Herrasunikot ja homekodin kasvatit

Mitä kasvaa homeesta? No erivärisiä verbenoja tietenkin.

Keväällä tiiviiseen noutoruokarasiaan kylvetyt siemenet homehtuivat melko napakasti, mutta muutaman sitkeän hometolerantin taimen sain pelastettua. Nehän kasvoivat ihan reippaasti, niin kuin niillä ei olisi lapsena surkeaa homekotia ollutkaan. Ja nyt, nyt he kukkivat kilpaa niiden kesäkukkien kanssa, joiden olot ovat olleet tuulettuvaiset ja ilmavat.

Tämä tuottaa mulle erityisen suurta iloa, että kylvös ei kokonaan epäonnistunutkaan eikä alkuhankaluuksista jäänyt kasveille ns. traumoja. Siemenet olivat edellisvuotisia, joten siinäkin oli jo pieni itävyysriskin paikka. Tuota tummansinistä väriä ei viime kesänä kehittynyt lainkaan, tästä satsista sitä sain.

Myös riippalobeliat tuottaa isoa iloa, ne kun on niin perustaviskukkia, mutta itsetehtyinä Kovin Tärkeitä. Ja hei, onhan noi nyt normilobskua komeamman näköisiä?!

Onnistumisen iloa on koettu myös kahden unikkoruukun äärellä. Kylvin kaliforniantuliunikko Eschscholzia californica 'Jelly Beansia' ja silkkiunikko Papaver rhoeas 'Shirleytä' suoraan isohkojen ruukkujen pinnalle kylvömultaan ja jäin odottamaan seuraamuksia.

Nuo siemenethän ovat aivan mitättömän kokoisia, joten niitä on vaikea kylvää tasaisesti tai niin, että näkisi, missä niitä jo on... En myöskään harventanut taimia, koska niitä kasvoi aivan ripirinnan. Ihme kyllä, ensimmäiset kukat ovat nyt auenneet ja uusia nuppuja on mukavasti.

Ylärivissä 'Jelly Beans' ja alhaalla 'Shirley'.

Olen kokeillut vastaavien unikoiden kasvatusta aikaisemminkin, mutta hermo petti heti melkein itämisvaiheen jälkeen, kun toisessa ruukunnurkassa oli tyhjää ja toisessa tupas pikkutaimia. Mutta nyt ehkä uskaltaudun kokeilemaan näitä ensi keväänäkin. Ihan viehkojahan he ovat.

Viehkoja ovat myös jalokärhöt, jotka ovat pyrskähtäneet kukkimaan.

Näistä olen kertoillut ennenkin, joten tuumaan vain, että tuo sininen versio on jotenkin kivan näköinen noita tuijia vasten kasvaessaan. Vihreä tuntuu syventävän sinistä sävyä, mene ja tiedä.

Viime syksynä istutetut hajulaukat (Nectaroscordum siculum) ovat kukkineet söpöisin kelloin. Kasvin nimi tulee lehdistä, jotka tuoksuvat hierottaessa valkosipulilta. En ole testannut – vielä, mutta jännää katseltavaa tämä metrinen kasvi on.

Nyt kukat ovat kääntyneet prinsessatornien muotoon, alkavat kasvatella siemeniä siellä vaaleanpunertavissa kätköissään. 

Onnistumisen iloa on siis koettu tänään, mutta suurin tunne on kuitenkin ollut iloinen hämmästys. Ovelta nimittäin kuului äsken pim pom, siellä seisoi ihana naapurini, jolla oli pussillinen vastapoimittuja herkkuja mukanaan. Kertoi heidän syöneen näitä jo niin paljon, että alkaa kiintiö olla täysi.

Minulle nämä kesäjalokivet kyllä maistuvat, kyllä kiitos!

Jos joskus suunnittelen muuttoa jonnekin, niin aion tarkastella naapuruston tarkkaan. Jos jossain on intohimoinen ruoankasvattaja, sinne minä hattuni lasken.

Kuristaako kuitupotti?

Mikäköhän on oikea nimi kuituiselle pikkupotille, johon esimerkiksi taimistoilla istutetaan pikkupistokkaita?

No eniveis, sellaisiin istutetaan muun muassa pelargonien taimia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että se materiaali maatuu, niin kuin pitäisi. Nimittäin kellarissa talvehtineista pelargoneista useimmiten ovat nuukahtaneet ne, jotka on pikkutaimina istutettu tällaiseen kuitupottiin.

Kuten kävi tänäkin vuonna. Isohkossa ruukussa hibernoi kolme viime kesänä ostettua pelargonia, joista yksikään ei selvinnyt kunnialla uuteen kevääseen. Heidän juuristonsa näytti tältä:

Tuo vaalea osa on sitä kuitumateriaalia, ja kun sitä vetää, se on ihan vahvaa vielä vuoden mullassa hautumisenkin jälkeen.

Juuret kyllä ovat tulleet tuosta kankaasta läpi, mutta ehkä se kuitenkin haittaa jotenkin? Ainakin tällainen mutu-tuntuma tästä tulee, mutta toki asiaan voi vaikuttaa muutkin tekijät. Jos kuitenkin valita voisin, valitsisin kaupassa ne taimet, joiden juuristossa ei majaile turhia kuristekankaita.

Näillä mökinihmekukan (Mirabilis jalapa) taimilla ei ole yllätyksiä jalkopäässään, sillä he ovat itsekasvatettuja. Siemenet rahtasin syksyllä 2010 Kreetalta, ja taimen varsi peilaa hyvin kukinnon väriä. Kirsikanvärinen kukka tarvitsee tummanpunaisen rungon...

ja vaaleanpunakukkaiselle riittää vaalea varsi.

Keltakukkaiseksi muuntunut moniväriversio ('Broken Colours') kasvaa niin ikään vaaleista rungoista.

Juurakot ovat talvehtineet näissä viime vuotisissa isoissa ruukuissaan ja aloittaneet kasvun muutama viikko sitten, kun aloin kastella niitä reilummin. Olen kanniskellut ruukkuja päiväksi ulos ja illaksi sisään. (Mitä yhdestä selästä.)

Ruukuissa kasvaa myös uusia tuttavuuksia, kuten silkkiunikkoa. Niitä yritin viimekin vuonna saada menestymään suorakylvöllä, mutta kaadoin kaikki mikrotaimet heti lanaan liian isolla vesisuihkulla, joten totesin, että ne eivät ole mulle sopivia kasveja :)

Yritän kuitenkin uudestaan, ja nyt ihan pikkiriikkisellä sumutinpullolla.

Onnistumisen hetki koettiin taimihuoneen suunnalla eilen, kun viherkasvustossa pilkahti jotain sinistä. Riippalobeliahan se siellä oli avannut ensimmäisen kukkansa, noin kaksi kuukautta kylvämisen jälkeen.

Tuo on kyllä niin perusperuskesäkukka, mutta itsetehtynä kamalan arvokas, heh.

Lehdet ovat tainneet ottaa hiukan siipeensä muutaman plussa-asteen Taimela-öistä ja auringonporotteisista Taimela-päivistä, kun ovat osittain punertuneet. Mutta hengissä ovat, ja toivon mukaan pääsevät parin viikon sisällä kokonaan ulos, parempiin multiin ja ilmaviin maisemiin.

Mutta kuka riivattu on rouskinut tsinnian lehtiä? Melkein jokaisessa taimessa on hampaanjälkiä.

Ei näy ketään lehden alla eikä lähistöllä. Täytynee asentaa webbikamera kopperon sisään ja vahtia yöllä silmä tiukkana, että kenen on syy. (Mitä yksistä yöunista.)

Oikeassa ulkosassa tapahtuu nyt kovaa vauhtia. Yrttipenkissä olisi jo valmista syötävää, ruohosipulia.

Täytyy raaskia napsaista pienet maistiaiset aamulla ruisleivän päälle. (Joko voi mennä nukkumaan?)

Samoin oreganosta olisi jo saatavilla koe-erää. Uskaltaisikohan tuon oravan jemmaaman tammenterhon syödä, muistaakohan Qurre aarrettaan?

Yrttipenkissä nököttää myös viime vuotisen koristemaissin tynkä. Eikö ole hieno tuo juuristo? Ihan kuin mangrovemetsästä... eikä muuten lähde repimällä irti, täytyy hakea tehtävään joku apuväline.

Pihalla riittää kyllä silmäniloa nyt ihan koko rahan edestä. Silmua, nuppua, vaaleata vihreää. Ah!

Wanhat omenapuutkin innostuvat keväästä aivan kuin nuoruutensa parhaina päivinä. Ei haittaa heitä harmaantuminen!

Vasta juhannuksen jälkeen kukkiva pihajasmike ei malta enää olla ruskea risukko, vaan pukeutuu nukkaiseen vihreään.

Muuta väriä pihaan tuovat tällä hetkellä siniset skillat ja sinivuokot, keltaiset narsissit (ja kyllä, voikukat), vaaleanpunertavat jouluruusut ja kevättähdet sekä punaiset varhaiset tulppaanit.

Tuota katsellessaan muistaa, millainen värinälkä vaivasi koko talven. Tuskainen.

Ja tätä katsellessaan muistaa, miltä maistuvat kesän ensimmäiset auringossa kypsyneet mustaherukat suoraan pensaasta poimittuna. Taivaallisilta.

Nuo untuvaispintaiset marjan alut ovat kyllä herttaisia. Täytyykin tästä lähteä pihakierrokselle katsomaan, että ovatko he mahdollisesti jo hiukan kasvaneet.

Hyvää puutarhaviikkoa kaikille!

Ruukuttajaiset, osa 1

Sunnuntaiaamu valkeni aika koleana ja tuulisena, mutta yhdentoista aikaan alkoi jo tarjeta. Kesäviikonloput ovat kallisarvoista aikaa, joten pihapuuhissa on edettävä suunnitelmien mukaan säistä huolimatta – jos suunnitelmia on sattunut tekemään.

Ensi viikonloppu on juhlaviikonloppu, joten tänään piti purkittaa ne taimet, jotka nyt ruukutettaviksi oli kaavailtu. Sellaisia olivat koristemaissi (Zea mays 'Quadricolor'), pensaskrassi (Nasturtium 'Jewel Cherry Rose') ja tarhaverbena (Verbena 'Sparkles Mixed').

Kasasin heistä kolme Rönnbär-ruukullista, eli keskelle maissi ja sen ympärille vuorotellen värisekoitettua verbenaa ja pinkkiä pensaskrassia. Ruukut näyttävät vielä melko olmeilta ja paljailta, mutta eiköhän sieltä kohta ala pukata ainakin verbenan kukkaa.

Harmi, että kamerassa ei ole enempää tehoja (mikä hyvä syy hankkia uusi!), mutta jos katsoo suurennuslasilla, niin tuossa ihan keskellä on jonkuntyyppinen rypäs. Uskon ja toivon, että se on kukkarypäs...

Ruukkuihin pääsivät myös kirsikkatomaatit (Lycopersicon lycopersicum 'Tumbling Tom Red)', niissäkin on kukkanupun miniskuukkeleita alkuja.

Tomaatteja varten olen säästänyt pari isoa muoviruukkua, vaikka muuten olen vannoutunut perussaviruukun ystävä. Mulla on muovissa aina ylikastelun vaara, kun taivaalta tippuvaa vettä ei voi säännöstellä. Saviruukku on armollinen, se imee osan vedestä itseensä ja haihduttaakin varmaan osan, joten liikakastelua ei käytännössä yleensä tapahdu. Mutta näin iso saviruukku olisi melko mahdoton siirreltävä.

Tuohon möhkökokoiseen astiaan laitoin neljä tainta, Rönnbäriin (halkaisija n. 35 cm) kolme ja erääseen satunnaiseen ruukkuun kaksi.

Ensimmäiseen kunnon yksiöönsä – luonnollisesti saviseen – muutti myös tulilatvan pistokas. 

Melkoinen ihmepistokas tämä aluksi pelargoniksi luulemani (hmm) taimi on ollutkin. Ensin emostaan pudonnut lehti kasvatti itselleen juuret itsekseen, ja vaikka olin unohtanut pikkutaimen viikoiksi oman onnensa nojaan ilman kastelua, sillä oli ihan hyvä boogie. Onneksi taimipotti oli unohtunut nurmelle pihapenkin alle, niin se oli saanut kosteutta ilmasta ja suojaa penkistä.

Ruukkuun kylvetyt kosmoskukan (Cosmos bipinnatus 'Dwarf Sonata Mixed') siemenet itivät hyvin ja taimet ovat kasvaneet suht' vankkoina.

Niin ikään suoraan ruukkuun kylvetty kevätsipuli on ihan kivassa kasvussa, tai ainakin se kasvaa, omalla tyylillään.

Melkoisia honkkeleita nuo ovat, en tiedä, pitäisikö niitä vielä harventaa. Ehkä katson vielä jonkin aikaa...

Sen sijaan yhtään kauempaa en katsonut silkkiunikoita (Poppy 'Dawn Chorus'), jotka kylvää humpsautin suoraan ruukkuun. Viisisataa siementä ja yksi Rönnbär, ei hyvä yhtälö. Siemenet itivät tuhkatiheään, olen yrittänyt niitä harvennella sekä suojella tuulilta ja sateelta.

Jo pelkkä kastelukannun vesisuihku on näille langoille liikaa, vaikka kastelukannu olisi herkänherkkä Haws. Eli, goodbye ja so long, arvon hintilöt. Tässä kohtaa loppuisi kärsivällisyys monelta pitkämielisimmältäkin tarhurilta, saati sitten vähemmän pitkämieliseltä. Rönnbär vapautui siis tehokkaampaan käyttöön. 

Vielä olisi ruukuttamatta ainakin mökinihmekukat, sulkahirssit ja risiinit, jotka kaipaavat hieman lämpöisempiä kelejä. Ja monta 50-litran säkkiä multaa. Se onkin ruukkupuutarhailun miinuspuoli, että multaa saa olla ostamassa ja kantamassa melko usein. Ja niitä Rönnbärejä kerääntyy pikkuhiljaa nurkat täyteen. Onneksi ne ovat Ikea-filosofian mukaisesti pieneen tilaan eli pinoon meneviä. Korkeuttahan varastoissa yleensä riittää.

Demarisipulin arvoitus ratkesi

Viime lokakuussa postilaatikkoon oli pätkähtänyt ruskea paperipussi, jossa oli kukkasipuli ja terveiset eräältä vaalikampanjansa hyvissä ajoin aloittaneelta demaripuolueen edustajalta. Työnsin mollukan multaan ja jäin odottamaan. Vaalit tulivat ja menivät, ennen kuin sipulin laji selvisi.

Sehän oli pienikukkainen narsissi, varsin söpö sellainen! Arvelin syksyllä, että sipuli voisi olla narsissi tai pieni punainen tulppaani, mutta punaväriä ei tästä löydy kyllä häivettäkään. Väriensä puolesta tämä kukka ei ehkä olisikaan täsmäosuma millekään puolueelle, ja hyvä niin. Pidetään politiikka ja puutarhailu mahdollisimman kaukana toisistaan.

Sipulia on tulossa myös ruukussa, mikäli näistä siemenistä kasvaneista kevätsipulirihmoista tulee joskus ihan oikean näköistä syötävää.

Tuohan on kuin huono kampaus? Nooh, antaa heidän vankistua suojaisassa paikassa, ehkä tämän kuuluukin alkaa näin ;) Kyseessä on siis kevätsipuli (Allium fistusolum), josta siemenpakkaaja Johnsons sanoo, että "The long straight stems do well in pots". Siihenhän me uskomme siis.

Myös suoraan ruukkuun kylvetyt silkkiunikot (Papaver rhoeas 'Dawn Chorus') ovat itäneet, ja niinhän siinä kävi, että pienenpienet siemenet lipsahtivat hyppysistä melkein vain tuohon toiseen ruukunreunaan.

Öh, onpa sumppu. Pussissa oli 500 siementä ja kaikki itäneet ovat tosiaan melkein tuossa yhdessä läjässä. Ensi kerralla täytyy sekoittaa siemenet hyvien ohjeiden mukaan hiekkaan, eikä yrittää olla näppärämpi kuin onkaan... Siemenet pakannut Mr. Fothergills neuvoo, että "Thin seedlings to 15 cm apart". Siis what? Eihän tuohon ruukkuun mahtuisi kuin viisi tainta, jos sitäkään??

Ehkä odottelen vielä hiukan, josko luonto hoitaisi homman oikeaan suuntaan. Jos yksikin kasvaa ihan täysikasvuiseksi ja kukkivaksi asti, niin se on työvoitto. (Ja kuinkas sitten kävikään?)

Tarina ei kerro, saiko demarisipulin lähettänyt poliitikko työvoiton. Olen unohtanut hänen nimensä, mutta kiitän lahjasta. Se oli hauska.

Tummanpinkkiä pensaskrassia

Vapunpäivänä oli mukava viherpuuhailla ja välillä syödä pitkän kaavan mukaan. Tein brunssille uusimmassa Pirkassa esitellyn pesto-vihannespiirakan. Hiukan työläs ja monivaiheinenhan se oli, mutta lopputuloksena on pellillinen hyvää piirakkaa, josta riitti vielä lounaaksi töihin. Vakaa aikomukseni oli nyhtää pihalta rikkaruohoja ja tehdä niistä viherhöystöä jonkun ruoan lisäkkeeksi, mutta brunssiherkut maistuivat yllättäen vielä iltapalaksikin.

Laitoin eilen liki viimeiset siemennykset tulemaan. Odotan innolla, ovatko pensaskrassi Nasturtium 'Jewel Cherry Rosen' kukat tosiaankin sitten tuollaisia tummanpinkkejä/ kirkkaan kirsikan värisiä, kun siemenpaketti lupailee.

Pari vuotta sitten yhtä innolla odottamani "täysin sininen" daalia 'Blue Bell' osoittautuikin ihan reippaan liilaksi. Ihan kaunishan se silti oli, mutta ei todellakaan sininen.

Suoraan kasvuruukkuunsa maaliskuussa kylvetty basilika on nyt syömäkokoinen. Tuo kymmensenttinen ruukku sisältää n. 20 tainta/ versoa. Harvemmassakin ne voisivat varmaan kasvaa, mutta ihan hyvä pehko siitä tuli näinkin.

Tässä kylvötavassa 2/3 mullasta oli kukkamultaa ja päällimmäinen 1/3 kylvömultaa, jolloin siemen itää sille sopivassa mullassa, mutta isomman taimen juuret yltävät tanakampaan ja ravinteikkaampaan kasvualustaan. Menetelmä näyttää toimivan ainakin basilikan kohdalla.

Tästä rohkaistuneena kylvin suoraan isoon saviruukkuun kosmoskukan, unikon ja kevätsipulin siemeniä. Tosin laitoin koko ruukun täydeltä puutarhamultaa ja sitten vain siemeniä peittämään sitä hiekkapitoista kylvömultaa, koska siinä on vähemmän isoja paakkuja kuin multamullassa.

Kaikki kuvan kasvit voidaan ohjeen mukaan kylvää suoraan kasvupaikalleen, joten miksi ei suoraan kasvuruukkunsa? Olen kyllä hieman skeptinen onnistumisen suhteen, mutta isoa vahinkoa ei synny hutilyönnistäkään. Nuo silkkiunikon (Poppy 'Dawn Chorus') siemenet olivat kyllä to-del-la pieniä: paketin mukaan niitä oli 500, mutta käytännössä tuo määrä hupeni kahdella pienellä hyppysellisellä mullan mustaan pintaan.

Koulin sulkahirssin (Pennicetum setaceum) taimet omiin ruukkuihinsa. Pisimmillä yksilöillä olikin aika pitkät juuret, laitoin ne vain ronskisti kiepille.

Aikaisemmin en ole kasvattanut muita heiniä kuin rairuohoa, jänskättää vähän, että tuleekohan näistä edes jotain sinne päin, mitä siemenpaketin kyljessä luvattiin.

Pari päivää sitten harmittelin samettikukan kovin pieniä taimia. Tänään huomasin ihmetyksekseni, että osalla ikkunahyllykössä kasvavista yksilöistä on lehtien seassa jo kukkanuppu.

Eli hölmö tarhuri sai muistutuksen, että jos on kylvänyt pienikokoiseksi mainittua samettikukkaa, niin taimetkin ovat sitten pieniä...

Jotenkin kuitenkin hassulta tuntuu, että ryhmäsamettikukan taimet ovat kukinnan aloittaessaan pienempiä kuin kääpiösamettikukan. Olisi jotenkin loogista, että kääpiö olisi kaikista pienin.