Mulle ei ole koskaan selvinnyt, että mikä osa tuosta pötkylästä on mitäkin ja mikä olisi sen lopullinen muoto, kun Suomen kesä loppuu kesken. Mutta ilahduttaa se noinkin, omalla erikoisella tavallaan.
Myös daaliat ilahduttavat näin alkusyksyllä – tai pitäisikö sanoa loppuloppukesällä, kun päivälämpötilat ovat olleet lähellä 20 astetta ja öisinkin on tainnut olla kymmenisen astetta lämmintä.
Nämä daaliat talvehtivat kellarissa, en muista, minä vuonna mikäkin on hankittu: daalioita tulee ja menee. Jos osa juurakoista kuolee talven aikana, niin lopuista tehdään mysteerivärisekoitus tai ostetaan uusia. Mutkattomia kasveja nämä mielestäni ovat, kun ei odota niiden kestävän talven yli. Annan niiden talvehtia ruukuissaan, suositusten mukaan ne pitäisi nostaa kosteahkoon turpeeseen, mutta eihän sitä kaikkea jaksa, heh.
Maksaruoho alkaa punertua, ihana sitkeä vaatimaton maksaruoho.
Maksaruoho menestyy hyvin ja pitkään myös maljakossa, jos ne raaskii siihen leikata.
Kivaa vaaleanpunaista väriä tuo myös syysasteri (Aster 'Novi Belgii').
Vaaleanpunaliilan ja keltaisen yhdistelmä ei ehkä ole se kaikista herkin, mutta näin syyskuussa sitä on jo paljon armeliaampi ja suvaitsevaisempi. Nättihän se on!
Ostin heräteostoksena yrttipenkkiin söpön salvian.
Tämä Salvia nemorosa 'Ostfriesland' toimii myös leikkokukkana, sanoo hoito-ohje. Mutta eihän sitä raaski leikata, on vain mentävä säännöllisesti pihalle hänen sinistä kukintaansa ihailemaan...
Daaliat on kauniita. Itse en ole niitä hankkinut, kun mua ei innosta (puhti karkaa syksyisin) niiden juurakoiden kanssa puljaaminen. Ehkä joskus.
VastaaPoistaMaksaruoho on komea. Hyvä syksykukkija.
Juu ei, Nettimartta, en jaksa minäkään juurakkopuljausta :) Jos pärjäävät talven yli kellarissa ruukuissaan, niin saavat jatkaa elämäänsä siitä pisteestä sitten taas keväisin. Mutta kukkapenkki-istutuksiin en laittaisi, ihailen vain muiden aikaansaannoksia
VastaaPoistaMaksaruohosta tykkään minäkin, on vain tosi tylsä suomenkielinen nimi hälle annettu. Kukahan tuon "maksaruohon" on tosiaan keksinyt?