No eniveis, sellaisiin istutetaan muun muassa pelargonien taimia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että se materiaali maatuu, niin kuin pitäisi. Nimittäin kellarissa talvehtineista pelargoneista useimmiten ovat nuukahtaneet ne, jotka on pikkutaimina istutettu tällaiseen kuitupottiin.
Kuten kävi tänäkin vuonna. Isohkossa ruukussa hibernoi kolme viime kesänä ostettua pelargonia, joista yksikään ei selvinnyt kunnialla uuteen kevääseen. Heidän juuristonsa näytti tältä:
Tuo vaalea osa on sitä kuitumateriaalia, ja kun sitä vetää, se on ihan vahvaa vielä vuoden mullassa hautumisenkin jälkeen.
Juuret kyllä ovat tulleet tuosta kankaasta läpi, mutta ehkä se kuitenkin haittaa jotenkin? Ainakin tällainen mutu-tuntuma tästä tulee, mutta toki asiaan voi vaikuttaa muutkin tekijät. Jos kuitenkin valita voisin, valitsisin kaupassa ne taimet, joiden juuristossa ei majaile turhia kuristekankaita.
Näillä mökinihmekukan (Mirabilis jalapa) taimilla ei ole yllätyksiä jalkopäässään, sillä he ovat itsekasvatettuja. Siemenet rahtasin syksyllä 2010 Kreetalta, ja taimen varsi peilaa hyvin kukinnon väriä. Kirsikanvärinen kukka tarvitsee tummanpunaisen rungon...
ja vaaleanpunakukkaiselle riittää vaalea varsi.
Keltakukkaiseksi muuntunut moniväriversio ('Broken Colours') kasvaa niin ikään vaaleista rungoista.
Juurakot ovat talvehtineet näissä viime vuotisissa isoissa ruukuissaan ja aloittaneet kasvun muutama viikko sitten, kun aloin kastella niitä reilummin. Olen kanniskellut ruukkuja päiväksi ulos ja illaksi sisään. (Mitä yhdestä selästä.)
Ruukuissa kasvaa myös uusia tuttavuuksia, kuten silkkiunikkoa. Niitä yritin viimekin vuonna saada menestymään suorakylvöllä, mutta kaadoin kaikki mikrotaimet heti lanaan liian isolla vesisuihkulla, joten totesin, että ne eivät ole mulle sopivia kasveja :)
Yritän kuitenkin uudestaan, ja nyt ihan pikkiriikkisellä sumutinpullolla.
Onnistumisen hetki koettiin taimihuoneen suunnalla eilen, kun viherkasvustossa pilkahti jotain sinistä. Riippalobeliahan se siellä oli avannut ensimmäisen kukkansa, noin kaksi kuukautta kylvämisen jälkeen.
Tuo on kyllä niin perusperuskesäkukka, mutta itsetehtynä kamalan arvokas, heh.
Lehdet ovat tainneet ottaa hiukan siipeensä muutaman plussa-asteen Taimela-öistä ja auringonporotteisista Taimela-päivistä, kun ovat osittain punertuneet. Mutta hengissä ovat, ja toivon mukaan pääsevät parin viikon sisällä kokonaan ulos, parempiin multiin ja ilmaviin maisemiin.
Mutta kuka riivattu on rouskinut tsinnian lehtiä? Melkein jokaisessa taimessa on hampaanjälkiä.
Ei näy ketään lehden alla eikä lähistöllä. Täytynee asentaa webbikamera kopperon sisään ja vahtia yöllä silmä tiukkana, että kenen on syy. (Mitä yksistä yöunista.)
Oikeassa ulkosassa tapahtuu nyt kovaa vauhtia. Yrttipenkissä olisi jo valmista syötävää, ruohosipulia.
Täytyy raaskia napsaista pienet maistiaiset aamulla ruisleivän päälle. (Joko voi mennä nukkumaan?)
Samoin oreganosta olisi jo saatavilla koe-erää. Uskaltaisikohan tuon oravan jemmaaman tammenterhon syödä, muistaakohan Qurre aarrettaan?
Yrttipenkissä nököttää myös viime vuotisen koristemaissin tynkä. Eikö ole hieno tuo juuristo? Ihan kuin mangrovemetsästä... eikä muuten lähde repimällä irti, täytyy hakea tehtävään joku apuväline.
Pihalla riittää kyllä silmäniloa nyt ihan koko rahan edestä. Silmua, nuppua, vaaleata vihreää. Ah!
Wanhat omenapuutkin innostuvat keväästä aivan kuin nuoruutensa parhaina päivinä. Ei haittaa heitä harmaantuminen!
Vasta juhannuksen jälkeen kukkiva pihajasmike ei malta enää olla ruskea risukko, vaan pukeutuu nukkaiseen vihreään.
Muuta väriä pihaan tuovat tällä hetkellä siniset skillat ja sinivuokot, keltaiset narsissit (ja kyllä, voikukat), vaaleanpunertavat jouluruusut ja kevättähdet sekä punaiset varhaiset tulppaanit.
Tuota katsellessaan muistaa, millainen värinälkä vaivasi koko talven. Tuskainen.
Ja tätä katsellessaan muistaa, miltä maistuvat kesän ensimmäiset auringossa kypsyneet mustaherukat suoraan pensaasta poimittuna. Taivaallisilta.
Nuo untuvaispintaiset marjan alut ovat kyllä herttaisia. Täytyykin tästä lähteä pihakierrokselle katsomaan, että ovatko he mahdollisesti jo hiukan kasvaneet.
Hyvää puutarhaviikkoa kaikille!
Oih, minulla taisi olla ihan asiallinen kysymyskin, mutta se hukkui tuossa ihastuttavia kasvinalkujasi katsellessani :) Tuli muuten mieleen mainitsemastasi kasvihuoneen lämmityksestä: ajatteleppas, miten helppoa on lämittää 2,5neliötä verrattuna isompaan? Minulla jo askel lähemmäs kasvihuonetta: paikkaa ja vanhoja ikkunanlaseja mittailtu, oujee.
VastaaPoistaMiksei kukaan ole kertonut minulle, että mökin ihmekukka talvehtii?! (Tämä on se asiallinen kysymys) miten sinä hyysäät niitä talven? Kellarissa näemmä, mutta miten toimitaan syksyllä? Ihmettelinkin, että onpas komiat juurakot, kun niitä syksyllä kompostiin roudasin...
Noista kankaista en tiedä, mutta ihmettelen, että talvehtineissa pelakuissa se pistää edelleen esiin (ja alkuperäisen ruukun juuripaakku on aika muodossaan...) Minulla tosin 3/4 selvisi talvesta.
Noniin, pitkät liirumlaarumit taas. Epätoivo iskee täällä taas, tuleeko noista honteloista kylvetyistä yrittäjista (taaskaan) mitään....
Oivoi, nyt iski keväänvihreä kateus noista lasipalatsikaavailuistasi :) Ihanaa, semmoisen minäkin sitten teetän, kun vaan saadaan tekijä irti mökkiprojektista. Jos hyvin käy, niin jo tänä kesänä, mutta epäilen vahvasti... mutta mitä on yksi odotuksen vuosi lisää puutarhurin kärsivällisessä maailmassa. Ei paljon mitään. Eh.
VastaaPoistaMökinihmekukka tosiaan talvehtii samalla tavalla kuin esim. daalia, eli juurakko ulos mullasta esim. turpeeseen talven ajaksi. Itse en jaksa koskaan tuota ylösnostoa, vaan yksinkertaisesti kannan ruukut kellariin, jossa annan kasvien lakata kasvamasta eli en kastele kuin pari kertaa koko talven aikana.
Tärkeää on talvehdittaa ne mahd. viileässä, niin ei tule intoa alkaa kasvamaan kesken kaiken. Käyttäytyy siis kuin harmaakarhu, hah.
Kyllä ne kylvetyt siitä tanakoituvat, kun saavat tuta ulkoilmaa, tuulta ja aurinkoa. Pieninä annoksina päivittäin, siitä se lähtee.
Ooh, aah -huokaan täällä. Menin aivan sanattomaksi upeiden kuviesi kanssa. Miten kauniita yksityiskohtia kuten marjauntuvikot tai nukkainen jasmike. Itsetehtynä mikä vaan taimi on arvokas, nuo matkatuliasiet kyllä harvinaisuutensa takiakin! Mun pelakuiden kanssa tilanne 2/8, mutta se ei ollut mulle yllätys koska en oikein ole pelakuu-ihminen ;) Tuo maatumaton pakkauksesi kyllä pistää miettimään, johan tuo materiaali sotkee kosteustasapainonkin.
VastaaPoistaIhanat kuvat,ihanat tunnelmat<3 Just samaa oon itsekin pohtinut noiden kuristajakuitupottien kans...jotenkin on vain tullut semmonen tuntuma,että kasvit ei ihan hirveesti nauti,jos ne jää niiden sisään.Eikä ne kyllä maadu...ei kesässä,talvessa eikä toisessa kesässäkään...musta ne on häijyjä kapistuksia,ja mieluummin minäkin ostan taimia,jotka ovat ilman niitä.
VastaaPoistaKuule, ihan samaa pohdin noista kuitupoteista, kun kääntelin kompostia ja mietin onko kuitukankaita järkeä jättää kompostiin, jos eivät maadukaan. Mutta sitten iski testimieli päälle ja ajattelin katsoa kuinka käy, mikä on maatumisaika. Kuitupotit oli lehtikompostorissa, josko siirtäisinkin ne talousjätekompostoriin... Mutta juuristolle tuskin tekevät hyvää, kuitenkaan.
VastaaPoistaRuohosipulia, nam! :)
Ja mustaherukat on sulla jo ehtineet tehdä kukka-aihiotkin, eilen juuri katselin omiani, ettei nuppuja näy.
Aurinkoista puutarhapäivää.
Kidutusta käydä vierailemassa täällä, kun sulla kasvaa ulkona jo vaikka ja mitä! Meillä satoi lunta 20 cm la-su yönä..
VastaaPoistaEi jaksa odottaa..
Pirkko, luonto on kyllä tosi upeana juuri nyt. Täytyy vaan mennä lähelle, jotta näkee yksityiskohdat. Nuo marjan alut olivat mulle ihan yllätys, että ne tosiaan ovat tuollaisia untuvikkoja…
VastaaPoistaSatunnainen ohikulkija voisi kyllä ihmetellä, että miten se nyt intoilee noista lobelioistaan, niitähän saa joka kaupasta kukkivana eurolla kappale. Kas vain toinen tarhuri voi ymmärtää yskän :)
Tiina, kiitos! Häijyjä ne potit tosiaan ovat, kun eivät sula. Tunne on varmaan kuin entisajan kiinalaisnaisella, jonka varpaat sidottiin jalkaterän alle, jotta kengännumero pysyisi pienenä… huh. Täytyy yrittää jatkossa kurkkia taimikaupassa sinne ruukun sisään ja jättää kuristajakuituiset ostamatta.
Intianminttu, kiitos kivasta kommentista!
Puutarhuri, jännä nähdä testisi tulos. Ehkä ne jossain maailman ajassa maatuvat, varsinkin siellä kuumassa (?) talouskompostorissa? Kerro sitten, kuinka kävi!
Mustaherukka on ollut jotenkin tosi nopea tänä keväänä. Ehkä se kirii alkujähmeyttä kiinni?
Mari, tuommoinen lumentulo pitäisi kyllä lailla kieltää :/ Siitä oli juttua päivän Hesarissakin, että kovin on harvinainen tilanne. Toivotaan, että nähdään pian lumien yhtä nopea supersulaminen… Ja sitten nähdään, mitä kaikkea kivaa sieltä pihaltasi pinkaisee kasvuun!