Tukeva hylly kasvihuoneeseen

Kelit senkun paranee ja fiilis sen myötä. Tässähän alkaa olla jo kesän tuntua!

Hyvien kelien myötä kasvihuone alkaa valmistua kesäkuntoon. Tänään valmistui ylähylly tason päälle, nyt on jokainen neliösentti hyötykäytössä. Tai voidaan kyllä sanoa, että jokainen neliömilli.

Aikaisemmin siis valmistuivat laarit, tämä hylly on takaseinän tason päällä. Tässä hieman kuvaa rakenteesta.

Tason ympärille rakennettiin (tai-no-siis, mies rakensi) tukikehikon.

Liitoksissakin säästettiin neliömillejä, kahdessa ja puolessa neliössä ei ole tilaa hukattavaksi...

Kehyksestä tehtiin (tai-no-niin-no, mies teki) painonkestävän.

Hyllystä toivoin valoaläpäisevää eli niistä kohdista, missä ei ole ruukkua, valo saa siilautua alatasolle. Valoa on helpompi blokata kasvihuoneesta pois kuin saada sitä sinne lisää.

Väri oli turhan raksa, joten sprayasimme (joo-joo, mies sprayasi) sen harmaaksi. Kas, harmaahan ei ole raksamainen vaan supertrendikäs.

Kehykseen kaiverrettiin (okei, tiedätte kuka kaiversi) urat, jotta hylly pysyisi takuulla kantimissaan.

Sinnepä hän solahti paikalleen! Rautatangot katkaistiin (kukahan katkaisi) semmoisilla voimasaksilla, joille on varmaan joku oikeakin nimi. Niiden päät jäivät hiukan vaarallisenoloisesti ulkonemaan kaltaistani hosumaijaa ajatellen.

Mies teki rautojen päihin pehmusteet. 

Tuon j-teipin alla on paksu tarratyyny jotain pehmeää muovivalmistetta, ilmeisesti lvi-asioihin liittyvää vänkää materiaalia, jollaista vanhan talon työkalupakeista saattaa löytyä. Mutta siis nyt ei satu otsaan, jos kiireessä häärää...

Sitten olivat kasvarin elementit paikoillaan ja pääsin istuttamaan kasveja laareihin. Ensin kuitenkin toteutin sisäistä keramiikkataiteilujuuttani ja hakkasin rikkinäisiä saviruukkuja pienempiin pirstaleihin.

Kuumassa auringonpaahteessa kyykkiessäni vapautin myös sisäisen arkeologini. Kyllä, aivan selvästi vietnamilaista huokoista terrakottaa, sanoisin että... hmm, kyllä, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelta. Mahdollisesti myyty sinikeltaista logoa kantavassa ketjumyymälässä.

No, ei siinä keramiikkataitelijuudessa päästy arkeologin taitoja pidemmälle, joten nakkasin palaset laareihin salaojaksi. Tulipahan hyötykäytettyä ne risat ruukut.

Multaa meni yhteen laariin hiukan alle kolme 50 litran säkkiä, eli aiemmin tekemäni laskutoimituksen 140 litran lopputulos oli oikea. Oho.

Istutin molempiin laareihin tomaatteja ja chilejä, sekaan laitan vielä samettikukkaa ja basilikaa torjumaan öttinkäisiä ja tuomaan lisäaromia ilmaan. Tässä laarissa asuu chili Capsicum annuum 'Omnicolor', joka mielestäni tuoksuu aika erikoiselle. Sekin saattaa ötököitä (esim. ansarijauhiaisia) hätistellä tiehensä, luulen.

Purlinan mahtavista tuunauksista inspiroituneena otin siveltimen käteen ja maalasin tomskujen bambuiset tukikepit. Ei tosin ollut _aivan_ yhtä iso projekti kuin Purlinan olohuoneen uudistus, heh. 

Maalasin kepit mango-melonijäätelönkeltaisiksi.

Ehkä ensi vuonna maalaan kaikki kasvarin puurakenteet, jos ne ovat maalin tarpeessa. Nyt saavat olla au naturel.

Tomaatteja istutellessani huomasin, että kyseinen Tiny Tim on tuottanut ensimmäisen hedelmän alun.

Huh huh, melkoinen yllätys tämän hitaan ja myöhään tulleen alkukevään päälle. Hän on todella ajoissa liikkeellä, vaikkeivät kasvuolosuhteet ole olleet mielestäni ollenkaan optimaaliset. Ehkä hän vaan yksinkertaisesti on hosumaija.

Istuttelin tomaatteja ja chilejä myös ruukkuihin, seurana heillä on punaista värinokkosta. Se onkin muuten hauskaa, että ruukkuistutusten tekijät yleensä ostavat kasvit kaupasta ja saavat just sitä, mitä haluavat ja mikä yhteen sopii, voivat oikein mallailla valmiiksi kukkivia kasveja toisiinsa. Ne puolestaan, jotka kasvattavat taimia itse, joutuvat kohtaamaan menetyksiä, väärinarviointeja ja virhelaskelmia niin, että ruukkuihin päätyvät ne kasvit, joita sattuu käsillä, sopivassa kasvuvaiheessa tai ylipäätään hengissä olemaan. Tuli niistä sitten mahtava eye catcher ja silmäkarkki tai ei. 

Väitän kuitenkin, että nekin istutukset ovat kasvattajan itsensä mielestä oikein söpöjä. Itsetehdyn söpöjä.

Sinne jäävät nyt kasvariin yöksi kaikki viritelmäni ja kyhäelmäni ja lopullista kasvupaikkaa odottavat taimet, en peitellyt kasveja enää mitenkään. Toivottavasti tämä hosumaijailu ei kostaudu esimerkiksi paleltuneina tomaatteina, ne kun ovat lämpöä rakastavia kasveja.

On vaan niin vaikea kuvitella pakkasöitä, kun ilma on +20, nurmi viheriöi, koivu lehteilee, tiira pyydystää eväkästä, kimalaiset surisevat ja National Panasonic soittaa soulia.

Mukavaa viikonlopun jatkoa, peoples!