Hän itää!

Reipas hiontatoimenpide ja päälle puolentoista kuukauden odotus, niin johan lähti toinen thaimaalaisista "sea bean" -siemenistä itämään. Kasvin nimeä olen yrittänyt selvitellä yhteensä tuntitolkulla ja nyt olen jo suht' lähellä breikkaamista.

Kas, olin ensin väärillä jäljillä. Oletin, että siemenet ovat tippuneet tästä puusta, jonka juurelta ne löysin ja jonka lehtien seassa niitä roikkui.

Tämä puu on nimeltään Terminalia catappa, jonka yleinen nimi on Indian almond tai tropical almond eli vapaasti suomennettuna intianmanteli tai tropiikinmanteli. Tämän 30-metriseksi kasvavan puun siemen on nimensä mukaisesti mantelin kaltainen, se on syötävää laatua.

Kuva: Trees and fruits of Southeast Asia

Kuvassa manteli siis ihan lehtien tyvellä. Noh, jos manteli on myös kasvin siemen, niin ei se kyllä se hamstraamani pyöreä meripapu ole. Aloin tutkia valokuviani tarkemmin ja huomasin, että puun latvuksessa kiemurteli toinen kasvi. Juu.

Se on kuulkaa meikäläisellä kasvussa trooppisen alueen liaani.

Heh heh, on meinaan tyypillä hiukan haastava kasvuympäristö tässä suomalaisessa syksyssä :) Mutta liaani se on, tosin tarkkaa lajia en ole vielä mistään tietoverkon syövereistä löytänyt. Ehkä asia tarkentuu, jos kasvi pukkaa oikein lehdetkin jossain vaiheessa, kun sitä voi sitten verrata muiden puuvartisen kiipijöiden kuviin.

Hassua, että voi tuntea ihan voittajaoloa, vaikkei ole merkittävästi osallinen tähän luontotapahtumaan. Siemen itää, se on luonnollisinta mahdollista elämää. Mutta jotain suurempaa tässä kaukaa tuodun pyörylän eloonheräämisessä on. Tärkeitä muistoja ja kasvimaailman ihmettä, ainakin.