30. tammikuuta 2011

Esikot eivät kursaile

Viimeöinen pohjoistuuli tuuletti puista kaikki kuivat oksat alas. Saattaa olla, että mukana tuli elävääkin materiaalia, sen verran tuota risua pihalla nyt on. Isojakin karahkoja, joiden kanssa en oikein tiedä, mitä tehdä: lehtikompostikehikko on lumen alla (vai purettiinkohan se syksyllä, en muista) ja roskis täyttyy oksista samantien.

Sen sijaan linturuokinta on edelleen tosi mukavaa, nyt lintuja näkyykin paljon. Ostin Anttilan alennusmyynnistä (!) yhden härvelin lisää, nimittäin talipallokehikon.


Tämä brittiläistä tuotantoa oleva napakka ja yksinkertainen systeemi vetää sisäänsä kolme palleroa. Tykkään sen vähäeleisyydestä ja ajatellusta suunnittelusta.

Samoin tykkään jostain syystä oranssista väristä, ehkä siitä saa huomaamattaan energiaa tai ainakin sitä nyt tarvitsisi. Ostin kerrotun tulilatvan ja laitoin hänet eteiseen oranssin kynttilän kaveriksi.


Hankin myös kolme kevätesikkoa, ne ovat varsin pirteitä tapauksia. Värien kanssa ne eivät kursaile, vaan pukkaavat yhteen terälehteenkin montaa sävyä. Yksilöiden yhdistelemisessä täytyy vaan ajatella, että luontoäiti ei voi olla väärässä.


Esikot haluavat, että niiden multa on kosteaa koko ajan. Niitä kannattaa kastella päivittäin, aluslautasen kautta.

25. tammikuuta 2011

Floriade mielessäin

En tarkalleen tiedä, mistä sen kevään tulon voi nyt aistia. Se taitaa olla monen asian summa: valon määrä on selvästi lisääntynyt, vaikka päivä ei ole vielä hirveästi pidentynyt joulun tietämistä. Sen ovat huomanneet myös tiaiset, jotka laulaa lurittelevat jo aktiivisesti. Lisäksi tietysti ekat siemenkylvöt ja tulppaanien värikkyys tuovat lupauksen uudesta vuodenajasta.


Mitä ihania ilopillereitä! Näiden värikkyys on mieletön kontrasti ulkomaisemaan, jossa on tällä hetkellä enimmäkseen valkoista, eikä kirkkaita värejä ollenkaan.

Pihalla linnut ovat vihdoin löytäneet kookoskranssin ja oravatkin melkein pähkinäautomaattinsa: yksi komea harmaaturkki kävi kääntymässä kannen päällä, mutta usko loppui kesken. Tai sitten sillä oli kiireempi antaa kyytiä toiselle harmaaturkille, joka seurasi sitä joka askeleella. Tai loikalla, paremminkin.

Vielä kuva tulppaaneista, näitä ei voi ihailla liikaa.


Olisi kiva päästä näkemään, miten näitä Suomessa viljellään. Seuraavan Hollannissa järjestettävän Floriade-näyttelyn aikaan voisi suunnata myös Keukenhofiin katsomaan tulppaanituotantoa hieman isommassa mittakaavassa.

Kävin Floriadessa vuonna 2001, kun se edellisen kerran järjestettiin. En mielelläni muistele asiaa, sillä typerä filmikamera oli jättänyt filmin jumiin, mutta esitti toimivansa normaalisti. Nyt voi vain muistella hämärästi esimerkiksi sitä keltaista rhodoa, jota niin innolla kuvasin. Heti tuon reissun jälkeen ostin digikameran. Omat tuskansa niissäkin on, mutta filmi ei jää taatusti jumiin...

Post scriptum 19.4.2012: Terveiset Floriadesta!

23. tammikuuta 2011

Orvokit, olkaa hyvät!

Maagista ja rentouttavaa, sitä oli eilinen siemenkylvöpäivä. Hain kylvömultaa Plantagenista (3 x 6 litran pussia, yht. 10 euroa) ja aloin töihin. Kyllä tuntui ihanalta upottaa käsi multasäkkiin ja kauhoa maata rasioihin!


Chiliä laitoin kuusi pottia, yhden siemenen kuhunkin. Oransseja sarviorvokkeja laitoin yhteentoista (sattuman arpoma luku) askiin, noin 4-8 siementä kuhunkin, miten sormista nyt sattui niitä ropisemaan. Saman verran ja samalla tekniikalla kylvin myös oranssi-liilaa sarviorvokkia.

Kasvihuoneen (eli entisen hillokellarihuoneen) lämpötila oli 14 astetta, joten jätin oven auki. Lukema nousi pian 17 asteeseen, mikä pitäisi riittää molemmille itämiseen. Kurkkasin potteihin innoissani jo tänä aamuna, mutta Jaakko ja pavunvarsi -tyyppistä kasvua ei ollut näkyvissä, joten pitää vielä malttaa odottaa viikko, pari, ja chilien kohdalla ehkä kolmekin. Jos vain suinkin pystyy...

21. tammikuuta 2011

Siemenkirjeen "unboxingia"

Teknofriikit harrastavat ns. unboxingia. He kuvaavat ensihetken uuden laitteen kanssa ja laittavat kuvat tai videon esimerkiksi YouTubeen. Erityisen tärkeää on kuvata pakkausta joka kantilta ja avaamisen jokainen liike.

Melkein samaa hartautta koin avatessani Korpikankaan kirjekuoren, joka sisälsi tulevan kevään siemenet. Olo oli kuin jouluaattona, kun nostin jokaisen siemenpussin yksitellen ihailtavaksi.

Koristekasveja tilasin kuusi pussia:


Koristemaissi 'Zea Mays', pensaskrassi 'Jewel Cherry Rose', sulkahirssi (Pennicetum setaceum), tarhaverbena 'Sparkles Mixed', kosmoskukka 'Dwarf Sonata Mixed', ryhmäsamettikukka 'Safari Mixed' ja bonuksena silkkiunikko 'Dawn Chorus'.

Syötäviä kasveja tuli kahdeksan pussillista:


Viinisuolaheinää (Rumex sanguineus), kaksi eri sekoitusta pienilehtistä "pikasalaattia", kevätsipulia (Allium fistulosum), chilipaprikaa (Capsicum annuum 'Hot Super Chilli F1'), basilikaa 'Sweet Genovese', salaattiyrttisekoitus (mm. rukolaa, lehtikaalia, mizunaa, tatsoita, kirveliä) sekä amppelitomaattia 'Tumbling Tom Red'.

Ja kaikki tämä ilo ja riemu vain 47 euroa :)

Edessä olisi siis mahtavia kylvöpuuhia, ensimmäisenä multiin menevät chili ja viime vuonna kerätyt sarviorvokin siemenet. Helmikuussa on koristemaissin ja tarhaverbenan vuoro, muut voivat odottaa maaliskuulle. Ja ihan ensin on ostettava kylvömultaa ja raivattava "viherhuoneesta" tilaa kylvöksille: kaikki tyhjä tila pyrkii aina täyttymään vaikka millä.

Tänä viikonloppuna vihdoin piiiiiitkä odotus on ohi: uusi kasvukausi alkaa! Ulkonakin kevään tulon voi jo aistia, valo on selvästi kirkkaampaa kuin kuukausi sitten.

Pian vihreä voittaa.

17. tammikuuta 2011

Jokaiselle jotakin

Kevätsiemeniä odotellessa voi palata Kaakkois-Aasian orkideoihin. On se kyllä aika ihmeellistä, miten niissäkin (samoin kuin monissa muissa kasvilajeissa) on niin paljon vaihtelua ja eri näköä. Siis ihan luonnonvaraisissakin kasveissa. Toinen juttu on ihmisen halu jalostaa lajeja eri tarkoituksiin. Silloin syntyy vaikka mitä...


Tämä näyttää hieman Chilochistalta, lajilla ei ole lainkaan lehtiä. Voisi se olla Phalaenopisiskin? Toisaalta tämä voi olla kahden tai useamman lajin hybridi, harmi, ettei taimitarhalla ollut nimikylttejä näkyvissä.


Tämäkin voisi olla Chilochista, tai Trichoglottis. Niiden varret kasvavat ylöspäin, vanhat yksilöt voivat olla melko kookkaitakin. 

Onneksi orkidea-noviisin ei tarvitsekaan välttämättä tietää, riittää, että nauttii. Aivan kuten musiikkia kuunnellessa tai taideteosta katsellessa. Jos se herättää ajatuksia ja tuntoja, niin silloin se "toimii".


Toiselle toimii tämä...


... ja toiselle tämä.

Sen olen "Handy Pocket Guide to the Orchids of Thailand & Southeast Asia" -kirjasesta oppinut, että kaikilla orkideoilla on "three petals (terälehti) and three sepals (verholehti), which may, or may not, be alike. However, the third petal, known as the lip or labellum, is almost always highly modified and quite different from the other segments in size, shape and often colour. This structure often plays an important part in orchid pollination."

Tuolla tiedolla saa kukkien katselusta jo enemmän irti. Ketäköhän tuo ylläoleva houkuttelee kannumaisella huulellaan?

16. tammikuuta 2011

Inspiroivaa talviluettavaa

Puutarhalehdet ovat ihania, mutta aivan parasta tammikuista luettavaa ovat siemenkataloogit. Jos niissä vielä on rutkasti värikuvia, niin aina parempi.


Näistä (tarkalleen ottaen Korpikankaalta, verkkokaupassa lisää tarjontaa) löysin tänä keväänä hankittavat ostokset, mm. chilin, basilikan, tomaatin, samettikukan, salaatin, krassin, salaattisipulin, viinisuolaheinän, koristemaissin, verbenan, kosmoskukan ja peikonkakkaran. Ja lisäähän saa kaupoista, näkyivät siemenpussit tulleet jo tarjolle.

Viime syksynä kerätyt siemenet voi kohta myös työntää multiin.


Kuvassa Kreetalta kerättyä ihmekukkaa (Mirabilis jalapa) valkoisena/ vaaleanpunaisena ja kirsikanpunaisena. Keskellä sarviorvokkia, väriltään liila-oranssia. Ah, alkaa sormet jo syyhyämään. Kohta hetki sitten tehdystä manikyyristä on jäljellä vain kaukainen muisto. Melko turhaahan se on tarhurin kynsiä kunnostaa, heh.

15. tammikuuta 2011

Tammikuun kuningatar

Tulppaani on aivan kohdillaan näin tammikuussa. Se ei ole turhan koreileva eikä pröystäilevä, eikä vaadi monimutkaista hoitoa, mutta tuo hurjasti iloa ja pirteyttä talviseen kotiin. Ja mikä parasta, kun niitä saa kympillä 30 kappaletta, niin iloa tulee iso määrä.


Keltaiset pikkuauringot sopivat mielestäni joulunjälkeiseen aikaan, tekemään pesäeroa hämärään ja tummaan juhla-aikaan. Ja kun oikea aurinko vielä tällä hetkellä paistaa siniseltä taivaalta, on ihan pakko uskoa, että kevät on tulossa.


Tähän vanhaan Arabian maitokannuun mahtuu kymmenen tulppaania. Valitsin valkoiset korostamaan kannun sinistä. Tai näin ainakin kuvittelen tekeväni, kauneus on edelleen siellä katsojan omassa okuläärissä.

Näitä varsia täytyy kyllä hieman lyhentää, niin kokonaisuus on sopusuhtaisempi. Ja kun nämä yksilöt ovat tehtävänsä tehneet, vuorossa voisivat olla pinkit ja kirsikanpunaiset tulppaanit. Niin ja jonnekin sujautetaan yksi nippu keltaisia pikkuaurinkoja.

13. tammikuuta 2011

Auringon sävyjä

Voisikohan sitä innostua orkideoista? Alkaisi kasvatella niitä sisällä kasvilamppujen ja suihkepullojen ympäröimänä? Kauniitahan ne kyllä ovat, mutta jotenkin tuntuu, että kesäkausi pihalla vie kaiken energian, ja toisaalta sisäkasvien huolenpito pimeään, kuivaan ja kylmään aikaan vaatisi extraenergiaa...


Ja toisaalta-toisaalta, näin hienojen kukintojen näkeminen antaisi kyllä varmasti kaiken tarvittavan energian kasvatuspuuhiin.

Maailmassa kasvaa yli 30 000 orkidealajia, ja jalostettuja lajeja löytyy vielä 100 000 lisää. Mihin sitä sitten keskittyisi, kun kaikkia lajeja ei millään voisi kerätä olohuoneeseensa?


Jotkut orkidealajit tuoksuvat ihmisnenään ihanalta, jotkut tuoksuvat mädältä lihalta kärpäsiä houkutellakseen. Näiden jalostettujen lajien on tarkoitus viekotella vain ihmisiä, joten vahvoja tuoksuja niistä ei thaimaalaisella taimistolla lähtenyt.


Olisi kyllä odottanut, että näin korea kukka myös tuoksuisi huumaavasti. Vähän niin kuin parhaimpiinsa pynttäytynyt, illanviettoon suuntaava turisti, hmm.


Tämä punahuuli olisi kyllä lähdössä johonkin gaalailtaan, luulen.

12. tammikuuta 2011

Terkkuja orkideataimistolta

Vuosi vaihtui valoisissa tunnelmissa Thaimaassa. Reissu antoi koko rahan edestä aurinkoa, merta ja vihreää. Nyt jaksaa odottaa kevättä, joka toivon mukaan on jo matkalla.

Kävin tutustumassa phuketilaiseen orkideataimistoon, ja hetken kävi mielessä, että samaan tehtävään voisi itsekin ryhtyä... Lajeja ja lajikkeita oli tällä hetkellä viljelyssä ainakin kymmeniä, ja kuvasaalis oli runsas. Harmi vain, että kasveissa ei ollut kiinni niiden nimiä. Ostin opaskirjasen orkideojen maailmaa valottamaan, mutta en taida olla vielä täysinoppinut. Ehkä on parasta, että katsellaan kauniita kukkia ilman, että yritän keksiä niille nimiä.


Tämä taitaa kyllä olla yleisintä, Phalaenopsis-sorttia. Niitä kasvaa luonnossa yli 50 lajiketta, mutta viljeltyjen hybridien määrä lienee moninkertainen.


Sen verran lienen oppinut, että uskallan väittää tätä ylläolevaa kasvia, kuten syksyllä lahjaksi saamaani yksilöäkin juuri Phalaenopsikseksi – tai Phaleksi, kuten Suomen Orkideayhdistyksen jäsenet niitä tuttavallisesti kutsuvat.


Olisikohan tämäkin sitten Phale? Tuo huuliosa näyttää kyllä pienemmältä kuin edellisellä. Ehkä se onkin Vanda-sukua?


Tämä lienee ainakin samaa sarjaa tuon edellisen kanssa.


Kaipa tämä valkokukkainenkin yksilö sitten on Phalaenopsis eli perhoskämmekkä. Hieno se ainakin on.