Myös kriikuna on kypsytellyt syötävää, harmi vain, että puu on korkeahko ja pystykasvuinen, joten suurin osa hedelmistä jää käden ulottumattomiin. Saisihan ne tikkailla sieltä, mutta jätetään lintujen ja oravien herkuksi, mulle riittää nuo luumut.
Kriikuna on hieman pienempi, kuin kahden euron kolikko. Hedelmäliha on saman väristä molemmissa, kuten toivottavasti kuvasta näkyy. Kriikuna on hiukan sähäkämmän makuinen kuin luumu, pienemmissä lienee yleensäkin enemmän "ytyä".
Luumun lajikkeesta en ole varma, olen arvellut sen olevan 'Yleistä punaluumua'. Tosi hyvää se ainakin on. Kriikuna on todennäköisesti 'Yleistä sinikriikunaa'.
Pari viikkoa sitten tehdystä kurjenpolvipenkistä kajastaa herkkää sinistä valoa.
Johnson's Blue se siellä kevättä enteilee, heh. Oli vaan niin kovin liikkuvainen yksilö, että kamera ei saanut skarpattua.
Samaan penkkiin, "Hautakumpu" nimeltään, laitoin talvehtimaan myös kesällä kylvetyt jaloakileijat. Ne näyttävät vahvistuneen ihan mukavasti.
Vielä on hiukan jäljellä tuota perennamultaa, joten Kodin Kukkien kuvastosta piti tilata punahattu 'Green Envyä' ja alkaa etsiä niille paikkaa.
Punahatut (Echinacea) ovat kyllä kauniita ja erityisen arvokkaita siksi, että ne kukkivat vielä näihinkin aikoihin, myös puolivarjossa. Kas, onhan niitä heinäkuun missejä pilvin pimein ;)
Eilen pumppasin fillarinkumiin ilmaa, ja ihmettelin hentoa sateen ääntä, semmoista paperista soundia. Se oli yksi etupihan koivuista, joka alkoi sataa siementä niin maan perusteellisesti. Sitä satoi ja satoi ja satoi, toista tuntia.
Nyt olisi Petula bendulaa siemenmuodossa ihan maailman tappiin asti. Huhhuh. Siinä vasta lisääntymiskone :)
Oi sinä onnellinen, kun sinulla on noin herkullista hedelmäsatoa. Minä jäin tänäkin vuonna nuolemaan näppejäni. Huoks. Ehkä ensi vuonna...
VastaaPoistaTehdäänkö vaihtarit? Minulla olisi vaahteran siemeniä jaossa maailman tappiin asti :D Hitsi, kun niitä alkuja on miljardeja taas keväällä tiedossa. Ei ole semmoista kolkaaa tontilla etteikö siellä olisi vanttera vaahteran taimi puskemassa.
Paljon mahtuu pihallesi. Tuli tuossa lukiessa mieleen, että onko tuossa sinun tonrin koossa 559 neliötä talo mukana ;)? Jos on, niin olet kyllä osannut hienosti hyödyntää piha-alueesi. Luumuista lähtien.
VastaaPoistaSaat seuraavina vuosina kiskoa pieniä koivuntaimia istutusalueilta. Siksikö meilläkin niitä jatkuvasti löytyy perennapenkeistä, kun iso koivu on tontin reunalla, En ole tuollasta sadetta ikinä sattunut huomaamaan.
Nettimartta, vaihdetaan ihmeessä siemensatoa, vaahtera olisi vaihtelua, heh.
VastaaPoistaNämä kovat koivunsiemenet ovat kyllä tosi ärsyttäviä, ne kulkeutuvat sisälle ja sänkyyn asti, aargh. Tosin ajattelin kerätä niitä pussiin yleislakon tms. varalle, on sitten puuroainesta vuodeksi eteenpäin, hah.
Luumupuu oli tontilla 12 vuotta sitten, kun paikan ostimme. Se on vinkura, vänkyrä, lyhyehkö ja erittäin toispuoleinen enkä hoida sitä mitenkään, mutta hyvän ja herkullisen sadon se tekee joka vuosi. Voisi sanoa, että ihme puu :)
Multasormi, tähän 559 neliöön kuuluu tosiaan talokin, jonka pohjapinta-ala on n. 90 neliötä.
Tontilla kasvaa viisi (5!) suurta koivua, ovat todennäköisesti jostain 50-luvulta eli ihan täysikasvuisia. Mutta minään aikaisempana asuinvuonna siemeniä ei ole tullut näin rutosti, ihan ta-jut-to-masti.
Varmaan pitkään jatkunut lämmin sää on kypsyttänyt koko siemensadon, valitettavasti. Aika huonosti ne kyllä itävät, esim. kahden koivun välissä kasvavassa yrttipenkissä ei koskaan ole koivuntaimia eivätkä ne kasva nurtsillakaan. En tiedä, millaisen kasvualustan ne tarvitsisivat itääkseen, mutta suoraan sanottuna just nyt ei niin kiinnostakaan :D
Pihalla on tosiaan paljon isoja puita ja pensaita, mutta varsin hyvin ne ovat tähän asti sinne mahtuneet. Yksi koivuista saa kohta lähteä, samoin kuin toinen vanhoista omenapuista, katsotaan, milloin päästään tuumasta toimeen. Toivottavasti pian!
Jännän punertava kriikuna. Meillä kriikunan hedelmä oli ihan sininen. Tosin luumupuut kuolivat keväällä eli tänänä syksynä ei tule satoa ; )
VastaaPoistaEnsi keväänä on sitten luumupuun osto...
Meilläkin on vanha piha, jossa oli tosi paljon isoja puita. Muutama niistä oli jo vanhuuttaan lahovikaisia ja riskipuita. Osa puista oli pakko kaataa. Ja kieltämättä lisääntynyt valo tuntuu tosi kivalta : )
Ihastelin myös tuota punahattua. Se on veikeän värinen.
Sari, tämän hedelmäpuun todellisesta lajista ei ole kuin arvailuja, suurin osa tuntomerkeistä täsmää Yleiseen sinikriikunaan eikä yhtään tuntomerkkiä mene ihan täysin metsään, mutta tosiaan täyttä varmuutta ei ole :) Jospa Pentti Alanko kävelisi joskus ohi, keittäisin kahvit ja toivoisin puuntunnistusta...
VastaaPoistaMikä teidän luumupuut vei, olivatko tulleet ikänsä puolesta tiensä päähän?
Mulla on tällä hetkellä viha-rakkaus-suhde näihin pihan koivuihin. Tykkään kovasti niiden valkoisesta rungosta ja kahisevasta tummanvihreästä lehvästöstä sekä siitä, että ne sopivat vanhan talon henkeen ja historiaan. Valoakin on niistä huolimatta ihan hyvin, kun ne ovat jotakuinkin tontin pohjoisreunalla, paitsi yksi, joka tönöttää nurtsipihalla - ja antaa kivan pesä- ja suojapuun linnuille.
Mutta tuon mahdottoman siementämisen ja kovan janon takia haluaisin toisinaan päästä niistä eroon. Ajan myötä niitäkin on toki kaadettava vanhuusvaivojen takia, jos ei muuten.
Noh, onneksi kohta tosiaan tulee viherpunahatun taimia, se toivottavasti helpottaa siemenangstia :)