Pipo Into-Lianalle

Ei ole vierahan helppoa tulla syksyiseen Suomeen, kylmä on ja pimiää. Siksi vieraalle pitää kutoa pipo, jotta sopeutuisi eikä ainakaan paleltuisi. Tämän ideologian mukaisesti kudoin Into-Lianalle lämmittävän joustinneuleasusteen.

Väriksi valitsin tällaisen trooppisen runsaan sävymaailman, niin on liaanilla mahdollisesti kotoisampi olo. Väri sopii myös ikkunan ylle asennetusta loisteputkivalaisimesta hohkaavaan liilaan valoon, jossa olohuoneemme nykyisin kylpee, kuten kuvista näkyy. 

Paksuilla puikoilla reilussa tunnissa syntyi ruukustin (vrt. säärystin).

Ruukustin suojaa Into-Lianan varpaita kylmettymiseltä tuossa ikkunan edessä. Kas vanhassa talossa on vain tuplaikkunat ja niiden välistä saattaa kolealla säällä vetää. Siinä jäähtyy saviruukku aika nopsaan, mutta nyt pitäisi pysyä multa mukavammissa lämpötiloissa. 

Ja mihinkä eivät sopisi Perämeren reunamilta kerätyt männynkävyt... sellaista kohtaa ei liene, joten kuorrutin ruukunsuun niillä. Ei pääse lämpö karkaamaan yläkauttakaan, aika ovelaa.

Ruukku ei kyllä kauaa taida Into-Lianan kasvutarpeisiin riittää: tämän päivän mittauksessa köynnös oli noin 140 senttiä pitkä. Koko mitta on siis tullut tasan kolmessa viikossa, kasvuvauhti on ollut keskimäärin noin 7 senttiä päivässä. Alussa kasvu oli kyllä rivakampaa, mutta nyt lehtien muodostuminen on tainnut hidastaa hiukan vauhtia. 

Mutta katsokaas, eivätkös ole komeat Into-Liljan lehdet (*äidin ylpeydellä lausuen*):

Yhden lehden pituus on 6,5 senttiä eli ihan mukavan kokoiset ensimmäisiksi lehdiksi. Ei tainnut tulla hänelle sirkkalehtiä ollenkaan, vastaavia kolmilehdykkäisiä lehtiä on kehittymässä neljä, eri kokoisissa vaiheissa. 

Nuo lehdet varmaan auttavat myös lajin tunnistamisessa. Olen käyttänyt puuhaan jo useita tunteja ja oppinut paljon muun muassa sademetsistä ja apinoiden ravinnosta, mutta oikeaan kasvilajiin en ole vielä osunut. Apinatutkijatkin ovat todenneet, että liaanityyppisesti kasvavia köynnöksiä on vaikea identifioida, joten jaksan olla kärsivällinen. Jokin hernekasvien (Fabaceae) heimoon kuuluva se on, nyt tulkinnassa ovat sen alaheimot Caesalpinioideae, Faboideae ja Mimosoideae.

On edettävä nyt järjestelmällisesti, aiemmin kokeilemani "tärppi sinne, tärppi tänne" -menetelmä ei ole tuottanut tulosta – kuten ei myöskään etsintä siemenen perusteella. Mutta jännää on, ja hauskaa!

Hartaudella väsäämäni köynnöstelyteline on jäänyt auttamattomasti pieneksi tälle supervauvalle. Sieltä se on kasvanut jo vaaksan verran yli, ja kurottelee nyt kasvivaloa kohti.

Nyt täytyy laittaa taas harmaa massa töihin ja keksiä Intolle systeemi, jota pitkin se voi jatkaa kipuamistaan. Jotenkin tuntuu, ettei se ole ainakaan vielä aikeissa asettua talvilevolle. Pipollakin lienee osuutta asiaan.