8. toukokuuta 2013

Kasvulaarit kasvihuoneeseen

Pieni kasvihuoneprojekti on nyt bloggaamista vaille valmis. (Tämä postaus on omistettu Intopiille, joka oli erityisen kiinnostunut projektin lopputuloksesta.)

Kas, viime keväänä lahjaksi saamani kompakti kahden ja puolen neliön kokoinen kasvihuone aloittaa nyt toisen kautensa lämpöpyydyksenä ja sadesuojana. Mietin, että miten niukkoja neliöitä voisi hyödyntää entistä paremmin. Viime vuonnahan kasvarin kalustuksena oli Ikean jakkarat ja niiden päälle kasatut puutasot.

Ehdotin miekkoselle, että josko takaseinälle jättäisi tasosysteemin, mutta oviaukon molemmin puolin tekisi täsmäkokoiset kasvulaarit. Laariin saisi sen verran paljon multaa, että se vetäisi useamman tomaatin ja chilin ja samettikukan yhdellä kertaa.

Koska mieheni on se mies, joka minulle on parhain, hän otti vinkistä vaarin, kävi ostamassa tarvikkeet ja rakensi Le Laarin.


Ensin hän teki raakalaudasta (22x100 mm) neljä kehystä, sitten jalat (koska kasvarin alusta on hiukan vino, koska koko tontti on joka suuntaan vino) ja pohjan, ja sen jälkeen kulmiin tukikappaleet.

Ajattelin, että käsittelemätön lauta kestäisi paremmin, jos laarin vuoraisi suodatinkankaalla.



Kangas niksuteltiin paikoilleen nitojalla.


Puu on jotenkin ihanaa... aitoa luomua.


Ja padumtzs, eka laari on valmis.


Sinne hän solahti kasvarin kaakkoisnurkkaan.


Tuohon uppoaa multaa kolme isoa säkkiä, jos 1980-luvulla mitään opin.


En vielä ladannut laaria mullalla, kun siihen upotettavat kasvit ovat vielä karaisematta. Huomenna kuskaan ne lauteille, niin viikonloppuna pääsevät jo lopulliselle kasvupaikalleen. Eli laariin. Tai tarkalleen ottaen laareihin, sillä samaa vauhtia mies nakutteli tosiaan toisen samanlaisen.

Kasvihuoneessa karaistuvat parhaillaan kaikki chilit, pelargonintaimet ja pari daaliaa. Daaliaruukut toimivat hyvinä hallaharsojen tukikeppien alustoina, siksi ne kököttävät siellä eivätkä ulkona, vaikka ne tarkenisivat siellä jo hyvin ainakin päiväsajat. (Huh, miten rönsyävä lause.)


Tason päälle rakennetaan vielä valoaläpäisevä ylätaso, se lienee ensi viikonlopun projekti.

Pistokkaista kasvatetut pelargonit tykkäävät lujasta auringonpaisteesta ja muutama niistä on innostunut kukkimaan.



Chili 'Super Hot Chilli F1' on myös viihtynyt elämässään kaikenkaikkiaan aika mukavasti, tekee ahkerasti podeja ja hylkii sinnikkäästi punkkeja.


Kaikilla lajikkeilla ei mene yhtä hyvin, vaan punkinpirulainen on ruvennut natustamaan lehtiä ravinnokseen. Täytyy hankkia Julen suosittelemaa Carbon Kickiä, josko sillä lähtisivät punkkarit muille maille.

Itse aion pysyä omilla maillani tiukasti nauttimassa huikeista kevätsäistä – ja tietysti raakalautaisista laareista. Leppoisaa helatorstaita, peoples!

22 kommenttia:

  1. Oo, otettuna henk koht omistuspostauksesta ihastelen hienoa Laaria. Laari-laari-laa soi päässä ja mullan menekkilaskuri hyrisee. Hienoa jälkeä Parhaalta Mieheltä. Kerrassaan. Saa pisteitä täältä vieraalta naiselta. Mahtavaa, miten näennäisesti pienehkö tila kasvaa suureksi yhdessä hujauksessa, kun ottaa ikealaisittain kuutiot käyttöön.

    Hyvä, hyvä, teidän perhe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiitos Intopii kehuista! Kerron miehelle terkut Vieraalta Naiselta (ilahtuu kovasti, aavistan.)

      Laari tosiaan voisi käydä Ikean mallistoon tarkan mitoituksensa ja koko tilan hyödyntämisensä puolesta. Kääntöpuolena on kaiken ilmatilan katoaminen, niin kuin Ikea-maailmassakin ;)

      Mua muuten hiukan aina ärsyttää esim. Facebookissa ihmisten ilmoitukset, että "Mulla on maailman paras mies/tytär/kumminserkunkaima. Ei sellaista ole. On vain itselleen paras sukulainen juuri siinä momentissa. On myös monta momenttia, jossa kyseinen henkilö on syvältä, mutta sitäpä ei somessa huudella.

      Huh, tulipas diippiä. No, huomenna mullanpuljaukseen, se vie kaiken bittiärtymyksen pois.

      Poista
  2. Hyvät laarit on siippa tehnyt. Tilankäytön maksimointi on järkevää. Nyt voi jo laittaa kasveja kasvihuoneeseen, vaikka kuukausi sitten olit (ja olin) ihan epätoivoinen sellaisen yhden valkoisen jutun takia. Kesä ihan ovella jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ne leudommat kelit vihdoin tulivat... vieläkin hermostuttaa, kun alkaa ajatella, että keväästä varastettiin kokonainen kuukausi ;)

      Tilankäytön maksimointi on tosiaan tarpeeseen näissä minineliöissä. Ylätaso vielä, niin sitten saadaan pakattua boksi täyteen!

      Poista
  3. Ihana on ja ihana on mieskin, joka nikkaroi tuollaisia, mistä niitä saa heh. Tosin tähän voi siteerata äitiäni, joka aina kommentoi, että "vasara kauniiseen käteen ja tee itse, ei siihen miestä tarvita" :) Kyllä tulee hieno kokonaisuus kasvihuoneestanne! Suloiset pelaquun kukatkin jo, lääh puuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äiti on taatusti oikeassa, kyllä tuohon (ja muuhunkin) nainen pystyy siinä missä mieskin. Ajansäästön vuoksi meillä tehtävät on jaettu osaamisalueiden mukaan; tekisin laaria vielä vuonna 2025, tosin sormista puuttuisi joka toinen, joten tahti olisi vaan hidastumaan päin :)

      Kasvarista tulee ainakin täysi, jos ei muuta, heh.

      Poista
  4. On sulla mukava ja taitava mies, kun pienestä vinkistä tuollaisia käteviä hienouksia väsäilee! Hyvä idea käyttää suodatinkangasta vuorina, se luultavasti suojaa puuta ainakin jonkin verran.

    Hitsi vieköön, tämähän inspiroi ihan siihen malliin, että voisin katsella meidän materiaalitilannetta ja YRITTÄÄ naputella kasaan jonkin kukkalaatikon tapaisen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä elämässä mukavaa on, että on puolisko, joka on valmis tekemään puolestasi juttuja. Vastavuoroisesti teen hänen puolestaan asioita, joten mistään palvelija-emäntä -suhteesta ei kuitenkaan ole kyse ;D

      Suodatinkangas varmasti suojaa puuta tosiaan jonkin verran, en lähtenyt käsittelemään puuta millään tavalla. Katsotaan ensi keväänä, mitä niille mahdollisesti pitää tehdä...

      Hienoa Purlina, laita vasara heilumaan! Olet todellakin niin Handywoman!

      Poista
  5. Ou vau, sinullahan on ihan Monsieur Le Mies siellä! Itse kärvistelen tässä aamukaffella sateen ropistessa ja tuskailen, milloin saisin kasvarin ja sinne nooooooiin hienot kasvit kuin sinulla (siitähän se siis on kiinni ;) ). Omani tuossa lupailee, että juujuu, kyllä ne perustukset sitten tehdään kunhan lasihuussi ensin suvaitsee saapua. (Vähänkös olen tässä odotellut ja kirjoitellut asiasta...)

    Mullan menekki on yleensä aika yllättävä juttu... sitä on saanut raahata moneen otteeseen selkä vääränä jo nyt, saati sitten myöhemmin. Pitäisi varmaan tilata kokonainen iso multakasa tuohon jonhonkin, jotta riittäisi edes hetken...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mösjöö Le Mies on jostain syystä yllättävän aulis tämän harrastukseni suhteen, nyt kun asiaa ajattelen. Yritän kiivaasti keksiä jotain syytä, jolla saisin asian selitettyä omaksi edukseni, mutta ei sellaista syytä taida olla. Hän vaan on ystävällinen ihminen, ja käsistään kätevä.

      On muuten varmasti fiksua odottaa kasvarin saapuminen ennen perustusten rakentamista. Jos jokin mitta ei pädekään kerrotusta tai ilmenee jokin muu ennakoimaton muuttuja, niin ei tarvitse tehdä työtä kahteen kertaan. Eli siellä teillä on sekä Monsieur Le Mies, joka ystävällisesti rakentaa perustukset että Charmant & Intelligent Le Man, joka osaa ennakoida JA pitää mielensä (ja intoilevan rouvansa) rauhaisana. Monitaituruutta, sanon minä :)

      Mullan menekki on tosiaan melkoinen mysteeri! Sitä uppoaa käsittämättömät määrät ihan pieneenkin projektiin. Hain Bauhausista juuri 20x50 litran setin, fiksumpaa olisi ostaa peräkärryllinen, mutta kun ei ole liikaa ylimääräistä tilaa sellaiselle kuormalle. Pussimulta menee muutamaan nättiin kasaan – ja onneksi hupenee nopeasti...

      Poista
    2. Multakuormaa minun mieleni tekevi, mustaa kultaa hankkia halutti.

      Olisihan sellainen loputon multakasa näppärä, kun kerran ajattelin myös kasvulavoja (vihdoin) ruveta värkkäämään. Niihin uppoaa Bauhaus-satsi poikineen... Pitäisi löytää siihen joku järkiratkaisu, kun sitten pitäisi periaatteessa olla jotain hiekansekaista kevyempää multaa ja jotain turpeentapaistakin varastossa, jotta saa hyviä cocktaileja tehtyä vaativille kasviraukoille.

      Olen silti vakaasti sitä mieltä (siis sen lisäksi, että sinun Monsieur Le Mies on ystävällinen ihminen), että tuo sisätiloissa majaileva viidakko ja sen ulkoistaminen pistää kovasti töppöstä toisen eteen näille toisille puoliskoille... vaikka pisteet heille, että kestävät aika ansiokkaasti nämä touhut, vaikka joskus harrastetilan puolellekin lipsahtaa! :)

      Poista
    3. Varmasti ääretön kasa on parempi kuin säkkimulta, kun kasvulavoja meinaat täyttää. Säästät aikaa ja rahaa, ja saat varmasti kerralla riittävän määrän mustaa kultaa.

      Cocktailiin ehkä voisi ajatella lisäksi säkkiturvetta ja hiekkasäkkejä, saisiko niistä koplattua mustaan multaan sopivasti sekoitetta?

      Olen samaa mieltä, puoliskot tekevät varmaan monta asiaa ulkona ihan vaan siitä ilosta, että pääsevät katsomasta ikkunan tukkivaa viidakkoa sisällä. Hyvä pointti!

      Ja etenkin, jos on rouvalla hiukan lipsahtanut Le Monsieur Miehen harrastetilan puolelle :D

      Poista
  6. Ny mää häikäistyin! Sun kasvaris on kompakti tehopakki.

    Sitten mua kyl vähän myös hävettää, ku mulla ei oo MITÄÄN kasvarissani kasvamassa. Mä oon niin ylpee susta ja sun viitteliäisyydestäs ja ahkeruudesta ja hoksaavaisuudesta ja ihan kaikesta. Mä vaan huakailen täällä ihastuksessa.

    Ulkona sataa. Pitää/pitäis lähtee levittään kalkkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartte nolostella mitään, sulla tulee hieno kasvi- ja oleskeluhuone taas, niin kuin viime vuonnakin. Olen hosumaija, siksi aloitan aikaisin, mutta sitten myös väsähdän aikaisin...

      Kivat kommentit, kuitenkin, tykkäsin :) Kiitos!

      Poista
  7. Linjoilla taas pitkästä aikaa, ihania postauksia täällä vino pino! Ja ihana mies joka osaa väsätä hienot laatikot rouvalle ja viedä ajelulle :) Mullan kuluavaisuus on mulle mysteeri jota en osaa laskea, aina vain tarvii hakea lisää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun olet taas linjoilla!

      Juu, kevät herättää kaiken aktiivisuuden, autot ja sirkkelit ja ties mitkä koneet. Eikä mullan kuluvaisuutta osaa kukaan oikeasti laskea täsmälleen oikein... kohta testataan tuo minunkin tilavuuslaskelmani käytönnössä. Saas nähdä.

      Poista
  8. JES! Ihana kattella teidän ahkerointia. Mulla on vielä kasvari pesemäti. Buut mulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli, Pirkkonen nuori, ei tartte pestä kasvaria, jos ei huvita: siinä on pieni valoverho sitten valmiina kovinta porotusta vastaan suojaamaan. Se on vain fiksua. Hosumaijat joutuu virittelemään muoviverkkoa kopperonsa päälle, kun on menty pesemään suojaväri pois. Eli buut mulle!

      Poista
  9. Upea laari-laa ! Ja 10 pistettä miehellesi toiveesi toteuttamisesta ! Todellakin kasvarin neliöt ovat nyt mallikkaassa tehokäytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pivi, kerron hienot pistelukemat miehelle. Näillä kaikilla kehuilla saan hänet varmasti tekemään seuraavankin projektin ilman pitkiä pyyntelyitä, mahtavaa ;)

      Joo, kohta on kasvarin jokainen neliösenttikin käyty tehokkuusmielessä läpi.

      Poista