten melkein tuli ostettua sika säkissä ;) Paitsi että kasvien kanssa säkistä ei koskaan voi paljastua mitään ikävää. Katsokaa vaikka tätä Floriadessa bongattua yksityiskohtaa:

Tuossa isolla "kasviseinällä", yrttien ja luonnonyrttien kanssa kasvaessaan voikukkakin on hauska ilmestys. Ehkä tosin olen itse niitä niin paljon tontilta nyppinyt, että ihan ekaksi en sitä uudelle kasvielementtiseinälle valitsisi. Tosin tarina kertoo japanilaisista turisteista, jotka olivat bussin ikkunasta nähneet voikukkapellon ja ihastelleet sitä huokaillen ääneen :)

Noh, pientä helpotusta tähän itseaiheutettuun kasvitulvaan on jo olemassa, nimittäin perhe oli ystävällisesti hankkinut etukäteiseksi synttärilahjaksi pihalle uuden taimihuoneen! Tuossa paikassa on aiemmat keväät nököttänyt muovihuppuinen kasviteltta, joka viime syksynä oli jo valmis kasvitelttojen kaatopaikalle.

Nyt sille paikalle oli kohonnut tukevampi ja isompi rakennelma, jota suurella ilolla tervehdin.

Wu-huu, siinä on tukevat seinät ja avattava kattoluukkukin :) Merkiltään huone on Palram, hinnan ja muut tiedot aion myös selvittää. Mies lupasi laittaa hyllyt pikimmiten paikalleen. Nyt siellä on puutarhapenkki, jonka päällä orvokit totuttelevat ulkoilmaelämäänsä.

Ne ovat olleet ulkona yötä päivää sunnuntaista asti ja hyvin näyttävät pärjänneen. Kohta ehkä raaskin istuttaa heidät taivasalle, ja sitten karaista itseni siirtämään sisältä tänne jotain muuta. Pääsee sitten tarvittaessa vaikka silittämään. 

Linnunpoikien pehmopatjat

Siinä se kevät sitten meni, taas on lunta maassa yli 20 senttiä ja lisää satelee. Ottaa kupoliin aika rankasti, ei olisi kyllä yhtään enää huvittanut saada tuoretta valkoista maisemaan. Sulaahan se joskus, mutta nyt ei kiinnosta edes arvailla, että milloin. Tyhmää, tyhmempää, suomalaista ikitalvea.

Jouluruusu kurkkaili jo muutama päivä sitten innokkaana, että joko saa tulla.

Kukkanuppuja oli näkyvissä jo joulukuussa, kun yöpakkaset eivät olleet kunnolla puraisseet pihaa. Nyt nuput olivat tulleet enemmän ulos suojastaan.

Ja nyt ne ovat nietosten peitossa, voi mrrrr.

Kevät näytti eilen olevan pikkuhiljaa etenemässä, joten tyhjensimme lintupöntöt viime vuotisista sisustuksista. Ja kylläpä ovatkin tali- ja sinitiaispariskunnat tehneet poikasilleen komeat patjat.

Materiaalina on käytetty heinää, sammalta ja vasemmanpuoleisessa myös koirankarvoja tai muuta eläinmateriaalia. Tai voihan tuo höytyvä olla lintujen höyhenpeitteestä? Patjat ovat 5-6 senttiä paksuja ja todella pehmeitä. Tiaiset olisivat ihan huippuhyviä työntekijöitä Hästens-patjatehtaalla...

Viime vuonna tiaiset aloittivat pönttöjen sisustamisen huhtikuun puolivälissä. Toivottavasti lumet sulavat äkkiä, jotta linnut saavat jatkaa kevätpuuhiaan. 

Puutarhureista ja heidän puuhistaan puhumattakaan.

Upouutta alkua

Voiiii, vielä on pihalla paljon vihreää näkyvissä, ja ihan uutta kasvuakin, jota satunnaiset pakkasyöt eivät ole kokonaan rouhaisseet. Kuten jouluruusun (Helleborus niger) kukintoja...

... jotka avautuisivat varmasti juuri jouluksi, jos lämpötila nousisi nyt keväisiin lukemiin. Toivottavasti ne pärjäävät tulevan kylmäkauden yli.

Alkusyksyllä istutetun alppikärhön (Clematis alpina 'Pink Flamingo') juurella kasvaa jotain, mutta en osaa tunnistaa, mitä. Jotain kauniin vihreää kuitenkin.

Grönlanninhanhikki (etualalla) on jäämässä isompien perennojen jalkoihin, täytyy keksiä sille keväällä parempi paikka. Taustalla sarviorvokki on virittänyt uutta kasvua. 

Myös sinipallo-ohdake on päätellyt, että kevät on tullut ja että uusia lehtiä kannattaa työntää ilmoille.

Noh, ehkä heillä on paukkuja tehdä uusia lehtiä sitten ihan oikean kevään koittaessa. Myös syreenin nupuille koittavat vielä kalseat ajat.

Pysykää vahvoina!

Tänään aurinko näkyi hetken aikaa, ja koska olen kotona flunssassa, kipaisin ulos kameran kanssa. Tallentamaan tämän ihmeen. 

Siinä sitä nyt on nurmikolla valoa ja varjoa todisteeksi, hah. Kovin oli lyhyt nautinto, siksi täytyy turvautua puutarhakirjoihin nautinnon lähteinä.

Olen säästänyt mm. lahjaksi saamiani kirjoja luettavaksi tähän nihkeimpään puutarha-aikaan. Täältä sitä löytyy uuden alun ituja ja ideoita vaikka kuinka paljon.

Ja mukavaahan näitä on juuri nyt selailla, pääsee sopivasti pakoon jouluvalmistelujakin ;)

Vaihdoin kukkakorin kulahtaneet hyasintit tuoreisiin kasveihin. Nyt liilojen valojen seassa joulustelevat sypressi, joulutähti ja amaryllis.

Sieltä se kukkanuppu kurkkaa suojastaan... hei, tule vain ulos, lupaamme ihailla sinua paljon.

Jos joku haluaisi lähettää mulle yllätyksenä jouluisen kukkakimpun, niin kannattaisi kääntyä esimerkiksi tämän amerikkalaisen Better Homes and Gardens -lehden suositteleman verkkokaupan puoleen. Tällainen nimittäin olisi oikein kiva asetelma joulun aikaan ihailtavaksi.

Kuva: FTD/ BHG.com

Onpa siinä punavalkoista ilotulitusta! Voisin ottaa myös hillitymmän kimpun eli tämän:

Kuva: FTD/ BGG.com

Tai no, mitä sitä kursailemaan. Saa tilata molemmat, kiitos!