Onni on tiilenpunaista

Viikon päästä meillä(kin) vietetään yo-juhlia, joten tänään ei ollut vaihtoehtoa tekemisen kohteelle: kaikki taimet piti saada lopullisille kasvupaikoilleen, jotta pihan saa siistiksi kaikesta aiheeseen liittyvästä materiaalista ja tavarasta. Sitten vaan tekemään, homps homps.

Siirsin taimet ja olemassaolevat ruukut vierekkäin ja aloin yhdistellä kaikkia toisiinsa. Lisäpohdintaa aiheutti kasvin tarpeiden ja mahdollisen visuaalisen perspektiivin (jota muuten mun puuhissa tosi harvoin on: kasvatellaan, mitä mieleen juolahtaa ja määriä, mitä sattuu tulemaan ja sitten vaan laitetaan niitä kimppaan) lisäksi se, että ajattelin käyttää pelargoneja puutarhapöytien koristeina.

Niin tein itse asiassa edellisissäkin juhlissa, ja musta niistä tuli ihan nätit. Ja sehän riittää perusteluksi. Kas juhlissa ihanaa onkin juuri se, että ne ovat (toivon mukaan) järjestäjänsä näköiset. Ja kun juhlan kohteella ei ollut mitään pelargonikoristuksia vastaan, niin mikäs mua estäisi.

Siemenistä ja pistokkaista lisätyt vaaleanpunasävyiset Mårbackat ja Divas Ripple Strawberryt tarvitsivat tukevat, mutta kompaktit saviruukut.

Mun silmä lepää tällaisissa pinoissa. Että kerrankin on oikeita välineitä ja riittävästi, ei kun tehtaan hihnalle ja hihat ylös.

Ruukut päällystetään juhlia edeltävänä päivänä valkoisella silkkipaperilla ja niiden ympärille sidotaan kukansävyinen rusetti.

Laitoin kasvit kasvariin pois sateen armoilta ja siinä toivossa, että kukkia aukeaisi viikon aikana lisää.

Tuosta oikealla näkyvästä orvokkilaukusta on tullut mielestäni aika nätti.

Kasvihuoneessa tapahtuu aika nopeasti kehitystä, esimerkiksi chilit ovat viihtyneet kunnon lämpötiloissa, kun sadepäiviä ei ole ollut montaakaan.

Omnicolor tekee vaaleankeltaista podia.

Tämän yksilön kohdalla lukee Aji Finlandia (kotimainen jalostus)...

mutta niin lukee tämänkin.

On tainnut mennä tarhaajalla joko kyltti tai ajatus jossain kohtaa sekaisin, kun niin ovat eri näköisiä.

Kohta päästään maistelemaan Super Hot Chilliä, jonka tosin tunnen entuudestaan parin vuoden ajalta. Aina yhtä hyvää se joka kerta kuitenkin on, sopiva tulisuuden aste.

Tomaateista nopein on Tiny Tim, muut näyttävät kyllä tehneen nuppuja, mutta Timppa on jo avannut kukkia. Aina yhtä ihanaa nyppiä varkaita, ihan vaan siitä syystä, että saa sormiinsa tomaatin tuoksun.

Kasvarin ulkopuolella omput ovat juuri alkaneet kukkia, ehkä valkoista on vielä jäljellä ensi viikonloppuna. Syreeni on kyllä täsmällinen koulujen päättäjäispäivää ajatellen, joten lauantaina se saa toimia juhlapensaana.

Ai niin, samalla kun istutin uusia pelargoneja ruukkuihinsa, niin katsoin talvehtineet ja ulos siirretyt pelakuut myös sillä silmällä, että tarvitsevatko ne uuden ruukun tai uudet mullat. Ja voi sitä ärtymyksen määrää, kun bongasin kolme kasvia, jotka näyttivät hiukan kituliailta. Kaikissa niissä oli se riivatun kuitupotti, joka EI MAADU ajan kanssa, mutta joka HEIKENTÄÄ juurien kasvukykyä niin, että kasvi on melkeinpä KERTAKÄYTTÖINEN. 

Ei ole tämän kasvin juuret kovin kummoiset, ei.

Voi kun huutoni (aikaisemmat huudot tässä ja täällä) nyt vihdoin kuuluisi taimistoille ja myymälöihin, että he eivät kasvattaisi ja myisi taimia tuollaisissa kuristepoteissa. Pistää melkein vihaksi moinen pakkopaita.

Ommmmmmm. Mmmmmm.

Parit zeniläiset henkiharjoitteet, ettei jää angsti päälle. Noin.

Kaikki orvokit ovat nyt parhaassa kukoistuksessaan, lisäsin tähän pikkuikkunan alle myös pari värinokkosta, niin tuli itselle uutuuden tuntu.

Ja vaikka vaaleanpunaisia tulppaaneja on nyt pihalla kukassa kahdeksaa eri lajia, niin ei se paljoa haitannut, että mukaan liittyi vielä yksi. Nimittäin itse Marilyn.

Kyllähän hän kaunis on. Hirmuisen kaunis, sanoisin. Ehkä näitä pitää kaikesta itsekritiikistä huolimatta hankkia syksyllä lisää...?